”Tunnen vertautuvani kaikessa puolisoni ex-vaimoon, joka tuntuu yhä olevan mieheni unelmanainen. Puolisoni puhuu eksänsä tekemisistä usein ja sävyyn, joka ei tunnu hyvältä. Itse saan vastaavissa tilanteissa kritiikkiä. Minusta tuntuu, ettei hän edes tajua vertailevansa tai tee sitä tarkoituksella. Tosin humalassa hän kertoi kavereilleen eksänsä olleen parempi sängyssä – ja minä kuuntelin vieressä. Jos eksä oli parempi sängyssä ja teki paremmat lihapullat, mitä minä sitten teen tässä ja missä menee sietämisen raja?”

Pauliina Flang: ”Vihellä peli poikki, jos vertailussa kunnioitus ja arvostus häviävät. Huumori ei toimi verukkeena tai tee epäkohteliaasta puheesta sopivaa. Arvosta toista ja arvosta itseäsi ja puhu suoraan tuntemuksistasi. On hyvä kertoa, miten kumppanin vertailu loukkaa. Jos puolisosi arvostaa sinua kumppanina, hän ottaa tunnekokemuksesi tosissaan.

Kaikki ovat erilaisia suhteessa menneisyyteensä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän elettyä elämää on. Usein se näkyy nykyisessä suhteessa. Toinen ei halua kuulla puolisonsa entisistä suhteista mitään, kun taas toista se ei haittaa.

Osa kielteisistä tunteista voi syntyä omasta epävarmuudesta. Silloin voi esittää tarkentavia kysymyksiä: kun sanot noin eksästäsi, tarkoittaako se, että…?

Toiset puhuvat eksästään vain arvostellen, eikä sekään ole hedelmällistä, sillä jokainen tuo parisuhteeseen myös omat ongelmansa. Itsetuntemus on sitä, että tutkii itseään toisten tarkkailun sijaan. Jos jokin asia herättää itsessä tunteita, on hyvä tarkastella, toiminko itse tiedostamatta samoin.

Menneisyyttä on hyvä yrittää arvostaa: olin silloin tuollainen ihminen ja valitsin hänet, ja sen ansiosta olen tällainen kuin nyt olen. Arvostava tai neutraali puhe, eikä vertailu, on siis paras vaihtoehto. Se myös antaa mahdollisille lapsille mallin, miten toisista ihmisistä puhutaan, ja näyttää, ettei eron tarvitse tapahtua rähinällä.”

Lue myös: Elina Tanskasen kolumni: Olisiko sinulle ok, että kumppanisi käy seksibileissä, kunhan ei katso Netflixiä toisen kanssa?

”Minulla on yhteinen lapsi maailman pikkumaisimman eksän kanssa. Olen eronnut lasteni isästä kymmenisen vuotta sitten, mutta välimme eivät ole parantuneet. Päinvastoin. Siitä lähtien, kun aloin seurustella nykyisen puolisoni kanssa, eksä on haukkunut ja vähätellyt minua ja puolisoani lapsellemme. Edes muutto toiselle puolelle Suomea ei auttanut, vaan vihaisia ja solvaavia viestejä tulee monta kertaa kuukaudessa. Tilanne on kammottava.”

Pauliina Flang: ”Olen työssäni nähnyt, että lapsen käyttäminen välikappaleena tällaisissa tilanteissa on tavallista. Usein toisen vanhemman tai tämän uuden puolison mitätöinti verhotaan lapsen edun mukaiseen toimintaan.

Tärkeintä on, että erotilanteessa aikuiset käyvät tunteensa läpi ja käsittelevät niitä vaikka ammattilaisen kanssa tai vertaistukiryhmässä.

Kannattaa olla rehellinen tunteistaan ex-kumppanilleen ja kertoa, että sanat loukkaavat. Hyvää keskusteluyhteyttä kannattaa aina rakentaa. Silloin, kun kertoo tunteistaan, puheen on hyvä olla rehellistä ja arvostavaa. Siihen, miten toinen reagoi, ei voi vaikuttaa.

Lapsi ei ole tunteiden kaatopaikka. Jos vanhempi tuntee tuskaa ja kaunaa, sitä ei pidä siirtää lapsen harteille. Lapsi reagoi myös tunteisiin, ei ainoastaan sanoihin. Lapsi on luontaisesti lojaali molemmille vanhemmille ja voi usein kääntää tilanteen niin, että vika on hänessä. Pahimmillaan lapsi voi alkaa valehdella tai toimia vanhempaansa miellyttäen saadakseen molempien vanhempiensa rakkauden.

Lapselle voi kertoa, että aikuisetkin saattavat puhua asioita, jotka eivät ole kauniita. Niin voi käydä surullisena, pettyneenä tai vihaisena, mutta se ei silti ole oikein. Kaikkia tunteita saa tuntea, mutta toista ei saa satuttaa puheella tai millään muullakaan tavoin. Aikuinen voi myöntää puhuneensa typerästi ja olevansa pahoillaan, että lapsi on joutunut kuulemaan inhottavia asioita. Se on samalla myös hyvää esimerkillä opettamista ja mallin näyttämistä.”

Lue myös: Miten saan uuden mieheni pitämään pojastani?

”En uskalla sitoutua, koska jouduin eksän pettämäksi ja jättämäksi 18 vuotta sitten. Terapiasta huolimatta minun on vaikea uskoa, että kohtaisin joskus rakkauden. Ero nosti pintaan aiemmat menetykset ja surun, ja huonon itsetuntoni takia myös itsekritiikin ja -inhon. Olen tottunut olemaan omillani, läheisyydenkaipuu on hautautunut jonnekin. Järjellä tiedän, etteivät kaikki petä. Luulen jo muuttuneeni niin, etten edes osaisi olla suhteessa.”

Pauliina Flang: ”Erot ovat yksilöllisiä. Siihen vaikuttaa muun muassa lapsuus ja se, kuinka turvallisessa ympäristössä on kasvanut ja miten on oppinut luottamaan toisiin. On ok, että petetyksi joutuminen vaikuttaa nykytilanteeseen.

Voi elää myös yksin, mutta jos haluat elää toisen kanssa, on tärkeää olla tietoinen menneisyytensä vaikutuksesta nykyisyyteen. Muuten voi alkaa itse sabotoida suhteita ja käyttäytyä niin, että toiset jättävät. Tai sitten kiirehtii jättämään itse ensin, ettei tarvitse kohdata tuttua kipua.

Jos sitoutuminen on vaikeaa, ystävyyssuhteissa voi opetella luottamusta, itsetuntemusta ja tunnistaa käyttäytymismalliensa mekanismeja. Muutkin ihmissuhteet ovat tärkeitä, ei ainoastaan parisuhde! Näe maailma avoimesti: jos huonosta parisuhteesta huolimatta ystävät ja läheiset ovat edelleen siinä, jo se kertoo, etteivät kaikki petä ja jätä.

Ja muista, että parisuhteessa voi olla, vaikka kärsisi sitoutumiskammosta. Sekin ok. Sano toiselle rohkeasti, että minulla on tällainen pelko, mutta silti tahdon opetella luottamaan sinuun ja tulevaisuuteemme.”

Lue myös: Radiojuontaja Heidi Suomi oli menossa lapsettomuushoitoon, kun hän kuuli tulleensa petetyksi: ”Olen vihdoin saanut perheonnen, jonka luulin olevan minulle mahdotonta”

Juttu on julkaistu Trendissä 7/2021.