Täyteaineista väitöskirjaa kirjoittava Vilma Koivisto, 26, otti ensimmäisen kerran huuliinsa täytettä 19-vuotiaana.
Nyt hän on poistattanut täyteaineita huulistaan. Samoin tekee moni muukin.
Vilma Koivisto katsoi itsestään otettuja kuvia hämmentyneenä. Hän oli ollut kuvattavana lehtijuttua varten, ja kun hän näki sen ilmestyttyä kuvat itsestään, hänen huomionsa kiinnittyi yhteen asiaan: hänen huuliinsa.
”Havahduin, että huuleni olivat aivan liian isot suhteessa kasvoihini. Tilanne oli mennyt överiksi.”
Vilma oli tuolloin 24-vuotias.
Nyt 26-vuotias Vilma otti huuliinsa täytettä ensimmäisen kerran 19-vuotiaana. Useampi vuosi ja monta täyteainehoitokertaa myöhemmin hän päätti poistattaa aineet huulistaan.
”Oikein tehtynä huulitäytteet voivat näyttää hyvältä. Se, miltä itse näytin, ei kuitenkaan edustanut sitä”, hän sanoo.
”Täyteainehoitoihin liittyy myös paljon riskejä, joista pitäisi puhua enemmän.”
Vilma Koivisto, 26
• Ottanut useita kertoja täyteaineita ja poistattanut niitä.
• Opiskellut hammaslääketiedettä viisi vuotta ja käynyt useita kasvojen täyteainehoitokoulutuksia.
• Tekee väitöskirjaa täyteainehoitojen komplikaatioista ja niiden hoidosta.
Kun Vilma oli 19-vuotias, elettiin vuotta 2018. Isot huulet olivat silloin suuri trendi. Malli ja yrittäjä Kylie Jenner laittoi huuliinsa täytettä, ja niin teki pian moni muukin. Muhkeista huulista tuli suorastaan ilmiö.
Samoihin aikoihin Vilma haki opiskelemaan lääketieteelliseen, mutta ovet eivät auenneet. Ennen kuin Vilma pääsi opiskelemaan hammaslääketiedettä, hän päätyi välivuotena laittamaan ripsienpidennyksiä.
Kauneudenhoitoalan yrittäjänä Vilma eli kuplassa, jossa oli normaalia laittautua paljon.
Lapsena Vilmalla oli jäänyt hampaiden oikomishoito kesken, eikä hän koskaan hymyillyt niin, että hampaat näkyivät. Hän ajatteli, että huulilla ilmettä saisi tasapainotettua.
”19-vuotiaana sitä mietti, laitanko muutaman satasen täyteainehoitoon vai monta tuhatta oikomishoitoon. Halvempi vaihtoehto voitti.”
”Minulle kävi sama kuin monelle käy ripsienpidennysten kanssa: aluksi halutaan luonnolliset, pikkuhiljaa vähän pidempää ja tuuheampaa.”Vilma Koivisto
Hoitojen riskejä Vilma ei ajatellut, eikä niistä juuri löytynyt tietoakaan. Ei kai se niin riskialtista voisi olla, hän ajatteli.
Vilma teki taustatyötä löytääkseen luotettavan paikan, sillä hän halusi, että täyteaineet laittaisi terveydenhuollon ammattilainen.
Vastaanotolla Vilma yllättyi kuullessaan, miten paljon riskejä hoitoon liittyi, mutta itse toimenpide sujui hyvin.
”Se jännitti etukäteen, koska olen neula- ja kipuherkkä, mutta pistos sattui vain hetkellisesti. Aluksi halusin luonnollisen lopputuloksen ja sellaisen myös sain.”
Silmä tottui uusiin huuliin nopeasti. Pian Vilma halusi niihin lisää muotoa.
”Minulle kävi sama kuin monelle käy ripsienpidennysten kanssa: aluksi halutaan luonnolliset, pikkuhiljaa vähän pidempää ja tuuheampaa.”
kahdeksan kuukautta ensitäytön jälkeen Vilma kävi toisen kerran samalla tekijällä. Tällä kertaa huuliin laitettiin vähemmän täytettä, mutta niin, että eron huomasi.
