Bitte Westerlund kuvitteli tunteneensa puolisonsa Jörn Donnerin, mutta pettyi: ”Olin mustasukkainen vasta jäätyäni leskeksi”
Jörn Donnerin lesken Bitte Westerlundin surutyöhön on kuulunut paljon etsivätyötä. Miehensä salaisuuksia selvitellessään hän löysi useita tämän rakastajattaria. Yhden heistä hän kutsui kylään.
Siinä he seisovat, kaksi naista keittiössä Tammisaaren lähellä. On alkukevät, ja naiset ovat tavanneet vasta pari päivää aiemmin. Iloista puhetta riittää, vaikka molemmat ovat hämillään, elämästä ja muistoista, kaikesta. Australialainen Penelope Hall, 76, on Jörn Donnerin entinen rakastettu. Hän on Suomessa Jörnin lesken Bitte Westerlundin, 63, kutsumana.
”Olin yllättynyt, kun sain Bitten viestin Jörnin kuoleman jälkeen. Jörn oli tärkeä osa nuoruuttani, mutta siitä on niin kauan. Ajattelin myös, ettei Jörn olisi koskaan mennyt naimisiin.”
Bitten vuosi on ollut kiireinen. Maaliskuun lopussa avautui Jörn Donnerin valokuvanäyttely Helsingissä ja syyskuussa ilmestyy Philip Teirin kirjoittama elämäkertateos J & B - Kohtauksia eräänlaisesta avioliitosta.
”Suunnitelmani oli, että kirjoittaisin itse kirjan elämästäni, mutta en pystynytkään siihen”, Bitte sanoo.
”Jörnin kuolemasta on jo yli kolme vuotta, mutta sen jälkeen on paljastunut asioita, jotka hämmensivät mieltäni.”
Bitte kuvitteli tunteneensa puolisonsa, mutta pettyi.
”Tiesin Jörnin edellisistä suhteista, mutta luulin olleeni hänen tärkein ja pitkäaikaisin rakkautensa. Leskeksi jäätyäni olen ollut hyvin mustasukkainen, pettynyt ja hieman katkera.”
”Jörnin mielestä koko ydinperhe-ajatus oli hullu ja epänormaali.”
Maalaistalon tyttö Karjaalta kohtasi kosmopoliitin taiteilija-poliitikon Helsingistä vuonna 1983. Bitte oli 22-vuotias journalismin opiskelija, Jörn viisikymppinen kirjailija, ohjaaja ja juuri Ruotsista Suomeen palannut julkkis.
Jörn oli naimisissa ruotsalaisen Jeannette Bonnierin kanssa ja hänellä oli kaksi lasta edellisestä liitostaan, sekä kaksi lehtolasta. Julkisuutta lisäsi se, että miehellä oli ollut monivuotinen suhde Ingmar Bergmanin elokuvien tähteen Harriet Anderssoniin.
”Ihastuin ja aloimme seurustella, mutta en haaveillut perheen perustamisesta. Uskoin Jörniä, kun hän sanoi, että he ovat vaimonsa kanssa vain ystäviä ja aikovat erota. Hänen mielestään koko ydinperhe-ajatus oli hullu ja epänormaali.”
Vuonna 1986 Bitte muutti tunnetun kuvataiteilijan Mimmo Rotellan assistentiksi Italiaan ja suunnitteli jäävänsä sinne. Jörn oli kuitenkin intohimoisen rakastunut. Hän järjesti romanttisen tapaamisen Pariisissa, ja Bitte päätti palata Suomeen.
Jörn osti Bittelle vinttihuoneiston ja päätti, että haluaa tämän kanssa kaksi lasta. Daniel on nyt 35- ja Rafael 33-vuotias.
Perhe muutti yhteen vuonna 1990, ja naimisiin pari meni vuonna 1995. Uutisesta kertova iltapäivälehden lööppi on yhä perheen kesäasunnon saunakamarissa: ”Jörn Donner nai Bitten rahasta”.
