Laura Malmivaaran tie hyvään elämään on kulkenut myös pettymysten ja suuren kriisin kautta. Siksi hän osaa arvostaa nykyistä onneaan.
Mansikat koristivat täytekakkua. Omenapuut kukkivat heräävässä kesässä. Kesäkuinen päivä itähelsinkiläisellä takapihalla tuntui täydelliseltä.
Laura Malmivaara pyyhki silmäkulmiaan ja katsoi liikuttuneena vuoroin valkolakin saanutta Aino-tytärtään, vuoroin juhlakansaa. Ainon isosisko Alma ja bonussisko, Lauran puolison tytär lauloivat tuoreelle ylioppilaalle yllätysnumerona Anna Puun kappaleen Linnuton puu.
Ympärillä oli tärkeitä ihmisiä Lauran eri elämänvaiheista: nykyinen puoliso Sami, isovanhempia, sukulaisia ja ystäviä sekä Lauran ex-aviomies ja tyttärien isä, elokuvaohjaaja Aku Louhimies perheineen. Hetki kupli vanhempien välillä kepeänä ja hyväntuulisena.
Laura katsoi ihmisten muodostamaa kudelmaa ja tunsi kiitollisuutta.
”Ajattelin, että onneksi olimme uskaltaneet rakastaa, perustaa perheitä, erota – elää.”
Juhlapäivän tunnelmaa ei pilannut edes se, että Laura pudotti vahingossa vadillisen katkarapuleipiä jalkojensa päälle kantaessaan niitä tarjolle. Hän pyyhki skagenit pois sääriltään ja asettui terassille pitämään puhetta tuoreelle ylioppilaalle.
Puheesta tuli lyhyt. Yleensä sanavalmis näyttelijä sopersi muutaman virkkeen ja kohotti maljan. Tunnelma oli niin tiheä, että se sai Lauran häkeltymään.
”Olin samaan aikaan onnellinen ja surullinen. Tunsin valtavaa ylpeyttä aikuisesta tyttärestäni. Samalla ymmärsin, että olin päästämässä hänestä irti. Minäkin olin uuden elämänvaiheen edessä.”
Viime aikoina Lauralla on ollut monta muutakin syytä juhlaan. Alkuvuodesta Yle Areenaan saapunut, Tiina Lymin ohjaama Queen of Fucking Everything -televisiosarja nosti Lauran uran uuteen nousuun.
Sarjassa Laura teki ylistetyn roolisuorituksen hyvään elämään tottuneena kiinteistövälittäjä Lindana, joka tulee petetyksi niin rakkaudessa kuin raha-asioissakin. Rooli on poikinut Lauralle haastatteluja, työtarjouksia ja puhujakeikkoja.
Laura vastasi oitis myöntävästi, kun Tiina Lymi koekuvausten jälkeen kysyi häntä mukaan sarjaan.
”Ymmärsin heti käsikirjoituksen luettuani, että kyseessä on helmi. En silti osannut kuvitella minkälaiseen pyöritykseen päätyisin.”
Kadulla ihmiset ovat pysäyttäneet kevään aikana Lauraa ja kyselleet, onko sarjalle tiedossa jatko-osaa. Kesäkuussa tuli tieto, että sarja jatkuu Nelosen Ruutu-palvelussa uudella tuotantokaudella. Lisäksi sarjaan perustuva erillinen tarina nähdään elokuvana. Sarjan tai elokuvan julkaisuajankohdasta ei ole vielä tietoa.
”Olen uuden edessä sanonut useammin kyllä kuin ei.”
Televisiosarjan suosio on ollut Lauralle odottamaton onnenpotku. Hän on tehnyt pitkään töitä freelancerina. Siinä on oppinut, että tämän päivän hyvä työtilanne ei takaa mitään huomisesta.
Monen muun kollegansa tavoin Laura on työllistänyt itseään monipuolisesti. Hän työskentelee myös muotokuviin erikoistuneena valokuvaajana, lukee äänikirjoja ja tekee puhekeikkoja eri tilaisuuksissa. Lisäksi Laurasta on tullut kirjailija: esikoisromaani, autofiktiivinen Vaiti ilmestyi vuonna 2021, uusin romaani Iltatähti vuosi sitten syksyllä.
