Puolison kuolema jättää syvän surun: Riitta Uosukainen, Ville Nousiainen ja 3 muuta julkisuudesta tuttua kertovat, miltä menetys tuntuu
Puolison menettäminen jättää jäljen. Kokosimme yhteen viisi artikkelia, joissa julkisuudesta tutut henkilöt kertovat menetyksestään ja siihen liittyvistä tunteista.
1. Riitta Uosukainen: ”Topi näytti hyvin kauniilta, miun ihmisein”
Valtioneuvos Riitta Uosukainen kertoi Eevan haastattelussa vuonna 2022 surustaan puolison menetyksen jälkeen. Riitta jäi leskeksi joulukuussa 2021. Riitta ja Topi eli Toivo Uosukainen tapasivat jo kouluaikoina ja elivät yhdessä yli 60 vuotta.
”Juttelen koko ajan Topille ja kyselen vaikka mitä, mutta kun se mokoma ei enää vastaa”, Riitta kuvaili haastattelussa.
Topi sairasti Alzheimerin tautia usean vuoden ajan ja muutti lopulta hoitokotiin.
”Muistan yhä, että muuttoilmoituksen täyttäminen otti koville. Olimme asuneet yhteisessä osoitteessa pitkään. Topi tarvitsi kuitenkin jo niin paljon apua, että en enää pärjännyt hänen kanssaan.”
Jouluna Riitta ja Topi lauloivat yhdessä Maa on niin kaunis -virren. Vain muutamaa päivää myöhemmin Topi yllättäen kuoli rauhallisesti nukkuessaan.
”Yhtä hienosti kuoli kuin elikin. Saattohoitoa oli suunniteltu, mutta ei sitä ehditty aloittaa.”
Suru-uutisen kuultuaan Riitta kävi hyvästelemässä puolisonsa, istui hiljaa vuoteen vieressä ja katseli miestään kiitollisena kaikesta yhdessä koetusta. Hetki oli lämmin ja koskettava.
”Pöydällä paloi kynttilä, kun Topi makasi siinä rauhallisen oloisena. Hänellä oli vihreä sairaalapeite ja rinnan päällä ruusu. Iho oli silennyt, ja hän näytti hyvin kauniilta, miun ihmisein.”
Lue koko haastattelu täältä.
2. Raisa Lardot: ”Vaikka suru muuttaa muotoaan, se ei hellitä”
Eevassa julkaistiin 2021 kirjailija Raisa Lardotin haastattelu, jossa hän puhui puolisonsa kuolemasta. Raisa jäi leskeksi huhtikuussa 2020.
”Vaikka suru muuttaa muotoaan, se ei hellitä. Joinakin päivinä ajattelen, että elämäni meni jo. Silti haluan uskoa, että tulevaisuus tuo tullessaan vielä jotain hyvää.”
Raisa tapasi Andrén vuonna 1960 myydessään lippuja teatterinäytökseen Forssassa. Pari ihastui ja meni pian kihloihin ja naimisiin. Yhdeksän vuotta myöhemmin valoisalta näyttänyt tulevaisuus romuttui yllättäen, sillä Anrdé halvaantui auto-onnettomuudessa.
”Kauhu kuvaa parhaiten kotimme tunnelmaa alkuvaiheessa. Silti uskoin vielä tuolloin, että mieheni toipuu. Ajattelin, että jos tarpeeksi hoidan, hän paranee. Ihmisluonto on niin armelias, että se kehittää toivon toivottomuudenkin keskelle.”
Raisa oli halvaantuneen ja viimeisinä vuosinaan muistisairaan Andrén omaishoitaja 51 vuotta. Viimeiset vuodet tämä asui heidän kotinsa lähellä hoivakodissa. Raisa vieraili siellä joka päivä lähes loppuun asti.
Koronapandemia erotti Raisan Andrésta tämän viimeisinä viikkoina sen jälkeen kun vierailut hoivakotiin kiellettiin.
”Näin kaiken ikkunan takaa. Se oli raastavaa.”
Andrén vointi heikkeni silmissä, ja oli selvää, että loppu oli lähellä. Raisa pääsi miehensä luo vasta saattohoitopäätöksen jälkeen. Hän piti Andréta kädestä, mutta tämä ei enää avannut silmiään.
Lue koko haastattelu täältä.
3. Bitte Westerlund: ”Kaipaan keskusteluita Jörnin kanssa”
Eevassa julkaistiin 2023 Bitte Westerlundin haastattelu, jossa hän kertoi puolisonsa Jörn Donnerin kuolemasta. Bitte jäi leskeksi vuonna 2020. Mukaan mahtui paljon surua, mutta myös muunlaisia tunteita, sillä puolison kuoleman jälkeen paljastui monia salaisuuksia.
”Välillä iskee yksinäisyys. Kaipaan keskusteluja Jörnin kanssa, arkisia rutiineja ja yhteisiä hetkiä. Toisinaan olen vain vihainen ja pettynyt.”
