Pitäisikö erota tai myydä mökki? Psykologi neuvoo, miten teet oikeita päätöksiä, joissa haluat pysyä
Haluaisitko toteuttaa unelmasi, mutta jahkailet päätösten kanssa? Nämä 5 neuvoa auttavat.
Pitäisikö erota vai yrittää vielä? Myisinkö kesämökin vai odottaisinko, jos joku lapsista sittenkin haluaisi sen itselleen?
Elämä on täynnä suuria ja keskikokoisia päätöksiä, joiden tekeminen on joskus vaikeaa.
Se ei ole ihme. Kykyysi tehdä päätöksiä vaikuttaa hyvin moni eri asia: Persoonallisuus, maailmankatsomus, tunteet ja elämänkokemukset. Se, mihin sinulla on tapana kiinnittää huomiota, millaisessa elämäntilanteessa olet ja oletko syönyt ja nukkunut.
Silläkin on merkitystä, miten tärkeä päätös on ja onko sillä vaikutusta muihin ihmisiin.
”Ei ole ihmistyyppiä, joka olisi muita parempi tai huonompi tekemään päätöksiä. On hyvin tilannekohtaista, milloin päättäminen on hankalaa”, psykologi Hanna Poskiparta sanoo.
Esimerkiksi kuormittavassa elämäntilanteessa pienenkin päätöksen tekeminen voi tuntua ylivoimaiselta. Tekee mieli lykätä asioihin tarttumista tai tehdä vain turvallisia varman päälle -päätöksiä.
”Kun on stressitilassa, aivoista blokkautuvat ne puolet, joita tarvitaan terävimmän päätöksenteon hetkellä. Ajattelu kapeutuu, innovatiivisuus vähenee eikä ihminen tarkkaile vaihtoehtoja yhtä luovasti.”
Unelmia kohti lähteminen helpottuu, kun otat huomioon muutamat asiat.
1. Tunnista, miten teet päätökset. Minkälaiset ovat sinulle usein vaikeita ja minkälaiset taas helppoja?
Vaikka päättäminen on joskus vaikeaa, paremmaksi päätöksentekijäksi voi harjoitella. Hyvä alku on itsetuntemuksen lisääminen. Kun Poskiparta kirjoitti muutama vuosi sitten Tuomas Leistin kanssa kirjaa päätöksenteosta, hän kysyi haastattelemiltaan ihmisiltä aluksi, millaisia päätöksentekijöitä he ovat. Jokainen halusi muuttaa vastaustaan jälkikäteen.
”Huomasin, että moni ei oikein tiedosta, millainen päätöksentekijä on. Ehkä myös tapaa tehdä päätöksiä kuvataan yleisessä keskustelussa jotenkin yksipuolisesti.”
Joskus ihmisillä on virheellisiäkin käsityksiä päätöksentekotaidoistaan. Jotkut saattavat esimerkiksi uskoa, että muut tietävät usein enemmän ja osaavat päättää häntä koskevista asioista häntä itseään paremmin.
”Jos joku toinen argumentoi hyvin vaikuttavasti ja karismaattisesti eikä ole itse aivan satavarma mielipiteestään, saattaa herkemmin luopua siitä ja antaa muiden tehdä päätökset.”
Poskiparta kehottaa pohtimaan, millaiset päätökset sinulle yleensä ovat hankalia ja mitkä helppoja. Miten toimit päätöksentekotilanteissa ja millaisia tunteita niihin liittyy?
Halutessasi voit pitää vaikka päätöksentekopäiväkirjaa. Miksi päädyit tähän, mikä kaikki vaikutti päätökseesi ja miltä päätös tuntui? Oletko nopea vai hidas päätöstentekijä vai kysytkö kenties aina neuvoa? Kun tunnistat tyylisi, siitä on helpompi tarvittaessa joustaa.
”Jokaisella on sokeita pisteitä. Jos uskaltaa kysyä erityyppisiltä ihmisiltä, että miltä tämä minun tapani vaikuttaa, voi ymmärtää jotain, mitä ei itse näe. Samalla voi saada vinkkejä, miten päätöksentekoa voisi kehittää.”
Asiantuntijana Hanna Poskiparta
2. Kykysi tehdä päätöksiä kehittyy, kun keskustelet asioista eri mieltä olevien ihmisten kanssa
Päätökset eivät synny tyhjiössä. Esimerkiksi läheiset ja se, millaisessa vaikutuspiirissä elät, vaikuttavat päätöksentekoosi. Joskus toinen ihminen tuo uuden näkökulman, toisinaan vaikeuttaa päättämistä entisestään.