Se on tavallaan totta: pari oli muuttamassa Los Angelesiin ja avioituneet diplomaatit tienasivat paremmin.
”Nyt ajatellen avioliitto oli hyvä päätös. Monet käytännön asiat puolison kuoleman jälkeen ovat helpompia, kun liitto on virallinen.”
”Jörnin piti olla perheen kirkkain ja ainoa tähti.”
Vuosia Los Angelesissa Bitte muistelee hyvällä. Amerikkalainen kulttuuri oli hänelle tuttua vaihto-oppilasvuosilta.
”Olin Yhdysvalloissa kuin kala vedessä. Järjestin juhlia ja nautin sosiaalisista suhteista. Jörn puolestaan oli lähes masentunut. Diplomaatin työhön liittyi paljon byrokratiaa, eikä hän ehtinyt kirjoittaa niin paljon kuin olisi halunnut.”
Aika avasi molempien silmiä. Bitte tajusi, että on sosiaalisesti lahjakas ja olisi ollut parempi diplomaatti kuin miehensä.
Jörn puolestaan tajusi, että Euroopassa hän voi toteuttaa parhaiten sitä, mitä haluaa eniten tehdä: ulkopolitiikkaa, lukemista ja kirjoittamista.
”Kukaan ei tuntenut Jörniä Yhdysvalloissa eikä häntä erityisesti noteerattu. Ehkä hän oli jopa hiukan kateellinen, kun minä viihdyin niin hyvin. Hänen piti olla perheen kirkkain ja ainoa tähti.”
Bitte myöntyi taas miehensä tahtoon. He palasivat Suomeen kesken sopimuskauden. Jörnistä tuli europarlamentaarikko, joka matkusti viikoittain Brysseliin ja Strasbourgiin perheen kotoa Bromarvista.
”Hetkittäin ajattelen, että olen tuhlannut parikymmentä vuotta elämästäni passaamalla kärttyisää vanhaa ukkoa.”
Eturauhassyöpä löytyi 1998. Sen jälkeen Jörn sairasteli paljon. Viimeisinä vuosina myös liikkuminen oli hankalaa, ja hän kuuli huonosti.
”Jörn oli pojillemme hyvä isä, ja yli puolet yhteisestä ajastamme oli hyvää. Viimeiset vuodet olivat kuitenkin raskaita. Bitte kertoo, että Jörnin itsekkäät piirteet pahenivat iän ja vaivojen lisääntyessä. Jörn sanoi itsekin, ettei ihminen viisastu vanhetessaan, mutta tulee kyllä ärtyisämmäksi.
”Jörn halusi määrätä kaikesta eikä esimerkiksi suostunut käyttämään rollaattoria, vaikka kaatuili usein.”
Jörnin kuolema tuntui Bittestä ensin helpotukselta.
”Ajattelin, että siitä alkaa oma elämäni. Järjestelen asiat ja sitten keskityn johonkin itselleni tärkeään, esimerkiksi tanssimiseen, matkustamiseen tai lähiruokatoimintaan.”
Ei se niin mennyt. Jörn ei päästänyt vaimoaan helpolla kuolemansa jälkeenkään.
”Jörn halusi olla rauhassa. Sitä hän ei maininnut, että hänellä oli salaiset treffit, sairasvuoteella.”
Surutyö alkoi heti. Bitte järjesti hautajaiset ja tuhkauksen toiveiden mukaan. Ystävien ja tuttujen kesken pidettäväksi suunniteltu isompi muistojuhla peruuntui pandemian vuoksi. Bitte otti yhteyttä Jörnin puhelimesta ja sähköposteista löytyneisiin ystäviin ja kertoi heille suru-uutisen.
”Pian tajusin, että en ollut Jörnin ainoa enkä edes hänen pisin rakkaussuhteensa.”