”Luon itselleni jatkuvasti uusia työmahdollisuuksia. Saatan olla puhekeikalla, ja myöhemmin joku kuulijoista istahtaa kamerani eteen muotokuvattavaksi.”
Laura tuntee olleensa aina työelämässä identiteetiltään muutakin kuin näyttelijä.
”Minun on ollut helppo tarttua erilaisiin työtilaisuuksiin. Olen uuden edessä sanonut useammin kyllä kuin ei.”
Laura on näytellyt koko 2000-luvun ajan elokuvissa, televisiosarjoissa ja teatterissa. Tuona aikana hän on kokenut sekä kiivaita ja työntäyteisiä nousukausia että hiljaisempia vuosia. Hän sietää epävarmuutta hyvin.
”Minua stressaa enemmän se, jos kalenterini on liian täynnä kuin se, jos se on liian tyhjä. En halua aikatauluttaa elämääni pitkälle etukäteen. Silloinhan menettäisin mahdollisuuden vastata myöntävästi kiinnostaviin työtilaisuuksiin.”
Kotona Lauraa odottaa viisikymppiselle epätyypillinen arki. Kolmevuotias kuopus Aatos pitää elämän vauhdikkaana. Saman katon alla Itä-Helsingissä asuvat myös lapsen isä Sami ja tämän 15-vuotias tytär. Lauran tyttäret Alma ja Aino ovat jo muuttaneet omilleen.
Kun Aatos syntyi, Laura oli 48-vuotias, lapsen isä lähellä kuuttakymppiä. Pikkulapsiarki on erilaista kuin parikymmentä vuotta sitten. Valvominen väsyttää enemmän kuin nuorempana. Toisaalta elämänkokemus on tuonut mukanaan varmuutta ja perspektiiviä.
Moni tuttavapariskunta suunnittelee aikuisten lasten vanhempina vapaamman elämänvaiheen puuhia, matkustelua ja harrastuksia. Lauran arkea rytmittävät päiväkodin ja koulujen juhlat vielä vuosien ajan.
Viisikymppinen äiti ymmärtää ajan kulun ja hetken katoavaisuuden paremmin kuin nuorempi. Laura haluaisi antaa iltatähdelleen täydellisen läsnäolon. Aina se ei kuitenkaan onnistu. On vastattava tärkeään työsähköpostiin illalla kotisohvalta.
”Lapsi onneksi opettaa erinomaisesti olemaan läsnä hetkessä. Hän kiipeä syliin, painaa tietokoneeni kannen kiinni ja sanoo, että rakennetaan maja.”
Äitinä Laurassa on samat hyvät ja huonot puolet kuin ensimmäisellä kierroksellakin. Hän on rakastava ja leikkisä, mutta antaa hieman liian löperösti säännöistä periksi.
”Olen pyrkinyt tarjoamaan lapsilleni turvaa, iloa ja tunteen siitä, että he saavat olla juuri sellaisia kuin ovat. Äitinä on myös hyväksyttävä, ettei lasta voi säästää kaikilta haavoilta, vaikka tätä kuinka rakastaisi.”
Kolmannen lapsen kanssa Laura on aiempaa tietoisempi siitä, että elämän ensimmäiset vuodet ovat kiintymyssuhteen muodostumisen kannalta tärkeimpiä. Hän pyrkii ottamaan kolmevuotiaan uhman vastaan lempeästi, vaikka se on välillä vaikeaa.
”Meitä on kaksi omista tunteistaan hämmentynyttä, sillä minä käyn läpi vaihdevuosien hormonaalisia muutoksia. Onneksi tyttäreni ovat ohittaneet teini-iän”, Laura sanoo ja naurahtaa.
Vaihdevuosiin Laura haluaa suhtautua lempeästi. Hän ihailee itseään vanhempia naisia, joilla on iän tuomaa rohkeutta, ryppyjä ja rosoisuutta.
