”Mietin, miksi en enää pysty selviämään pienistä, tavallisista tilanteista” – Henri Alén, Sointu Borg, Kati Tervo ja 2 muuta kertovat, millaista on elää paniikkihäiriön kanssa
Paniikkihäiriö voi vaikuttaa elämään monin eri tavoin. Tunnetut suomalaiset kertovat, kuinka paniikkihäiriö on vaikuttanut heidän arkeensa ja miten he ovat oppineet elämään sen kanssa.
1. Sointu Borg: ”Häpesin ja olin identiteettikriisissä”
Yrittäjä ja mediapersoona Sointu Borg koki ensimmäisen paniikkikohtauksensa 24-vuotiaana. Yhtäkkiä toinen puoli hänen kehostaan valahti tunnottomaksi ja hengitys salpautui ilman varoitusta. Sointu vietiin ambulanssilla sairaalaan, jossa hän sai tietää, että kyseessä oli paniikkikohtaus.
Usean vuoden ajan paniikkikohtauksia tuli päivittäin. Vakava paniikkihäiriö oli hankala kohdata, ja siitä tiesivät vain muutamat lähimmät ihmiset.
”Olin ajatellut naiivisti ja tyhmästi, ettei vahvoille ihmisille tule paniikkihäiriötä. Häpesin ja olin identiteettikriisissä”, Sointu kertoi Kauneus ja Terveys -lehden haastattelussa vuonna 2024.
Vähitellen Sointu alkoi selvittää, mistä paniikkikohtaukset juontuivat. Elämäntilanne oli ollut kuormittava jo pitkään. Vaativat ihmissuhteet, suorittaminen, stressi ja kiire saivat paniikin puhkeamaan. Lopulta Sointu oppi ymmärtämään ahdistuksen merkkejä ja hyväksyi, että paniikkikohtaus voi olla kehon tapa ilmoittaa, milloin on aika hidastaa.
Millaisista menetelmistä Sointu on löytänyt apua paniikkikohtauksiin? Lue juttu kokonaan tästä.
2. Miisa Grekov: ”Mietin, miksi en enää pysty selviämään pienistä, tavallisista tilanteista”
Somevaikuttaja ja juontaja Miisa Grekov (os. Rotola-Pukkila) eli Mmiisas sai paniikkihäiriön oireita ensimmäisen kerran opiskeluaikoina.
Ensimmäisen paniikkikohtauksen hän sai vuonna 2015 fanitapaamisessa. Hän ajautui suuren fanilauman keskelle, ahdistui ja tunsi kuolevansa. Sen jälkeen paniikkikohtaukset olivat osa hänen arkeaan.
”Luentosalissa ja leffateatterissa minun piti istua reunassa, jotten rymistelisi pois muiden katsoessa. Ruokakaupoissa saatoin saada paniikkikohtauksen, jos en löytänyt tomaatteja. Mietin, miksi en enää pysty selviämään pienistä, tavallisista tilanteista”, Miisa kertoi vuonna 2021 Trendin haastattelussa.
Vuosia hän piti paniikkihäiriötä salaisuutenaan, mutta lopulta hän kertoi asiasta julkisesti sosiaalisessa mediassa. Se auttoi hallitsemaan oireita.
Miisa pitää paniikkihäiriötä ammattitautina: ilman julkista työtä hänellä ei olisi paniikkihäiriötä ja ilman tubettajan työtä hän ei olisi välttämättä löytänyt keinoa selvitä tilanteesta. Seuraajille puhuminen on ollut merkittävä apu.
”Olen henkisesti valmistautunut siihen, että paniikkimörkö istuu aina olkapäälläni. Se on osa minua, mutta silti taistelen sitä vastaan.”
Miksi Miisa ei aluksi puhunut paniikkikohtauksistaan edes äidilleen? Lue juttu kokonaan täältä.
