Sointu Borg ja muusikkopuoliso ovat olleet yhdessä 8 vuotta – näin 100 000 euron remontti vaikutti parisuhteeseen
Kohtaa ikävät tunteet, ole aikuismaisen tylsä ja nauti yksinolosta. Menestysvuosiaan elävä Sointu Borg tietää, että paniikkihäiriö ja ahdistus ovat vain vierailijoita, jotka hyvästellään rauhallisen elämän eväillä.
Viime keväänä yrittäjä ja media-alan moniottelija Sointu Borgin, 32, kurkkua kuristi. Hän ei jaksanut urheilla tai syödä terveellisesti. Kaikki ne olivat oireita pitkään jatkuneesta ylikuormituksesta. Nyt pitäisi hidastaa elämänrytmiä, hän mietti.
”Kroppani ja mieleni antavat minulle merkkejä, milloin elämään pitää saada väljyyttä”, Sointu kertoo.
Sointu on käynyt kovilla kierroksilla viimeiset kolme vuotta. Hän on kysytty puhuja, somevaikuttaja ja mediapersoona, jolta projektit eivät tunnu tyrehtyvän. Tänä keväänä kalenteria on täyttänyt myös ensimmäisen oman kodin remontti yhdessä muusikkopuoliso Tomi Solosen kanssa.
Vaikka kaikki palaset elämässä ovat itse valittuja, vilkaisu täpötäyteen kalenteriin on saanut Soinnun tuntemaan kyynisyyttä, toivottomuutta ja ahdistusta.
Paniikkikohtaukset, nuo tutut vihulaiset, eivät ole lymynneet kovin kaukana. Enää Sointu ei kuitenkaan pelkää niitä tai ahdistuneisuutta muutenkaan.
”On hyvä, että ahdistus tulee, jotta ymmärrän pysähtyä. Olisi parempi, että pystyisin ymmärtämään ahdistusta ennen kuin ajan seinään. Ahdistus on ystäväni.”
Sydämentykytystä, sekoamisen pelkoa, huimausta ja hikoilua. Kun Sointu oli 24-vuotias, ensimmäinen paniikkikohtaus iski.
”Olin lähdössä palaveriin, kun eteisessä vasen puoli kehostani valahti tunnottomaksi ja tunsin tukehtuvani. Minut vietiin ambulanssilla sairaalaan, jossa kerrottiin, että minulla on paniikkikohtaus. En uskonut. Ihmettelin, eikö kukaan ymmärrä, että tunsin melkein kuolevani.”
Seuraavien kolmen vuoden ajan kohtauksia tuli päivittäin, jopa kaksi tai kolme kertaa päivässä. Tuona aikana Sointu ei uskaltanut harrastaa sykettä nostavaa liikuntaa, sillä hän pelkäsi, että kova hengästyminen laukaisisi kohtauksen. Kohtauksia tuli varoittamatta missä vain, milloin vain.
Olo oli toivoton.
”Jotenkin ihmeen kaupalla selvisin töistä ja kauppakorkeakoulun opinnoista. Mietin kuitenkin, että jos loppuelämäni on tällaista, en tiedä, haluanko elää niin.”
Vakava paniikkihäiriö oli hankala kohdata, ja siitä tiesivät vain muutamat lähimmät ihmiset.
”Olin ajatellut naiivisti ja tyhmästi, ettei vahvoille ihmisille tule paniikkihäiriötä. Häpesin ja olin identiteettikriisissä.”
Vähitellen Sointu alkoi haravoida, mistä paniikkikohtaukset juontuivat. Elämäntilanne oli ollut kuormittava jo pitkään. Vaativat ihmissuhteet, suorittaminen, stressi ja kiire saivat paniikin puhkeamaan.
Parikymppisenä Sointu oli promotyöntekijä ja menevää sorttia. Hän jaksoi juhlia monta iltaa putkeen, ja alkoholia kului. Hän vietti aikaa ystävien ja seurustelukumppaneiden kanssa, jotka venyttivät Soinnun rajoja äärimmilleen.
”Oli kokopäivätyöni pitää huolta, että kaikilla muilla on kivaa. Olin kaikkien keittiöpsykologi ja terapeutti.”
Vähän alle kolmekymppisenä Sointu päätti, että hän jättää kuluttavat ihmissuhteet taakseen.
”Elämässäni oli tietyn tyyppisiä vaativia ihmissuhteita yhä uudestaan ja uudestaan. Minun piti päästää irti uhriajattelusta, sillä olin valinnut ne ihmiset itse.”
Sointu alkoi tehdä elämässään muitakin hyvän olon valintoja.
”Aloin navigoida kaikkea, mikä tekee minulle hyvää. Kuuntelin kehoni merkkejä ja intuitiota ja mietin, mihin suuntaan minun pitäisi lähteä.”