”Totta kai ulkonäköön liittyvät ikääntymisen merkit mietityttävät minua välillä. Pääsääntöisesti olen kuitenkin utelias vanhenemista kohtaan.”
”Lähes viisikymppisenä äidiksi tuleminen tuntuu ihmeeltä.”
Näin Laura ajattelee. Lapsi on lahja ja kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.
Iltatähti oli suuri unelma, mutta Laura ei halunnut takertua sen tavoitteluun. Hän on opetellut kirkastamaan toiveensa ja päästämään niistä sitten irti. Tausta ajattelulle on zen-buddhalaisuudessa, johon Laura tutustui jo nuorena. Siksi hän on pohtinut paljon haluamisen ja kärsimyksen suhdetta. Zen-buddhalaisten oppien mukaan haluaminen aiheuttaa kärsimystä.
Kun raskaustesti näytti plussaa, Lauran valtasi rauhallinen olo. Hän uskoi, että kaikki sujuu hyvin.
”Luotan intuitiooni ja vaistoihini.”
Laura myöntää olevansa onnekas.
”Olen saanut paljon sellaista, mistä olen haaveillut. Minulla on kolme ihanaa lasta, elämänkumppani, inspiroiva työ ja terveys.”
Vaikka Laura pyrkii irti haluamisesta, hän uskoo, että omalla asenteella on valtava vaikutus. Siksi hän lähtee aina onnistumaan.
Teatterikorkeakouluun pyrkiessään Laura ei edes ajatellut sitä vaihtoehtoa, ettei jonain vuonna pääsisi sisälle suosittuun opinahjoon. Ovet aukesivat toisella yrittämällä, kun Laura oli 25-vuotias. Aiemmin Laura oli opiskellut valokuvataidetta ja teologiaa.
Myönteinen asenne elämään syntyi lapsuudenkodissa Kajaanissa. Kolmilapsisen perheen ainoana tyttärenä Laura sai elää hyväksyvässä ja kannustavassa kodissa. Ostopäällikkönä työskennellyt isä ja hammashoitaja-äiti viihtyivät yhdessä. Perheen kesken vietettiin aikaa muun muassa luonnossa liikkuen.
”Minut kasvatettiin ajattelemaan, että elämä on täynnä mahdollisuuksia. Aina voi valita toisin tai vaihtaa suuntaa.”
Laura ajattelee, että onnekkuuteen liittyy myös vastuu. Hän ei pidä mitään itsestäänselvyytenä.
”Ajattelen, että koska olen saanut olla onnekas, minulla täytyy olla annettavaa myös muille.”
”Kohtasin heikkouteni ja varjopuoleni. Ymmärsin, että minun oli ollut aina vaikea näyttää avoimesti tunteitani, iloa lukuun ottamatta.””
Matkalle on mahtunut myös vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Yksi suurimmista pettymyksistä on ollut avioero tytärten isän Akun kanssa vuonna 2012.
Ero käynnisti Lauran elämän suurimman kriisin. Pitkissä parisuhteissa elänyt nainen joutui mylläämään minäkuvansa uudelleen.
”Kohtasin omat heikkouteni ja varjopuoleni. Ymmärsin, että minun oli ollut aina vaikea näyttää avoimesti tunteitani, iloa lukuun ottamatta.”
Konflikteja karttanut Laura vältteli ihmisten välisiä ristiriitatilanteita.
”Eron jälkeen aloin kirjoittaa enemmän ja sitä kautta opetella omien rajojeni vetämistä. Sitä opettelen edelleen.”
Sovittelevuudessa on myös hyvät puolensa. Lauran on ollut aina helppo tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Enää hän ei kuitenkaan tee sitä oman hyvinvointinsa kustannuksella.
Vaikka lähtee onnistumaan, saattaa silti joutua kamppailemaan itseluottamuksensa kanssa. Lauralle tulee edelleen hetkiä, joina hän pelkää epäonnistumista eikä luota omiin kykyihinsä.
Eräällä puhekeikalla Laura tituleerasi itseään keskinkertaiseksi kaikessa.
”Sorruin yleisön edessä juuri siihen, mistä toppuuttelen toisia, eli itseni vähättelyyn.”
