Vesi ja siihen liittyvät äänet rauhoittavat, ja siksi veden äänimaailmaa käytetään paljon hyödyksi esimerkiksi meditaatiossa. Myös ilma on usein veden äärellä raikkaampi ja ilmankosteus miellyttävä.

Kesäinen vesi tekee hyvää myös iholle, ja vedenpaine stimuloi sopivasti eri hermopäätteitä. Veden aikaansaamat aivojen aistikokemukset saattavat lievittää muun muassa kipua.

Vedessä kannattaa kokeilla myös fyysisiä asioita: uimista, vesijumppaa tai omin lihasvoimin melomista tai suppailua. Se saa sykkeen nousemaan ja yläraajojen käsilihakset ja niska-hartiaseudun lihakset sopivasti käyttöön, mikä auttaa lihaksiston rentoutumisessa.

Lintujen ja kosteikkoelämän tarkkailu samalla tuo aivoille virikkeitä.

Lyhytkin oleilu metsässä madaltaa stressitasoja, sillä se laskee kohonnutta verenpainetta ja vähentää stressihormoni kortisolin tuotantoa.

Metsä on eräänlainen suojavalli: se pitää poissa liikenteen ja ihmisten tuottamia ääniä. Syvemmissä metsän osissa on myös raikkaampi ilma hengittää, sillä pienhiukkasten määrä on pienempi.

Luonto stimuloi aistejamme, mutta toisin kuin suuri osa ihmisen tuottamista ärsykkeistä, se ei luo ylivireyttä vaan rauhoittaa. Saamme erilaisia aistimuksia metsän ­väri- ja äänimaailman ja sen tuoksujen kautta.

Kesällä moni hakee mielettömiä vau-elämyksiä ulkomaan matkoilta, mutta niitä voi saada myös esimerkiksi kotimaan kansallispuistojen upeissa maisemissa. Silti suurimmat terveysvaikutukset tulevat säännöllisistä ja lyhyistäkin luontohetkistä: lähimetsässä kannattaa liikkua vaikka joka päivä vartin kerrallaan.

Aivoille tekee hyvää opetella tunnistamaan lintuja ja kasveja ja seurata, mitä luonnossa on tapahtunut sitten viime kerran. Uuden opettelu pitää aivot vireinä. Mielekäs tekeminen kohentaa lisäksi mielialaa.

Epätasaisella polulla kävely on myös erinomaista tasapainoharjoittelua. Sitä voi kokeilla pieniä matkoja paljain jaloin tai paljasjalkakengillä, mikä stimuloi jalkapohjien verenkiertoa ja hermopäätteitä.

Ihminen tarvitsee aivoterveydellekin tärkeätä D-vitamiinia, ja kesäisin sitä saa luonnonvalosta. Valo virkistää ja kohentaa mielialaa.

Valo tahdistaa vuorokausirytmiä säätelevää hormonitoimintaa. Joskus valo lisää liikaa energisyyttä niin, että ihminen tinkii yöunista. Lepoa silti tarvitaan. Myös kesällä yöunet kannattaa pitää säännöllisinä ja seitsemän kahdeksan tunnin mittaisina.

Suoran valon kanssa on oltava maltillinen ja iho on suojattava auringolta haitallisen UV-säteilyn takia. Oma varjo kertoo UV-säteilyn määrästä: mitä lyhyempi varjo, sitä suurempi säteily ja palamisen vaara, sillä puolet vuorokauden aikana kertyvästä UV-säteilystä tulee kello 11–15 välillä, jolloin varjokin on lyhyimmillään.

Ulkoilu tuo terveyttä riippumatta säästä. Moni välttää sadetta, vaikka se on ihmiselle hyväksi.

Kosteassa ilmassa on helpompi hengittää ja miellyttävän kesäsateen pisarat stimuloivat tuntoaisteja. Luonto vaatii vettä ja sadetta, niin myös ihminen.

Asiantuntijana neurologian erikoislääkäri ja planetaarisen terveyden lääkäri Hanna Haveri.

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 8/2023.