2020-luvun taitteessa pinnalla oli vahva ja näyttävä meikkityyli. Täyteaineissa erityisesti huulten keskiosaa korostava Russian lip -tekniikka oli suosittu. Vilmakin halusi muhkeat huulet.
Vilman mukaan tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kyseistä tekniikkaa ei enää suositella siihen liittyvien riskien vuoksi.
”Tekniikassa huuliin tehdään lukuisia pystysuuntaisia pistoksia. Se voi johtaa siihen, että täyteainetta päätyy huulten verenkiertoon, mikä voi aiheuttaa paikallisen kudoskuolion. Lisäksi tekniikalla täyteaineet leviävät muita tekniikoita todennäköisemmin huulten puna-alueen ulkopuolelle tai huulten limakalvoille.”
”En halunnut näyttää asiakkailleni siltä, että itselläni on mennyt överiksi. Eihän se edustanut sellaista tyyliä, jota halusin itse tarjota heille.”Vilma Koivisto
Vuoden 2020 syksyllä Vilma aloitti opiskelun hammaslääketieteellisessä. Samalla hän aloitti hampaiden oikomishoidon. Suun alue alkoi pian näyttää aivan erilaiselta.
”Halusin vihdoin hymyillä niin, että hampaat näkyvät, mutta minulle oli laitettu vääränlaista, paksua täyteainetta. Ylähampaani jäivät hymyillessä piiloon.”
Sitten koitti tammikuu 2023 ja kuvaukset, jotka saivat Vilman havahtumaan huultensa muotoon. Samoihin aikoihin Vilma alkoi tehdä tutkielmaa kasvojen täyteainehoitojen komplikaatioista ja puhui niistä sosiaalisessa mediassa.
”En halunnut näyttää asiakkailleni siltä, että itselläni on mennyt överiksi. Eihän se edustanut sellaista tyyliä, jota halusin itse tarjota heille.”
Myös muoti oli muuttunut: luonnollisuus ja niin sanottu clean girl -meikki nousivat suosioon. Vilma alkoi pohtia, miltä oikeastaan edes halusi näyttää. Hän ei enää tuntenut niin vahvaa tyyliä omakseen.
Vilmä päätti poistattaa täyteaineita huulistaan. Täyteaineet olivat lähteneet leviämään huulten puna-alueen ulkopuolelle, ja Vilma halusi eroon erityisesti levinneistä täyteaineista. Hän kävi tutulla, pitkään esteettisiä hoitoja tehneellä suu- ja leukakirurgilla poistattamassa täyteaineita.
”Minulle oli laitettu sellaisia aineita, mitä ei nykyään edes huuliin suositella. Kun trendinä oli Russian lip -tekniikka, laitettiin paksuja ja tönkköjä aineita, jotka jäykistävät huulia. Sen vuoksi poistokertojakin on vaadittu enemmän”, Vilma kertoo.
Täyteaineita ei ole pakko erikseen poistattaa, jos niistä haluaa eroon. Yleensä täyteaineet hajoavat itsestään tietyssä ajassa, ja suurin osa täyteaineista kestää 3–15 kuukautta, kertoo plastiikkakirurgian erikoislääkäri Eija Suorsa.
Täyteaineet saattavat kestää kuitenkin jopa vuosia pidempään ihmisillä, joille on laitettu lisää aineita toistuvasti.
Pysyvämpiä aineita voi olla vaikea poistaa, kun ongelmia tulee.
”Ei voi ajatella, että kun menee ottamaan täyteainetta, aina on olemassa tuote, jolla sen voi poistaa. Aina se ei toimi niin”, Suorsa sanoo.
Hän toteaa, että oikein ja maltillisesti laitettuna täyteaineet eivät useinkaan aiheuta ongelmia.
Nyt yleisenä trendinä on luonnollisempi lopputulos. Se on Suorsan mukaan nostanut myös kysyntää täyteaineiden poistolle. Huulet ovat tyypillinen alue, josta halutaan poistaa täyteainetta.
