Kuka on sukusi auktoriteetti, entä mustalammas? Uudenlainen sukupuu paljastaa suvun salaisuudet ja roolit
Kaikissa suvuissa on haamuja. Terapeuttinen sukupuu voi toimia terapeuttina, sillä sukupuu voi myös paljastaa, miten vaikeuksista on selvitty.
ylisukupolvisista traumoista ja niistä eroon pääsemisestä puhuttaessa psykoterapeutti, kirjallisuusterapeutti Silja Mäki nostaa esiin perhedynamiikkaan liittyvät roolit. Perherooleja ovat esimerkiksi kannattelija, huolehtija, ylihuolehtija, auktoriteetti, pärjääjä, taiteilija, mustalammas, syntipukki, luuseri ja taivaanrannanmaalari.
”On tärkeä tiedostaa roolit ja etenkin se, millaista roolia itse kantaa. Sen jälkeen on hyvä pohtia, onko tuo rooli itselle hyväksi vai olisiko siitä hyvä vapautua”, Mäki kuvaa.
Ylisukupolvisten traumojen työstämiseen on olemassa monenlaisia menetelmiä. Niiden kaikkien avulla voidaan tunnistaa, työstää ja katkaista taakkasiirtymien ketju ja vaikutus omaan ja tulevien sukupolvien elämään.
”Kaikki lähtee tiedostamisesta. Ei voi työstää mitään, mitä ei ensin tunnista”, Mäki korostaa.
Silja Mäki käyttää terapiatyössään yhtenä työkaluna sukupuumenetelmää. Terapeuttisessa sukupuutyöskentelyssä asiakas rakentaa konkreettisesti paperille sukupuunsa.
”Sukupuu paljastaa suvun traumoja ja salaisuuksia. Se auttaa ymmärtämään itseä sukupolvien jatkumossa.”
Sukupuu voi parhaimmillaan olla kuin avoin kartta, josta löytyy sen tekijälle uutta ja merkittävää maastoa ja tietoa.
Puun rakentaminen on terapeuttista, sillä se avaa yhteyttä suvun kollektiiviseen muistiin ja sitä kautta myös itseen.
”Konkreettinen tekeminen auttaa pääsemään älyllistä tasoa syvemmälle. Puun työstämisen kautta saattaa nousta ihan uudenlaisia pohdintoja, oivalluksia ja tunteita. Se tekee prosessista kokonaisvaltaisemman”, Mäki sanoo.
Sukupuu voi jo itsessään toimia terapeuttina. Mäki kehottaa kysymään valmiilta sukupuulta kysymyksiä, kuten miksi olen sellainen kuin olen?
Siltä voi myös tiedustella, miksi olen elänyt näin? Miksi minun on vaikea sitoutua? Miksi asetan uran perheen perustamisen edelle?
Tai esittää sille jatkokysymyksiä, kuten miksi en pysty luottamaan? Miksi ratkaisen ongelmat raivoten, väistellen tai tilanteesta paeten? Miksi kotona vaiettiin niin monesta asiasta?
”Vastaukset löytyvät suvun jäsenten heijastamina henkilön sisäisestä viisaudesta”, Mäki tiivistää.
Lähtökohtaisesti kaikissa suvuissa kulkee mukana menneisyyden haamuja ja kaapeissa olevia luurankoja.
Ennen näitä ovat voineet olla aviottomat lapset, tuntemattomat isät ja abortit. Taakkoja ovat luoneet myös insesti, itsemurhat, traumaattiset kuolemat, perheväkivalta, mielisairaudet, alkoholismi, rikokset, murhat, vankilatuomiot tai konkurssit.
”Näiden vanhojen haamujen valoon tuominen ja ymmärtäminen tuomitsematta voi olla hyvinkin tärkeä osa henkilön parantumisprosessia”, Mäki muistuttaa.
”Mitä enemmän ihminen pystyy vapautumaan omista taakoistaan, sitä armollisemmin hän pystyy katsomaan itseä ja muita.”Saija Tahkola
Toisaalta sukupuu voi paljastaa myös kolikon toisen puolen eli sen, miten perheessä ja suvussa on selvitty elämän kriiseissä. Silja Mäki sanoo, että tämä on yksi keskeinen osa sitä, mikä tekee sukupuusta terapeuttisen.