”Itsestään huolehtimisestakin voi tulla suorittamista, sillä self care -rutiinit ovat trendikkäitä. Terveellisestä elämästä voi tulla yksi asia lisää tehtävälistalle.”
1, 2, 3…28,29,30. Sointu laskee toisinaan kolmeenkymmeneen. Puolen minuutin aikana hän kurottaa kohti rinnassa kiristävää ahdistusta.
Sointu on löytänyt avun Ari Saarnion kirjasta Lopeta pelko ja paniikki – 5 askelta paniikkihäiriön voittamiseksi paradoksaalisella menetelmällä. Kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan pohjautuvan menetelmän ajatuksena on kulkea paniikkikohtausta kohti eikä vältellä sitä.
”Sen sijaan, että yrittäisin siirtää paniikkikohtauksen, menen sitä kohti. Jos tuntuu, että tukehdun, lasken kolmeenkymmeneen ja yritän samalla tukehtua. Jos tuntuu, että sekoan, yritän seota. Menetelmä on vaatinut kauheasti harjoittelua, mutta kokemus on mullistava.”
Sointu ajattelee, että ahdistusta lähestytään usein vahingoittavalla tavalla, välttelemällä sitä.
”Jos välttelee ahdistusta menemällä kävelylle, suihkuun tai laulamalla, opettaa alitajunnalle, että kohtaus on vaarallinen ja sitä pitää vältellä”, Sointu uskoo.
Sointu ei ole saanut paniikkikohtauksia moneen vuoteen. Se, että on olemassa selkeä apukeino ahdistuspiikin taittamiseksi, helpottaa Soinnun taipumusta ahdistuneisuuteen jo itsessään.
Toinen tärkeä juttu ovat rutiinit. Sointu nauttii tasaisen tavallisesta elämästä, joka pitää ahdistuksen aisoissa.
Unelmapäivänään Sointu käy pitkällä kävelyllä ja tekee salitreenin. Syö hyvän lounaan, siivoilee äänikirjaa kuunnellen, katsoo leffan. Tavalliset asiat maadoittavat.
”Itsestään huolehtimisestakin voi tulla suorittamista, sillä self care -rutiinit ovat trendikkäitä. Ihailen itsekin ihmisiä, jotka pystyvät raskaan työarjen lisäksi syömään salaattia ja käymään lenkillä. Terveellisestä elämästä voi kuitenkin tulla yksi asia lisää tehtävälistalle.”
”Olen oppinut, että jos olen väsynyt, olen armollinen itselleni ja nukun koko päivän.”
Sointu kyllä rakastaa treenaamista ja salaatteja, mutta joskus ne loistavat poissaolollaan viikkokausia. Ristiriita olemisen ja suorittamisen välillä on jatkuvasti läsnä.
”Se, että alan piiskata itseäni epäonnistumisesta, vain lisää pahoinvointiani. Olen oppinut, että jos olen väsynyt, olen armollinen itselleni ja nukun koko päivän. Toisaalta tiedän, ettei koko päivän makaaminenkaan tuo hyvää oloa.”
Sointu tunnistaa olevansa millenniaali-ikäpolvea, jota vaivaa suorituskeskeisyys. Myös suorittaminen voi laukaista ahdistuneisuutta.
”Kannamme vanhempien sukupolvien kulttuurikertymää. Aikanaan on noustu viideltä ylös ja otettu kuokka käteen. Ehkä siksi oma vapaapäivä ei ole hyvä vapaapäivä, jos ei ole pyykännyt kolmea koneellista.”
Silloin kun Sointu tunnistaa syyllisyyden koputtelevan olkapäällä, hän puhuttelee itseään lempeästi.
”Kun tunnen syyllisyyttä siitä, etten tee mitään koko päivänä, sanon itselleni, että olen rakastettu ja tässä hetkessä minun ei tarvitse tehdä mitään.”
Yksinolo on Soinnulle elinehto. Hänen pitää saada vaipua päivittäin omiin ajatuksiinsa, edes tunnin, pari.
”Viihdyn hyvin yksin. Tiedän, että joillekin ystävilleni sosiaalisuus on henkireikä, mutta minulle yksinolo antaa voimaa. Aikaisemmin olen ajatellut, että yksin olemisessa on jotain viallista.”
Sointu on ambivertti, ekstrovertin ja introvertin välimaastossa. Sosiaalisesti taitavan, työkseen esiintyvän ja sulavasanaisen julkikuvan takana on koti-Sointu, joka rakastaa kaivautua mielensä syövereihin.
”Olen terveellä tavalla hyvin itsekäs. Kun minulla on hektistä, tarvitsen kuplautumista ja luovaa tilaa. Suojelen energiaani olemalla yksin. Se tekee minulle hyvää”
Sointu tunnistaa olevansa hyvin energiaherkkä. Hän kuormittuu herkästi muiden huolista ja ahdistuu maailman tilasta. Siksi Sointu raivaa kalenteristaan kokonaisia päiviä yksinololle, jos elämässä pitää liikaa kiirettä.