Suorsa ei lääkärinä tee poistoja kuin lääketieteellisestä syystä, eli silloin kun täyteaine aiheuttaa ongelmia potilaalle. Poistoaineellakin on riskinsä. Hyaluronidaasi, joka hajottaa täyteainetta, voi hajottaa myös omaa kudosta.
”Potilaalle on saatettu laittaa erilaisia täyteaineita moneen kertaan. Kun huulta on täytetty liikaa, kudos saattaa olla vaurioitunut. Hyaluronidaasi ei välttämättä toimi kaikkiin täyteaineisiin, mikä aiheuttaa lisää kudosmuutosta. Silloin lopputulos näyttää epätasaiselta.”
Niin kävi myös Vilmalle. Siksi täyteaineiden poistojen jälkeen Vilma kävi ottamassa huuliin kevyttä täyteainetta.
”Lähes kaikki, jotka tulevat poistoon, tulevat myös ”hifistelytäyttöön”, jossa muotoillaan oman huulen muotoa tasaisemmaksi. Nyt on selkeästi trendinä, että halutaan huolitellut ja siistit huulet, ei överit, enkä sellaisia edes tee”, Vilma kertoo.
Vilma tekee itse edelleen täyteainehoitoja, suunnilleen saman verran täyttöjä ja poistoja. Hänen luonaan täyteaineita käy poistattamassa eniten parikymppiset.
”Täyteainepistoksia antavilta henkilöiltä ei edellytetä koulutusta, eikä heidän toimintaansa käytännössä valvota.”plastiikkakirurgian erikoislääkäri Eija Suorsa
Hammaslääketieteen opintojen ja tutkimustyön aikana Vilma on ymmärtänyt, etteivät täyteainehoidot ole riskittömiä. Niiden kanssa leikitään vaarallisilla asioilla.
Täyteaineen päätyessä verenkiertoon voi sen aiheuttama tukos aiheuttaa paikallisen kudoskuolion. Tukos voi lähteä liikkumaan verenkierrossa, mikä voi aiheuttaa sokeutumisen tai jopa aivoinfarktin.
Suomessa käytännössä kuka vain saa ostaa täyteaineita ja pistää niitä.
”Hammaslääketiedettä pitää opiskella 3,5 vuotta, jotta voi tehdä hammaslääkäripuudutuksen valvonnan alaisuudessa. Samaan aikaan kuka vain voi pistää vierasainetta ihmisen elimistöön päivän koulutuksella”, hän sanoo.
”Se on iso ongelma. Kaikki pistoshoidot kuuluisivat esteettisen lääketieteen alaisuuteen, ja siihen tarvitaan maisterin tutkinto. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa vain hammaslääkärit ja lääkärit voivat suorittaa esteettisen lääketieteen maisterin tutkinnon.”
Myös Eija Suorsa on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa on potilasturvallisuuden näkökulmasta ongelmallista, että Suomessa ei ole ihon alle tai ihoon pistettävien täyteaineiden käyttöä säätelevää lakia.
”Täyteainepistoksia antavilta henkilöiltä ei edellytetä koulutusta. Heidän toimintaansa ei käytännössä valvota”, hän kertoo.
Suorsa toivoo, että Suomeen saataisiin lainsäädäntö, jonka mukaan täyteaineita saavat pistää vain koulutuksen saaneet ammattilaiset. Niitä voisivat olla lääkärit ja muut pistämiseen koulutetut terveydenhuollon ammattilaiset, joilla on nimetty ja paikalla oleva vastuulääkäri.
Suorsan havainto on, että esteettiset hoidot ovat lisääntyneet merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Todellista täyteaineiden laiton tai poistojen määrää ei kuitenkaan tiedetä, koska kuka tahansa voi antaa täyteainehoitoja.
Pistoshoitojen taustalla pyörii isot markkinakoneistot.
”Täyteainepistoksia etsivä asiakas voi päätyä paikkaan, josta saatetaan luoda hieno ja pätevä kuva, mutta jossa kouluttamaton henkilö pistää valmistetta, jonka laatu on tuntematon.”