Itse asiassa salaisuudet olivat alkaneet pulpahdella pintaan jo hiukan ennen Jörnin kuolemaa. Bitte, Daniel ja Rafael olivat Jörnin sairasvuoteen äärellä, kun tämän puhelimeen kilahti tekstiviesti. Jörn oli jo hyvin uupunut eikä pystynyt puhumaan. Rafael luki viestin lähettäjän nimen ääneen ja isä säpsähti kauhistuneena hereille.
Jörnin kuoleman jälkeen Bitte otti yhteyttä tekstiviestin lähettäjään ja kertoi uutisen. Nainen sanoi tavanneensa Jörnin edellisenä sunnuntaina.
”En voinut uskoa korviani. Olimme käyneet sairaalassa päivittäin, mutta juuri tuona päivänä Jörn rohkaisi minua menemään kutsuille ja sanoi, ettei poikienkaan tarvitse tulla. Hän halusi olla rauhassa. Sitä hän ei maininnut, että hänellä oli salaiset treffit, sairasvuoteella.”
Pian Bittelle selvisi, että kyseessä oli sama ruotsalainen, jota Jörn elämäkerrassa Mammutissa kutsutaan Annaksi ja Ruotsi-kirjoissa lyhenteellä H. Hän ei kuitenkaan ollut Harriet Andersson, joka on ollut pitkään perheen ystävä ja paljon tekemisissä Bittenkin kanssa.
Kolmesti naimisissa ollut H oli Jörnin suuri rakkaus viidenkymmenen vuoden ajan. Suhde oli jatkunut Bitten ja Jörnin yhteisten vuosien ajan.
”Yhdistelin palasia ja tajusin, että Jörn oli salannut minulta muitakin suhteita. Tuskin hän oli kenellekään täysin avoin.”
”Olen harrastanut jörnologiaa. Etsivän työ on pitänyt minut kasassa.”
Salaisuudet toivat uusia sävyjä Bitten suruun. Hän oli pettynyt, kiukkuinen ja katkera.
”Sen jälkeen olen harrastanut jörnologiaa. Etsivän työ on pitänyt minut kasassa.”
Bitte uppoutui mieheltään jääneisiin papereihin, kirjeisiin, kuviin ja kirjoituksiin. Hän on rakentanut aikajanaa, liimannut post-it-lappuja Mammuttiin ja listannut miehensä rakastajattaria. Se on ollut hänen tapansa surra.
Yhteensä sivusuhteita on löytynyt parikymmentä. Rakastajattaria on ollut limittäin ja lomittain, eivätkä suhteet olleet yhden illan juttuja.
”Jörn tykkäsi menestyneistä naisista. Hän mainitsee päiväkirjoissaan monia julkisuudesta tuttuja nimiä, kuten Armi Ratian, Märta Tikkasen ja Arja Saijonmaan.”
Ja sitten on Pen.
Jörn poseeraa kuvassa kauniin naisen kanssa. Kuva on otettu Sydneyssä tammikuussa 1988, samana vuonna, jolloin Bitten esikoinen Daniel syntyi. Jörn oli työmatkalla Uudessa Seelannissa ja kävi ilmi, että hän oli poikennut myös Australiassa.
Kuva kiinnitti Bitten huomion, koska pari vaikuttaa niin rakastuneelta eikä hänellä ollut aavistustakaan kuka nainen on. Hän sai Jörnin ystäviltä selville Penin henkilöllisyyden, onnistui löytämään tämän puhelinnumeron ja otti yhteyttä.
Pen ilahtui.
”En muistanut tuollaista kuvaa edes otetun. Se oli viimeinen kerta, kun näin Jörnin. Hän oli Sydneyssä läpikulkumatkalla, emmekä olleet pitäneet yhteyttä vuosiin.”
