Ensin hidastuivat ajatukset. Seuraavaksi piti etsiä sanoja. Marika ­Mäkinen, 39, oli kirjoittamassa raporttia työvuorostaan, mutta edistyminen oli hidasta ja takkuista. Kun raportti vihdoin valmistui, eteen tuli uusi ongelma.

Marika koki usein tällaisia tilanteita työssään. Pahimpia hetkiä olivat briiffaukset, jolloin hänen piti kertoa seuraavaan vuoroon tuleville kollegoille päivän tapahtumista eikä mieleen tullut juuri mitään.

Lastensuojelualalla työskentelevä Marika oli aloittanut uudessa työpaikassaan syksyllä 2014. Ongelmat alkoivat seuraavana talvena, kun työvuorot menivät uusiksi osana organisaatiomuutosta.

– Yövuoroja oli viisi peräkkäin, viikonlopun jälkeen alkoivat päivävuorot. Pää alkoi toimia kunnolla vasta kolmantena työpäivänä yövalvomisten jäljiltä, Marika kuvaa.

– Aikaansaaminen hidastui ja tehtävälistat alkoivat kasautua, mikä aiheutti lisää stressiä ja aivojen jumittamista. Aloin unohdella asioita, kuten salasanoja. Lopulta kirjoitin muistilappuja kaikesta.

Marika oli pelannut lentopalloa lähes kolmekymmentä vuotta, mutta enää rakas harrastuskaan ei tuonut iloa. Kentälle mennessään hän ajatteli, että tämä ei kiinnosta minua pätkääkään.

Työ oli sinnittelyä, ja kesäkuussa 2016 Marika romahti. Univaikeudet, huimaus, sydämen rytmihäiriöt, päänsäryt ja vatsaongelmat saivat hänet hakeutumaan työterveyslääkäriin.

– Olin sisältä täysin rikki, vaikka se ei ehkä näkynyt ulospäin. Sairausloman saaminen lääkäriltä oli aluksi vaikeaa. Jouduin perustelemaan, miksi en ole ole työkuntoinen. Olin kai liian terveen oloinen. Toivoin lähetettä muistitutkimukseen ja sainkin sen. Olin huolissani muististani.

Muistitutkimusten tehtävissä ja keskusteluissa ongelmaksi paljastui työmuisti.

– Pelkäsin varhaisiän dementiaa, mutta muistia mittaavat tehtävät kertoivat, että aivoni olivat ylikuormittuneet.

Toipuminen alkoi keväällä 2017.

– Riittävä sairasloma ja lepo auttoivat, ja kehoni alkoi korjata itseään. Toipumisen käynnistymiseen vaikutti myös silloisen parisuhteeni päättyminen.

Marika sai työeläkevakuuttaja Kevan kautta täyden kuntoutustuen, johon sisältyi uraohjaus ja töihin paluun tuki työkokeilun muodossa.

– En aio koskaan palata vanhaan työhöni.

Vuosi sitten syksyllä Marika aloitti uuden työn projektikoordinaattorin apuna. Työ jännitti, ja aluksi Marikalla oli haasteita muistaa ja oppia uusia tehtäviä.

– Minun on pitänyt hyväksyä tilanteeni ja uskoa, että riitän näin. Olen opetellut armollisuutta ja rakkautta itseäni kohtaan sekä sanomaan ei asioille, jotka eivät tunnu hyviltä.

Kuormittavista tilanteista Marika palautuu nykyään hengitysharjoitusten ja levon avulla. Muistin kannalta toimivia hoitokeinoja ovat myös terveellinen ravinto, metsässä liikkuminen, kevyt liikunta, ystävien tapaaminen ja meditointi, koska ne rentouttavat ja auttavat palautumaan.

Raskas liikunta, myös lentopallo, on saanut jäädä ainakin joksikin aikaa.

– En ole vieläkään palautunut täysin, mutta edistystä tapahtuu koko ajan. Pienistä hetkistä nauttiminen ja luottamus toipumiseen ovat tärkeitä.

Vantaalla asuva Marika perusti kaksi vuotta sitten Facebookiin vertaisryhmän työuupumuksesta kärsiville. Työuupumus – Burnout: Tie toipumiseen -ryhmään tulee päivittäin kahdesta neljään uutta jäsentä.

– Jäin itse yksin toipumisen kanssa, joten tiedän, miten tärkeää vertaistuki on.

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 12/2020.