”Ennen luonnonmukaista ilmettä tehtiin meikillä, nyt ehkä silottelemalla ryppyjä ja nostamalla poskipäitä. Mutta onko se sitten luonnollista, kun otsa ei liiku?”yhteiskuntatieteiden tohtori Saara Särmä
kauneusihanteet vaikuttavat selvästi täyteaineiden suosioon. Kauneusihanteet ovat viime aikoina kaventuneet, kertoo yhteiskuntatieteiden tohtori Saara Särmä.
”Esimerkiksi kehopositiivisuuden aika on ohi. Nyt on menty takaisin ysärin heroin chic -malliin.”
Heroin chicillä tarkoitetaan langanlaihaa kehoa, jota edusti 1990-luvulla esimerkiksi malli Kate Moss.
Kauneusihanne on tällä hetkellä Särmän mukaan ”ikään kuin” luonnonkaunis. Moni haluaa näyttää hyvältä erityisesti ruudulla. Tutkimusten mukaan pandemia-aika lisäsi kansainvälisesti erilaisia toimenpiteitä, koska ihmiset tuijottivat tuntikausia Teams-palavereissa omaa naamaansa tietokoneelta, Särmä kertoo.
”Ennen luonnonmukaista ilmettä tehtiin meikillä, nyt ehkä silottelemalla ryppyjä ja nostamalla poskipäitä. Mutta onko se sitten luonnollista, kun otsa ei liiku”, Särmä kysyy.
Hän korostaa ajattelevansa, että jokainen saa tehdä keholleen, mitä haluaa. Kehorauha ulottuu myös siihen.
”Se tekee tästä keskustelusta vaikean. Yksilötasolla on totta kai vapaus tehdä mitä vain, mutta normeja ja kauneusihanteiden kapeutta kritisoin mielelläni.”
Jos kauneusihanne on kapea, eikä muottiin mahdu, se ei tuota tuskailua vain yksittäiselle ihmiselle. Kun hoidoista tulee valtavirtaa, kaikki on lopulta samasta muotista veistettyjä – tai ainakin ne, joilla on siihen varaa.
”Se voi tehdä luokkaeroja hyvinkin näkyväksi, jos mennään ihan äärimmäisyyteen, että erotetaan rypyistä, kenellä on rahaa”, hän sanoo.
”Toisaalta se voi tarkoittaa sitä, että aletaan valikoida tai syrjiä esimerkiksi työelämässä sen perusteella, ettei ole tietyn kokoinen tai näköinen.”
Mikä sitten luo tarvetta muokata itseään ja kehoaan?
Särmä sanoo, että moni väittää tekevänsä niin itsensä takia. Hän kyseenalaistaa, mistä tarpeet tulevat.
”Markkinointi ja mediakuvasto osallistuvat siihen, mikä on haluttavaa ja toivottavaa. Kukaan meistä ei ole sille immuuni. Ja kun selaa somevirtaa, sieltä niitä tarpeita kummasti nousee.”
Some voi vääristää erityisesti nuorten kuvaa itsestä, ajattelee Eija Suorsa. Kun kasvojen eteen tulee jatkuvalla syötöllä kauniita kuvia, voi olla vaikea mahduttaa itseään kuvastoon.
”On varmasti totta, että täyteainehoitoja lähdetään tekemään liian heppoisin perustein. Nuorten pitäisi saada kasvaa rauhassa itsensä näköiseksi. ”
Myös aineiden riskeistä pitäisi puhua enemmän.
”Jos nuorena on pilannut jonkin alueen liiallisella täyteainehoidolla, siitä voi aiheutua lopun elämää ongelmia, joita ei saada korjattua. Se on iso hinta maksettavaksi kauneudesta.”
Suorsan vastaanotolla käy pääasiassa yli 35-vuotiaita naisia. Ihan kaikille hän ei suostu tekemään hoitoja. Hän ajattelee, että lääkärinä hänellä on vastuu kieltäytyä tekemästä hoitoja, joista ei ole potilaalle hyötyä.
”Kieltäydyn välillä antamasta hoitoa, jos potilaalla on kauniit kasvot eikä hänellä ole ikääntymisen aiheuttamia ongelmia.”
Suorsa ei kuitenkaan ajattele, että täyteainehoidot olisivat automaattisesti pahoja. Joskus pieni täyteaineinjektio voi tuoda ihmiselle paljon iloa elämään, kun omaan silmään ilme on raikkaampi.
