Hermoston epätasapaino voi merkitä levottomia öitä: näin kesytät sympatikotonian
Sympaattisen hermoston yliaktiivisuus, sympatikotonia, on hermoston epätasapaino, joka saattaa vaikeuttaa nukahtamista ja heikentää yöunta, jolloin uni ei ole elvyttävää. Tasapainottamiseen on kuitenkin olemassa keinoja.
Tiesitkö, että autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto säätelee hyvinvointia jatkuvasti? Se saattaa esimerkiksi estää nukahtamisen illalla tai herättää yön aikana, jolloin uni jää liian vähäiseksi. Usein emme vain itse ole siitä tietoisia. Juuri siksi autonomisen hermoston toimintaa kannattaa opetella tuntemaan.
Autonominen hermosto jakautuu kahteen eri osaan: parasympaattiseen ja sympaattiseen järjestelmään. Ne taas vaikuttavat eri elimiin ja niihin liittyviin järjestelmiin vastakkaisilla tavoilla. Parasympaattisen hermoston tehtävä on rauhoittaa kehoa, ja se huolehtii monista tärkeistä elintoiminnoista, kuten hengityksestä, verenkierrosta ja ruoansulatuselimistön toiminnasta.
Sympaattinen hermosto aktivoi kehoa, ja se huolehtii siitä, että pystymme nopeasti reagoimaan erilaisiin tilanteisiin ja saamaan asioita aikaiseksi.
Tasapainoinen hermosto: rento ja virkeä olo
Ihannetilanteessa parasympaattisen ja sympaattisen hermoston välillä vallitsee tasapaino, jolloin molemmat hermostot aktivoituvat useita kertoja päivän aikana. Silloin ihminen kokee olonsa yleensä tasapainoiseksi eli sopivassa suhteessa rennoksi ja virkeäksi.
Autonomisen hermoston toiminta vaihtelee eri ihmisillä paljon. Osalla ihmisiä on synnynnäinen taipumus siihen, että sympaattinen hermosto on herkempi ja aktiivisempi kuin parasympaattinen hermosto.
Sympaattinen hermosto saattaa myös olla jatkuvassa ylivireystilassa suuren kuormittuneisuuden takia. Kummassakin tapauksessa kyse on sympatikotoniasta, sympaattisen hermoston yliaktiivisuudesta.
Vastaavasti osalla ihmisiä on synnynnäinen taipumus siihen, että parasympaattinen hermosto on aktiivisempi. Silloin kyse on vagotoniasta eli parasympaattisen hermoston yliaktiivisuudesta.
Professori ja unilääkäri Markku Partisen mukaan sekä vagotonia että sympatikotonia ovat lähtökohtaisesti hyviä asioita.
”Kumpaakin ihmistyyppiä tarvitaan yhteiskunnassa.”
Kun hermosto voi hyvin, siitä on etua stressissä ja kilpailussa
Vagotoniset ihmiset ovat yleensä hyvin vakaita ja päämäärätietoisia. Usein he menevät luonnostaan hyvissä ajoin illalla nukkumaan ja heräävät aikaisin aamulla. Heillä on harvoin univaikeuksia.
Sympatikotoninen taipumus taas auttaa ihmistä selviytymään stressin vaatimista fyysisistä, kognitiivisista ja tunne-elämän vaatimuksista. Se muun muassa mahdollistaa nopeat päätökset siitä, onko jossakin tilanteessa parempi taistella vai paeta.
”Esimerkiksi työpaikalla sympatikotoninen ihminen pystyy helposti reagoimaan ulkoa tuleviin muutoksiin ja muuttamaan työskentelyään niiden mukaan. Nykyajan työelämässä se on suuri etu.”
Sympatikotoniasta on etua urheilussa ja muissa kilpailutilanteissa. Jos urheilija pystyy reagoimaan nopeasti muutoksiin, hänen mahdollisuutensa päihittää kilpatoverit paranevat. Kun kestävyysjuoksija Lasse Virén kaatui 10 000 metrin juoksussa Münchenin olympialaisissa, hän nousi salamannopeasti ylös ja voitti vielä kilpailun.
”Todennäköisesti sympatikotoonisuus auttoi häntä reagoimaan yllättävään tilanteeseen nopeasti.”
Sympatikotoninen ihminen on usein myös tunneherkkä. Sekä surulliset että iloiset asiat saavat hänet helposti itkemään.
Kun yöuni ei elvytä
Haittapuoliakin sympatikotoniassa kuitenkin on. Jatkuva sympaattisen hermoston aktiivisuus lisää infektioherkkyyttä ja alttiutta sairastua moniin eri sairauksiin. Käytännössä se voi näkyä muun muassa jatkuvina flunssakierteinä.
Tunnepuolella sympatikotonia saattaa aiheuttaa taipumuksen ahdistua helposti.
Jos sympaattinen hermosto on yliaktiivinen myös yöllä, nukahtaminen voi olla vaikeaa, yöuni jää kevyeksi, ihminen herää herkästi, eikä yöuni ole elvyttävää. Hiljaisetkin äänet voivat helposti aiheuttaa toistuvia heräämisiä. Toiminnallisista unettomuushäiriöistä kärsivät ihmiset ovat hyvin usein sympatikotonisia.
Sympatikotonisen ihmisen kannattaa tehdä säännöllisesti jotakin hermostoa tasapainottavaa. Helpoin tapa on opetella rauhoittavaa hengitystä, jossa pallea liikkuu hengityksen mukana.
Uloshengityksen olisi hyvä olla noin kaksi kertaa pitempi kuin sisäänhengitys.
Autonomista hermostoa voi tasapainottaa myös harrastamalla rauhallisia kehonhuoltolajeja, kuten joogaa, taijita tai pilatesta. Myös monilla tanssilajeilla voi olla hermostoa rauhoittava vaikutus.
”Kannattaa kuitenkin muistaa, että rentoutuminen ei onnistu yrittämällä. Se vaatii irti päästämistä ja elämistä hetkessä.”
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 11/2023.