”On hyvä etsiä ja löytää myös onnistumisia ja selviytymistarinoita. Erityisen voimaannuttavaa olisi löytää sukulinjasta henkilö, jota voi pitää esikuvana tai voimahahmona.”
Ylisukupolvisten traumojen työstäminen voi siis parhaimmillaan auttaa päästämään irti siitä, mikä ei ole hyväksi. Ja toisaalta ottamaan mukaan sen, mikä vie eteenpäin.
Mäki korostaa, että irtipäästö ja anteeksianto kuuluvat olennaisesti sukupolvien varjoista vapautumiseen. Se on prosessi, joka usein ottaa aikansa. Siinä auttavat armeliaisuus ja itsemyötätunto.
Lopulta usein kivulias prosessi kuitenkin vapauttaa ja tekee tilaa uudelle.
”Puhutaan myös siitä, että annetaan anteeksi koko sukupuulle. Ja sitä kautta tietenkin itselle, mikä on usein se anteeksiannon vaikein osuus.”
Myös traumapsykoterapeutti Saija Tahkola katsoo taakkaketjun katkaisemista toipumisen ja toivon näkökulmasta. Taakkojen työstämisen kautta ihmisessä herää useimmiten tunne siitä, että elämä kantaa.
”Mitä enemmän ihminen pystyy vapautumaan omista taakoistaan, sitä armollisemmin hän pystyy katsomaan itseä ja muita.”
Näin terapeuttinen sukupuu auttaa
- Piirrä sukupuuhun 3–5 sukupolvea. Merkitse henkilöiden nimet, ammatit, syntymä- ja kuolinvuodet. Voit merkitä myös avioliittojen solmimisvuodet ja erot sekä tietoja muista parisuhteista.
- Merkitse, millainen rooli kullakin oli perheessään, esimerkiksi marttyyri, vetäytyjä, musta lammas, alistuja, pomo, sovittelija, yhdistäjä, hauskuuttaja, lellikki, riskinottaja, luuseri tai hoivaaja.
- Merkitse suvun jäsenten välille tunnesuhteet eli keiden välillä oli esimerkiksi liittoutumia, aggressioita, kiintymystä, torjuntaa, sitomista tai symbioottinen suhde.
- Kirjaa sukupuuhun suvussa toistettuja sanontoja, kuten ”Kyllä kaikesta selvitään.” ”Ei sinusta mitään tule.” ”Aina kannattaa opiskella.”
- Voit lisäksi haastatella sukulaisia ja kysellä heidän asemastaan suvun jäsenenä. Voit kysyä tietoa edesmenneistä sukulaisista ja heidän perherooleistaan ja tunnesuhteistaan sekä ajasta, jossa kukin on elänyt.
Huomioi, että mikäli sukupuun teko nostaa esille asioita, muistoja tai tunteita, joiden kanssa sinun on hankala olla, älä jää yksin. Puhu asiasta turvallisille läheisille tai tarvittaessa ammattiauttajalle. Jos tiedät, että suvussasi on salaisuuksia ja ikäviä tapahtumia, joiden kanssa saattaa olla raskasta selvitä yksin, kannattaa aloittaa sukupuun laatiminen ja tarkastelu ammattiauttajan kanssa.
Lähde: Silja Mäki
Lue lisää
Traumapsykoterapia: EMDR eli silmänliiketerapia ja TRE eli tärinäterapia
Silja Mäki
on psykoterapeutti ja kirjallisuusterapeutti. Hän myös opettaa kirjallisuusterapiaa ja toimii Suomen Kirjallisuusterapia- yhdistys ry:n varapuheen- johtajana. Hän on kirjoittanut ja toimittanut useita alan julkaisuita.
Saija Tahkola
on perhe- ja traumapsykoterapeutti, seksuaalineuvoja ja neuropsykiatrinen valmentaja sekä työnohjaaja. Hänellä on psykoterapiavastaanotto Helsingissä. Hänen työnsä painottuu kehohuomioivaan terapiaan.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 4/2025.