Bitte puolestaan kiinnostui Penin rempseästä huumorista ja avoimesta asenteesta. Naiset viestittelivät ja huomasivat pitävänsä toisistaan. Lopulta Bitte ehdotti uudelle ystävälleen matkaa Suomeen ja Pen vastasi, että tulee mielellään.
”Jos olemme rakastaneet samaa miestä, meidän pitääkin tavata ja olla ystäviä.”
”Minulle selvisi nopeasti, että Jörn on hurmaava, mutta erittäin itsekeskeinen. Hän ajatteli vain työtään.”Penelope Hall
Jörn ja Pen tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 1967. Pen oli silloin 19-vuotias ja toimi ystävänsä pyynnöstä 34-vuotiaan suomalaisohjaajan oppaana filmifestivaaleilla. Hän oli nuori ja vapaamielinen kulttuuriälykkö, jota kirjallisuus ja ihmiset kiinnostivat enemmän kuin opinnot.
”Esittelin Jörnille kaupunkia. En tiennyt hänestä juuri mitään, en sitäkään että hän on kuuluisa Suomessa ja Ruotsissa.”
Tapaamisesta syntyi festivaaliromanssi. Sen jälkeen pari kirjoitteli toisilleen kaksi tai kolme kirjettä viikossa. He myös lähettelivät toisilleen vinkkejä lukemistaan kirjoista. Vain joitakin kirjeistä on säilynyt. Yleensä Jörn säilytti myös lähettämiensä kirjeiden kopiot, mutta muutama vuosi ennen kuolemaansa hän poltti ison säkillisen rakkauskirjeitään. Ilmeisesti niiden joukossa paloi myös iso osa näistä muistoista.
Penin ja Jörnin suhde jatkui pari vuotta. Pen asui jonkin aikaa Jörnin luona Pohjoisrannassa Helsingissä ja tämä kävi useamman kerran Australiassa, muun muassa Armi Ratian kanssa syksyllä 1968.
”Minulle selvisi nopeasti, että Jörn on hurmaava, mutta erittäin itsekeskeinen. Hän ajatteli vain työtään.”
Suomen-vierailuistaan Pen muistaa lähinnä sen, että joutui olemaan paljon yksin. Kerran Jörn lähetti hänet omien työkiireidensä vuoksi rentoutumislomalle Lappiin. Siellä oli Penin mielestä tylsää, ja kun hän palasi Helsinkiin, pettymys tiivistyi. Jörn oli lähtenyt Cannesiin ja jättänyt asuntoonsa vain lentoliput ja hiukan rahaa.
”Revin liput ja setelit ja lensin Cannesin sijaan toisen ihailijani luo Sveitsiin. Se oli villiä ja vapaata 1960-lukua.”
”Nosta leuka rohkeasti pystyyn ja oikaise ryhtisi. Ja pysy erossa vanhemmista miehistä", Pen neuvoo Bitteä.
Poikaystäviä riitti, Pen kertoo. Pohjoisrantaankin hän sai kirjeitä eräältä Peter Hallilta. Maailma muistaa australialaisen arkkitehdin erityisesti siitä, että tämä viimeisteli Sydneyn oopperatalon.
”Suhde oli skandaali, sillä Peter oli naimisissa ja tunnettu arkkitehti. Hän erosi vaimostaan ja menimme naimisiin vuonna 1970.”
Peterillä ja Penillä on kaksi lasta, tyttö ja poika. Pen oli useita vuosia kotirouvana ja opiskeli satunnaisesti eri aineita. Liitto ei kestänyt. Peterillä oli ongelmia sekä alkoholin että talouden kanssa.
”Elämässäni oli monenlaisia kohuja ja vääriä miehiä. Olin levoton seikkailija, pakenin ja hain jotain uutta silloinkin, kun asiat olivat hyvin", Pen sanoo.
”Jörnin ja minun suhteella ei koskaan ollut mitään mahdollisuuksia. Olimme kaksi primadonnaa, ajattelimme molemmat vain itseämme. Vaadimme täyden huomion.”
