Terapeutti Heli Vaaranen tajusi, miksi niin moni nainen ei pääse yli erosta – yksi piirre lisää alttiutta jäädä jumiin

”Olen havainnoinut naisten selviytymistä erosta parikymmentä vuotta. Kohtaan psykoterapeutin vastaanotollani jatkuvasti kahdenlaisia ihmisiä: toiset jatkavat eteenpäin, kun toiset pysähtyvät hylätyn rooliin.

Toivoisin, että kaikki pääsisivät yli erosta ja jatkaisivat elämäänsä. Niin ei valitettavasti kuitenkaan käy.

Osa eronneista ei edes tavoittele eteenpäin menemistä tai ota apua vastaan. He valitsevat tien, jossa ei ole sijaa uusille ihmissuhteille tai uuden identiteetin rakentamiselle.

Moni jää jumiin katkeruuteen. Se voi tuoda tyydytystä eron jälkeen. On helpompaa olla katkera kuin herätä aamulla ja sanoa itselleen, että nyt on mentävä eteenpäin ja rakennettava elämä ja identiteetti uudelleen.

Pitkävihaisuus onkin persoonallisuuden piirre, joka lisää alttiutta jäädä jumiin eroon.

Heli Vaaranen, 64, on valtiotieteen tohtori, psykoterapeutti ja Väestöliiton johtava asiantuntija, joka toipui omasta erostaan opiskelemalla valtiotieteitä ja myöhemmin psykoterapiaa. ”Suosittelen opiskelua kaikille. Se on rakentanut itsetuntoani valtavasti.”

Vieläkin voi kuulla naisen nimittävän itseään nimikkeillä ”professorska” tai ”lääkärin vaimo”. Jos on tottunut ajattelemaan, että on rouva se ja se, eron jälkeen voi olla eksyksissä. Identiteetin rakentaminen puolison ja avioliiton varaan heikentää erosta toipumista.

Ymmärrän, että avioliitto on kahden kauppa: yhteinen projekti ja jaettu elämä. Se, että luovuttaa identiteettinsä puolison muovattavaksi ja määriteltäväksi, ei kuitenkaan ole tätä päivää. Silti sitä tapahtuu.

On vanhoillisromanttinen ajatus, että nainen voi jäädä kotiin, kun puoliso elättää. Jos tilannetta alkaa ajatella riippuvuuden ja vapaudenriiston kautta, ajatus ei ole yhtään romanttinen.

Perheen varaan identiteettinsä luoneilla naisilla on voinut olla paljon valtaa kodista ja sen ympäristöstä. He ovat olleet kodin hengettäriä, ruoanlaittajia ja tunnelman luojia. Heillä on kaikkein kovin työ rakentaa itselleen eron jälkeen uusi identiteetti.

Usein tällaisessa kuviossa itsetunto on liitetty liittoon. Se on konservatiivinen ajatus ja heikentää erosta toipumista. Siellä missä vallitsee tällainen ajatusmaailma, on paljon vähemmän erosta selviytyjiä.

Kaksi erilaista naistyyppiä korostuvat työssäni. Toinen on uudistuva ja itsestään huolehtiva, toinen itseään rankaiseva, harmaa hiirulainen.

Erosta selviytyjiä yhdistää se, että heidän itsetuntonsa ei ole kiinni puolisosta tai parisuhteesta. Heillä on oma juttu, jota he tekevät, olivat he parisuhteessa tai eivät. He näkevät eron mahdollisuutena uuden identiteetin rakentamiseen ja oman itsen löytämiseen iästä riippumatta. He eivät suostu muuttumaan näkymättömiksi.

Ei kannata pelkästään uhrautua perheen ja parisuhteen eteen ja odottaa palkintoa siitä. On oikein ottaa aikaa itsensä kehittämiselle ja harrastuksilleen. Silloin myös säteilee onnellisuutta ympärilleen. Se tekee kaikille hyvää.

Kannustankin kaikkia inspiroitumaan, kehittymään, pysymään vauhdissa ja tekemään enemmän sitä, mikä tekee onnelliseksi. Jos se on hukassa, voi miettiä, mistä nautti lapsena. Retkeilitkö, piirsitkö sarjakuvia, pelasitko sakkia, olitko innostunut matematiikasta?

Erosta uhriutuvat naiset saattavat mummoutua ennen aikojaan ja pukeutua säkkiin. He ottavat marttyyrin roolin ja toivovat saavansa läheisiltään myötätuntoa.

Neuvon eronneita, että kannattaa piristää peilikuvaansa ja hankkia vaatekaappinsa värejä. Erosta toipumista ja uuden elämän rakentamista edesauttaa, kun lähtee ulos kotoa, liikkuu, etsii uusia harrastuksia ja torjuu erohäpeän.

Eroaminen heikentää myös ihmisen sosiaalistastatusta, Heli Vaaranen sanoo. ”Miehet ymmärtävät tämän naisia paremmin ja löytävät usein nopeasti uuden suhteen eron jälkeen. Näin he jatkavat elämäänsä ja palauttavat statuksensa. Miehet jäävät harvoin jumiin vihaan ja katkeruuteen.”

Miehet löytävät uuden suhteen usein heti, naisilla siihen menee neljä vuotta. Yksi syy siihen on, ettei miehiä ole kasvatettu häpeämään ja ajattelemaan, että pidättäytyminen onnellisuudesta on hyve. He haluavat uuden suhteen ja etsivät sen.

Moni nainen ei löydä uutta liittoa, koska ei lähde aktiivisesti etsimään sitä. Ei riitä, että nojaa deittisovellukseen. Pitää lähteä ulos ja ryhtyä harrastamaan eri asioita, joissa voi tavata ihmisiä ja tulla näkyväksi. Pitäisi olla viisi eri väylää, joiden kautta voi tavata ihmisiä: työpaikka, ryhmäharrastuksia, opiskelu, vanhat ja uudet kaverit ja useita deittisovelluksia.

Kumppanin löytäminen ei kuitenkaan ole selviytymisen merkki. Eron jälkeen voi elää jännittävää vapaata vaihetta ilman uutta kumppania.

Minua inspiroi Queen of fucking everything -sarjan päähenkilö Linda. Hän on jätetty, huijattu ja petetty nainen, joka käyttää viisauttaan pärjätäkseen. Hänen mielikuvituksensa ja voimansa tekevät hänestä sankarittaren.

Vaikka Linda käy pohjalla ja on hirvittävän onneton, hän kokoaa itsensä. Hänen esimerkkinsä itsenäisen naisen elämästä on hyvä. Hän luuli liittonsa olevan onnellinen, mutta hän oli kuitenkin koko sen ajan pitänyt itse itsensä pystyssä ranskalaisilla koroillaan. Erossa hänet vedettiin kölin ali. Silti hän jatkoi elämäänsä.”