3. Henri Alén: ”Suurin osa ihmisistä kokee kerran elämässään paniikkikohtauksen, minä vähän useammin”
Huippukokki Henri Alén koki ensimmäisen paniikkikohtauksensa kolmekymppisenä Barcelonassa. Hänen näkökenttänsä sumeni ja sydän alkoi takoa. Hän pelkäsi kuolevansa siihen paikkaan.
Suomessa Henri meni lääkäriin ja sai paniikkihäiriö-diagnoosin. Hän sai myös serotoniinilääkityksen, joka lieventää kohtauksia. Pikkuhiljaa hän oppi ymmärtämään häiriötä yhä enemmän.
”Rankka duuniputki, jännitys ja pitkittynyt väsymys ovat huonoja juttuja. Samoin ahtaat paikat ja väentungos. Myös verensokerin vaihtelulla ja liialla kofeiinilla on vaikutuksensa”, Henri kertoi Eeva-lehden haastattelussa vuonna 2017.
Henri ei ole halunnut salailla paniikkihäiriötään.
”Olen sanonut ihmisille, ettei tarvitse pelästyä, jos minulla alkaa viirata kupolissa. Suurin osa ihmisistä kokee kerran elämässään paniikkikohtauksen, minä vähän useammin.”
Millaisessa ympäristössä Henri rauhoittuu parhaiten? Lue juttu kokonaan täältä.
4. Mika Myllyaho: ”Tuijotin lapsena ikkunaa ja pelkäsin, että äiti on kuollut eikä tule ikinä”
Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho on kärsinyt pelkotiloista ja paniikkikohtauksista lapsesta asti.
”Ensimmäisen ison pelkotilani muistan kokeneeni kuusi- tai seitsemänvuotiaana. Äiti tuli kotiin viisi tai kymmenen minuuttia myöhässä. Tuijotin ikkunaa ja pelkäsin, että äiti on kuollut eikä tule ikinä. Muistan ahdistukseni aivan selvästi”, Mika kertoi vuonna 2019 Eeva-lehden haastattelussa.
Parikymppisenä, 1980-luvulla Mika hakeutui terapiaan ahdistuksen takia. Vuosien varrella hän on saanut terapiasta paljon apua. Mika on oppinut käsittelemään paniikkihäiriötään muun muassa kognitiivisen terapian avulla. Hän on myös hyödyntänyt kokemuksiaan ohjaajana.
Tiukan tilanteen tullen Mikalla on hyviksi koettuja apukeinoja, kuten oikea hengitystekniikka. Hän tietää, että paniikkikohtauksen uhatessa pitää muistuttaa itseä siitä, että kohtaus on vain tunne, ei oikea uhka.
Miten isäksi tuleminen vaikutti Mikan mielenterveyteen? Lue juttu kokonaan tästä.
5. Kati Tervo: ”Vaikeinakin aikoina olen ajatellut, että ehkä seuraavalla viikolla helpottaa”
Kirjailija Kati Tervon nuoruudessa 1970-luvulla mielenterveydestä ei ollut tapana puhua. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, ettei ihmisillä olisi ollut ongelmia.
Kati luki ensimmäisen kerran paniikkihäiriöstä kolme-nelikymppisenä. Vasta tuolloin hän oivalsi, että myös hänellä oli siitä kokemusta. Nuorena hän kävi läpi lukuisia ahdistavia vuosia ja hänellä oli myös itsetuhoisia ajatuksia.
”Minua on varmasti auttanut luontainen optimismi ja uteliaisuus: vaikeinakin aikoina olen ajatellut, että ehkä seuraavalla viikolla helpottaa. Uskon, että meissä kaikissa on valtavasti piileviä voimia, joita on mahdollisuus hyödyntää tosipaikan tullen”, Kati kertoi Eeva-lehden haastattelussa vuonna 2023.
Miten nuoruuden väkivaltainen suhde ja huumekokeilut vaikuttivat Katiin? Lue juttu kokonaan tästä.