Bitte kohtasi kosmopoliitin taiteilija-poliitikon Helsingistä vuonna 1983. Bitte oli 22-vuotias journalismin opiskelija, Jörn viisikymppinen kirjailija, ohjaaja ja juuri Ruotsista Suomeen palannut julkkis. Pari meni naimisiin 1995.
Jörnillä todettiin eturauhassyöpä vain kolme vuotta myöhemmin. Sen jälkeen Jörn sairasteli paljon. Viimeisinä vuosina myös liikkuminen oli hankalaa, ja hän kuuli huonosti.
”Jörn oli pojillemme hyvä isä, ja yli puolet yhteisestä ajastamme oli hyvää. Viimeiset vuodet olivat kuitenkin raskaita. Jörnin itsekkäät piirteet pahenivat iän ja vaivojen lisääntyessä.”
Jörnin kuolema tuntui Bittestä surulliselta, mutta lopulta myös helpotukselta.
”Jörnin tuhka oli mökillä pienessä rasiassa, ja tarkoitus oli ripotella se hänen toiveensa mukaisesti mereen. Ennen toimitusta otin kuitenkin osan tuhkasta ja laitoin sen kompostiin. Se helpotti.”
Lue koko haastattelu täältä.
4. Pirjo Tuominen: ”Menetin fantastisen keskustelukaverin”
Kirjailija Pirjo Tuomisen haastattelu julkaistiin Eevassa 2023. Pirjo jäi leskeksi vuonna 2019 elettyään puolisonsa Raunon kanssa yhdessä 57 vuotta. Pari tapasi opiskeluaikoina ja avioitui vuonna 1962.
Rauno sairasti elämänsä viimeiset kymmenen vuotta eturauhassyöpää. Pari viimeistä vuotta olivat sairauden vuoksi vaikeita, mutta niitä edelsivät hyvät yhteiset ajat. Pariskunta vietti syksyt ja keväät yhteisellä loma-asunnollaan Turkissa, Siden kupeessa.
”Eniten olen kaivannut sitä, että menetin fantastisen keskustelukaverin, jonka kanssa saatoin aina puhua työstäni ja historiasta.”
Vaikka Pirjo ajattelee kokeneensa suuren menetyksen, hän tuntee samalla helpotusta siitä, ettei puolison tarvinnut enää kärsiä kivuistaan. Rauno kärsi eläessään myös syvästä masennuksesta, jonka vuoksi Pirjo koki olevansa todella yksin.
”Totta kai minun oli vaikeaa ensin tottua elämään yksin miltei 60 yhteisen vuoden jälkeen, mutta minulla oli aina omat työni ja menoni, joten elämäni ei päättynyt.”
Lue koko haastattelu täältä.
5. Ville Nousiainen: ”Ei sitä voinut uskoa todeksi”
Maastohiihtäjä Ville Nousiainen kertoi vuonna 2020 julkaistussa Eevan haastattelussa puolisonsa Mona-Liisan kuolemasta. Hiihtäjänä ja hanuristina tunnettu Mona-Liisa eli vain 36-vuotiaaksi sairastuttuaan vatsasyöpään. Pariskunta ehti jakaa elämänsä yhdentoista vuoden ajan.
Parin arkea sääteli huippu-urheilijoiden tarkka ja rutiininomainen elämänrytmi. Parisuhde oli lähes symbioottinen.
”Me tykkäsimme olla yhdessä ja tehdä samoja asioita. Treenasimme ja olimme kotona. Meillä oli paljon aikaa olla toistemme kanssa.”
Yhtäkkiä Mona-Liisa alkoi oudosti väsyä eikä ruokahalu ollut ennallaan. Lopulta nieleminen kävi vaikeaksi ja vatsassa oli kipuja. Mielialat vaihtelivat äärilaidasta toiseen.
”Kun saimme tietää kasvaimesta, itkimme paljon. Kyllä me paljon pohdimme, minkä takia meidän piti saada tällainen kuolemantuomio. Mitä me olimme tehneet väärin? Eihän sitä voinut uskoa todeksi.”
Viimeiset vuorokaudet Ville valvoi vaimonsa sängyn vierellä.
”Jossain vaiheessa Monalle tuli sellainen hetki, että hän meni ikään kuin nirvanaan. Se tapahtui monta päivää ennen kuin hän kuoli, mutta hän kävi jo senkaltaisessa tilassa.”
Tuona hetkenä Mona-Liisa sanoi, että jos kuolema on tällainen, ei tämä niin paha olekaan. Hänen oli hyvä olla ja hän kertoi näkevänsä valoa.
”Mona sai itselleen rauhan. Paljon hän oli taistellut sitä vastaan, että hän ei halua kuolla. Mutta lopussa hän sai rauhan ja antoi periksi.”
Lue koko juttu täältä.