”Parasta potilaan näkökulmasta on se, kun tuttavat tai työkaverit eivät huomaa muutosta. Silloin on saavutettu luonnollinen lopputulos.”
”Poistojen jälkeen näytän paljon freesimmältä. Näytän nyt itseltäni.”Vilma Koivisto
Näyttääpäs hymy nyt tosi hyvältä, Vilman hammaslääkäri sanoi.
Vilman hampaiden oikomishoito oli keväällä 2023 päättymässä. Vilma kertoi hammaslääkärille käyneensä poistattamassa huulista täyteainetta.
”Hammaslääkäri totesi, että hyvä, älä enää ota niitä uudestaan.”
Vilma on poistattanut täyteaineita kolmesti. Ylähuulen kostealla limakalvolla on täyteaineiden seurauksena ylimääräistä sidekudosta, joka ei lähde pois. Se ei kuitenkaan haittaa. Vilma on tyytyväinen lopputulokseen.
Pehmeämpi tyyli on nyt hänen juttunsa.
”Tykkään olla huoliteltu mutta hyvän maun rajoissa. Poistojen jälkeen näytän paljon freesimmältä. Näytän nyt itseltäni.”
Vilman mielestä kehoa tai kasvoja muokatessa on hyvä muistaa kohtuus.
”Helposti sitä lähtee tavoittelemaan täydellistä ja viimeisteltyä lopputulosta, jolloin voi olla vaikea lopettaa”, hän sanoo.
”Itsekin olisi pitänyt jättää homma siihen, kun huulet olivat hyvät.”
Termit tutuksi
- Täyteaine: Yleisnimitys pistettävälle aineelle, jolla muotoillaan kasvoja. Käytetään esimerkiksi huuliin, poskiin, naururyppyihin ja leukalinjaan.
- Hyaluronihappo: Ihossa myös luonnostaan esiintyvä aine, jota täyteainehoidoissa ruiskutetaan kudokseen. Synteettinen hyaluronihappo tekee kudoksesta suuremman ja kiinteyttää. Synteettinen täyteaine hajoaa ajan kanssa pois elimistössä.
- Hyaluronidaasi: Entsyymi, jonka avulla täyteainetta voidaan liuottaa pois nopeammin.
- Russian lip -tekniikka: Huulten täyttötapa, jossa huulia muotoillaan pistämällä täyteainetta pystysuunnassa ylä- ja alahuuleen. Tavoitteena on terävämmät huulten rajat ja sydämenmuotoinen lopputulos ilman, että huulet työntyvät merkittävästi eteenpäin.
- Lip flip: Ei varsinainen täyteainehoito, vaan botuliinitoksiinilla tehtävä toimenpide, jossa ylähuulen lihas rentoutetaan, jotta huulen punainen osa kääntyy enemmän esiin. Korostaa siis huulen muotoa ilman täyteainetta.
- Täyteaineen siirtymä: Tilanne, jossa täyteaine liikkuu alkuperäiseltä paikaltaan, esimerkiksi huulen yläpuolelle. Se voi aiheuttaa epäluonnollisen pullistuman huuliin tai niin sanotun ankkahuulen.
- Ankkahuuli: Kansanomainen nimitys ylitäytetyille huulille, joissa täyteaine on usein myös siirtynyt huulen yläpuolelle. Usein ei-toivottu lopputulos.
- Baby botox: Kevyt botuliinihoito, jolla yritetään ehkäistä ryppyjen syntymistä. Voidaan aloittaa jo 25-vuotiaana.
- Facial balancing: Kokonaisvaltainen lähestymistapa kasvojen muotoiluun. Yleensä ei täytetä vain yhtä kohtaa kerrallaan, vaan pyritään tasapainoisiin kasvojen mittasuhteisiin, jolloin ainetta saatetaan laittaa useaan paikkaan kasvoissa.
- Luonnollinen look: Termi, jota käytetään usein markkinoinnissa. Ajatuksena, että täyteainehoidot eivät näkyisi selkeästi ulospäin, vaan ilme ”vain freesiytyy”.