Parasta lääkettä epävarmuuden hoitoon on työskeltely taitavien kollegoiden kanssa. Kun Laura huomaa, että ohjaaja luottaa häneen, hän alkaa itsekin uskoa itseensä. Yhteistyö Tiina Lymin kanssa oli vahvistava kokemus. Eräässä kohtauksessa Queen of Fucking Everything -televisiosarjan kuvauksissa Laura tunsi olevansa hukassa. Hän ei ollut varma, miten olisi suhtautunut roolihahmonsa tunnetilaan.
”Tiina sanoi minulle, että keskity vain tilanteeseen, se riittää. Oivalsin, että näyttelemisessäkin pätee sama ohjenuora kuin elämässä: kannattaa päästää irti ja seurata mitä tapahtuu.”
Arki on hyvää, arki on täyttä. Aamut alkavat sillä, että Laura vie Aatoksen päiväkotiin. Sen jälkeen hän suhaa autolla palaverista toiseen, syventyy kirjoittamaan kirjaa, valokuvaa studiollaan, opettelee vuorosanoja tai näyttelee. On ihanaa, ettei yksikään työpäivä ole samanlainen.
Laura on oppinut tunnistamaan oireet, jotka viestivät, että arki on liian kiireistä. Pulssi nousee, ja Laurasta tuntuu kuin hän olisi irrallaan itsestään.
Silloin Laura ottaa edes pienen hetken itselleen.
”Maadoitun parhaiten arjen askareissa, kuten siivoamalla keittiötä. Luksushetkeni on se, kun pääsen yksin lounaalle. Rentoudun myös auton ratissa kuuntelemalla äänikirjoja.”
Tärkeä hyvinvoinnin lähde on parisuhde, jossa arjen vastuut on helppo jakaa.
Laura arvostaa parisuhteessa joustavuutta ja vapautta.
”Jos puolisoni haluaa lähteä vaikkapa viikoksi purjehtimaan, minulle ei tulisi mieleenikään estellä. Tiedän, miten onnellisena hän palaa reissultaan. Samalla tavalla minä saan omaa aikaa, kun sitä tarvitsen. Se on rakkautta.”
Laura ja hänen puolisonsa jakavat myös samanlaisen elämänasenteen. Siinä korostuu pyrkimys elää hetkessä.
”Meille molemmille on vaikeaa syyskuussa suunnitella sitä, mitä tapahtuu tammikuussa.”
Jos mikään ei rajoittaisi Lauraa, hän kirjoittaisi vielä rohkeammin ja matkustaisi yksin maailmalle. Hän pakkaisi reppuunsa passin ja hammasharjan ja lähtisi koluamaan temppeleitä Tiibetiin.
”Kun vanhin tyttäreni matkusti yksin Aasiaan, ihmettelin, miten hän uskaltaa. Minä olen ollut aina arka matkailemaan itsekseni.”
Toisaalta Laura on onnellinen ilman Tiibetiäkin.
”Onnea on myös se, että minulla on asioita, jotka asettavat minulle tietyt rajat, kuten läheiseni. En tarvitse ekstreme-kokemuksia elääkseni täysillä.”
Nuorelle itselleen Laura sanoisi: luota vielä tanakammin elämään ja kulje rohkeasti omaa polkuasi.
”Olen tyytyväinen, että olen uskaltanut tarttua elämän tarjoamiin mahdollisuuksiin. En ollut koulussa koskaan mikään kympin tyttö, mutta minulla on riittänyt intoa ja uteliaisuutta.”
Parasta, mitä tulevaisuudessa voisi tapahtua, olisi se, että elämä jatkuisi samaan malliin kuin nytkin.
Omenapuut puhkeaisivat kukkimaan kesän kynnyksellä. Rakkaat säilyisivät terveinä. Puutarhajuhlissa voisi katsella kyynelten läpi ympärilleen ja ajatella, että onneksi olen uskaltanut elää.
Kuvauspaikka: Hotel Rantapuisto, Helsinki
Juttu on julkaistu Eeva-lehdessä 9/2025.