Suhde Jörniin oli salainen, Pen painottaa. Siitä tiesi vain hänen läheisin ystävänsä.
”Ystäväni pohti juuri äskettäin, mitä olisi tapahtunut, jos olisin valinnut Jörnin. Sanoin, että minä tiedän: tuho.”
Nykyisin Pen asuu Thaimaassa miehensä Theo de Visserin kanssa. Pariskunta päätti tulla Suomeen yhdessä. Helsingissä he asuivat hotellissa, mutta kävivät Bitten kanssa syömässä ja viettivät viikonlopun maalla Donnerien kakkoskodissa.
Bitte matkusti Penin ja Theon kanssa Inariin ja Tallinnaan. He tutustuivat paremmin ja juttelivat paljon muun muassa sisustuksesta, ruuasta ja vaatteista. Pen neuvoi Bitteä pukeutumaan värikkäämmin ja antoi muitakin hyviä neuvoja:
”Nosta leuka rohkeasti pystyyn ja oikaise ryhtisi. Ja pysy erossa vanhemmista miehistä.”
”Välillä iskee yksinäisyys. Kaipaan keskusteluja Jörnin kanssa, arkisia rutiineja ja yhteisiä hetkiä.”
Bitte on kohdannut muitakin Jörnin entisiä naisia. Tämä oli kuollessaan 86-vuotias, ja myös useimmat ystävättäret ovat iäkkäitä. Elossa olevista osa on suhtautunut Bitten yhteydenottoon ystävällisesti. Toiset eivät halua muistella menneitä, toiset eivät muista ja muutamat haluavat kiistää koko suhteen.
Miehensä menneisyyden tutkimista Bitten on silti vaikea lopettaa. Hän pohtii yhä suhdettaan ristiriitaiseen mammuttiin, elää päivän kerrallaan, järjestelee asioita.
Yksin Bitte ei ole. Hänellä on läheiset välit poikiensa perheisiin, laaja ystäväpiiri ja aktiivinen some-elämä.
”Välillä iskee yksinäisyys. Kaipaan keskusteluja Jörnin kanssa, arkisia rutiineja ja yhteisiä hetkiä. Toisinaan olen vain vihainen ja pettynyt.”
Bitte uskoo, että Jörn rakasti häntä, vaikka ei varsinkaan vanhempana osannut näyttää rakkauttaan.
”Jörn ei ollut mikään halailija, ja hän inhosi kukkia. Vain kerran, Danielin syntymän jälkeen, sain häneltä yhden ruukkuviikunan.”
Sekä Teirin kirjasta että Bitten puheista käy selväksi, että Jörn oli itsekeskeinen ja hankala ihminen. Kaiken piti tapahtua hänen toiveidensa mukaan. Hän kuitenkin rakasti nuorempia lapsiaan ja arvosti Bitten iloisuutta, luonnollisuutta ja sosiaalisia taitoja.
”Minä puolestaan ihailin Jörnin sivistyneisyyttä. Hänen kanssaan ei ollut koskaan tylsää. Sain hänen kauttaan paljon ystäviä ja tutustuin ihmisiin, joihin en olisi ilman häntä tutustunut.”
pienen koston Bitte tunnustaa.
”Jörnin tuhka oli mökillä pienessä rasiassa, ja tarkoitus oli ripotella se hänen toiveensa mukaisesti mereen. Ennen toimitusta otin kuitenkin osan tuhkasta ja laitoin sen kompostiin. Se helpotti", hän sanoo.
”Minä olen innokas kompostoija, mutta Jörn ei arvostanut sitä lainkaan. Pieni tuhkamäärä ravitsee muhivaa multaa. Siinä voi kasvaa vielä vaikka mitä.”
Artikkeli on julkaistu Eevassa 9/2023. Aiemmin siitä on julkaistu lyhennelmä.