”Hyvinvointini ylläpitäminen tarkoittaa sitä, että jätän vastaamatta puheluihin ja viesteihin. Nytkin tuolla odottaa useampi ihminen, joita ärsyttää, etten ole vastannut heille.”
Sointu rasittuu jatkuvasta viestitulvasta, yhteydenpitokanavien määrästä ja saatavilla olemisesta. Se on julkisen työn ja suosion summaa, mutta silti raskasta.
”Olen opetellut sanomaan, etten voi olla sellainen ystävä, joka on aina saatavilla. Sanon suoraan, jos tulee ajanjakso, jolloin minua ei välttämättä saa kiinni.”
”Olen kolmen vuoden päästä 35-vuotias ja haluaisin saada lapsia silloin. Elämäntilanne muuttuu väistämättäkin.”
Jos parikymppisenä Sointu oli juhlien kuningatar, nyt jokaviikkoiset baari-illat alkavat tuntua entiseltä elämältä. Siksikin, että Sointu haluaisi tulla äidiksi seuraavan kahden-kolmen vuoden kuluttua.
”Olen kolmen vuoden päästä 35-vuotias ja haluaisin saada lapsia silloin. Elämäntilanne muuttuu väistämättäkin.”
Nykyinen parisuhde on Soinnun mielestä oiva pohja perheellistymiselle. Arki Tomin kanssa on tasaista, turvallista ja kivaa, ollut jo kahdeksan vuotta.
”Jos aikaisemmin minulla oli ihmissuhteita, jotka veivät jäätävästi kapasiteettia, nyt parisuhdearkeni on tylsää uutisoitavaa”, Sointu toteaa ja nauraa.
Suhteessa on tasapainoa, jota Sointu arvostaa: Hän on itse nopeatempoinen ja organisoiva. Tomi on rento ja hauska.
Edes puolivuotinen koetinkivi, uuden kodin täysremontti, ei ole ahdistanut liiaksi tai tuonut parisuhteeseen säröjä – ei, vaikka 100 000 euron budjetti on vähän paukkunutkin. Pari riitelee tosi vähän, jos koskaan.
”Me olemme hyvä match. Tomi elää hetkessä, kun taas itse olen neuroottisempi. Jos seurustelisin itseni kaltaisen miehen kanssa, eroaisimme varmasti.”
”Kun moni asia on tapahtunut helposti ja äkkiä, on rinnalle tullut pelko siitä, että kaikki katoaakin.”
Suoraan puhuminen on Soinnun viime vuosien suosion salaisuus. Hänet palkittiin kollegansa Janni Hussin kanssa keväällä sosiaalisen median vaikuttajien Tubecon-gaalassa. Vuoden podcast -tunnustus tuli Sana on vapaa -podcastista.
Sointu myöntää olevansa kunnianhimoinen, ja seuraavat isot työprojektit jo kutkuttelevat pinnan alla. On kirjaa, tv-ohjelmaa ja muita vielä salaisia haaveita.
Vaikka elämä nyt on unelmaa, Sointua vähän ahdistaa, kuinka kauan menestys voi jatkua. Julkisuus ja haaveprojektien toteutuminen peräkanaa tuntuu ristiriitaiselta. Soinnun mielestä menestys ei ole kihahtanut hattuun. Ennemminkin häntä vaivaa huijarisyndrooma.
”Kun moni asia on tapahtunut helposti ja äkkiä, on rinnalle tullut pelko siitä, että kaikki katoaakin.”
Yksinolo saa Soinnun ylianalyyttiseksi. Siksi hän on aloittanut keväällä terapian, jossa hän käy tarpeen mukaan.
”Elämäni on nykyään tosi kummallista, ja minun on pitänyt purkautua etenkin julkisesta työstä. Itsensä tuotteistaminen ei ole tervettä, sillä omalle pärställe on joka päivä laskettavissa rahallinen arvo. Sisäinen ääneni tarkkailee koko ajan, kenen vuoksi haluan menestyä. Saadakseni rakkautta ulkopuolelta?”
Sointu ei kaihda puhua terapiassa käymisestä julkisesti. Soinnun äiti on lastenpsykiatri Anne-Mari Borg, ja lapsuudesta asti Sointu on tottunut siihen, että asioista ja tunteista puhutaan kotona suoraan.
Myös autistinen veli, Kirjolla-sarjasta tuttu Topi Borg on opettanut tunteiden kohtaamista. Lapsuudenperheessä tunteita havainnollistettiin tunnekorteilla.
”Olen oppinut, että ikäviäkin asioita sanallistetaan. Minulle puhumattomuus on turvattomuutta.”
Lavastus: Tuomas Nortema
Meikki ja hiukset: Saara Pyykkö
Stailaus: Ida Jokikunnas
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 9/2024.