”Reagoimme kaikki kuormitukseen eri tavalla. Toiset ovat herkempiä sille, mitä muut ajattelevat, ja miettivät, tekevätkö ratkaisun, joka miellyttää muita. Osan on helppo viitata kintaalle muiden ajatuksille.
Voit kehittää päätöksentekokykyäsi, jos keskustelet sellaisten ihmisten kanssa, joilla on erilaiset taustat ja näkemykset ja jotka haastavat ajatteluasi.
”Kun hakee tietoisesti vastaväitteitä, pakottaa itsensä perustelemaan päätöstään ääneen. Ihmiset ovat usein vähän laiskoja argumentoimaan. Moni saattaa sanoa, että tämä on minun mielipiteeni, avaamatta yhtään, miksi on päätynyt ajattelemaan niin.”
Poskiparran mukaan ihmisillä on myös taipumusta seurata somessa niitä, jotka ovat asioista heidän kanssaan samaa mieltä ja jotka tukevat heidän näkemyksiään.
”Emme mielellämme hae näkemyksillemme vasta-argumentteja.”
Päätöksenteon hankaluus piilee siinä, että etukäteen on usein mahdotonta tietää, onko päätös hyvä vai huono. Siksi on otettava riski.
”Jos päätös on omien arvojen mukainen, se on todennäköisesti oikea, vaikka se herättäisi muissa vastustusta”, Poskiparta sanoo.
Hänen mukaansa erityisen vaikeita ovat usein sellaiset päätöksentekotilanteet, joissa on vastuussa muistakin kuin itsestään.
”Se on vaikeaa esimerkiksi, jos tietää, että kaikki eivät ota päätöstä ilolla vastaan tai että päätös tuottaa toisille vääryyden kokemuksia, mielipahaa tai surua.”
Näin voi käydä, jos esimerkiksi siirtää omaisuuttaan kaikkien lasten sijasta yhdelle.
”Väsyneenä ja kuormittuneena pienet rutiinipäätöksetkin tuntuvat helposti mahdottomilta.”
3. Merkittävien päätösten teko helpottuu, kun niille asettaa määräpäiviä tai kun ne pilkkoo pienempiin osiin
Suurin osa arjen päätöksistä on tiedostamattomia rutiinipäätöksiä. Moni ostaa ruokakaupasta samat tuotteet sen kummemmin ajattelematta tai syö aina samaa leipää aamupalaksi.
”Jos joka kerta miettisi, missä on eniten rasvaa tai kuitua, elämä tulisi mahdottomaksi. Kapasiteetti ei riittäisi.”
Väsyneenä ja kuormittuneena pienet rutiinipäätöksetkin tuntuvat helposti mahdottomilta. Myös elämäntilanteesi vaikuttaa siihen, kuinka helppoa tai vaikeaa päätösten tekeminen on.”
”On tosi kuluttavaa, jos joutuu esimerkiksi töissä tekemään paljon päätöksiä, joilla on taloudellisia vaikutuksia tai jotka koskevat muiden tulevaisuutta. Se voi näkyä niin, että kun tulee kotiin, tuntuu ylivoimaisen vaikealta päättää, söisikö pinaatti- vai porkkanalettuja.”
Jos on hyvin väsynyt, saattaa olla hyväkin, että joku muu tekee päätökset puolestasi, Poskiparta sanoo.
”Kun ihminen on uupunut, sparrailu ei auta. Kun ei vain ole kapasiteettia tehdä päätöksiä, eniten auttaa se, että joku muu tekee ne. Sen ei tarvitse olla lopullinen ratkaisu.”
Hyvä apu voi olla myös se, että asettaa päätöksenteolle aikarajan tai pilkkoo päätöksen pienempiin välipäätöksiin. Jos esimerkiksi pohdit eroamista, asumuseron kokeileminen voi olla helpompi askel kuin lopullisen eropäätöksen tekeminen. Jos taas et osaa päättää matkakohdetta, voit aloittaa pohtimalla, reissaisitko kotimaassa vai kauempana.
Kun saat jonkin pienenkin asian maaliin, pääset hetkeksi pois kuormittavasta keskeneräisyyden tilasta.
”Usein ajattelemme, että päätökset ovat lopullisia. Jos teen näin, tässä olen. Kannattaa pilkkoa päätös pienempiin osiin ja miettiä, minkä pienen asian voisi tehdä tämän päätöksen eteen. Pienistä askelista on helpompi pakittaa, jos päätös tuntuu väärältä.”
”Päätöksenteko on vapauttavaa. Olo on kevyempi ja saa rauhan asian kanssa.”
4. Pienikin päätös voi tuntua isolta, jos sen tekoa jahkailee
Joskus päätös tuntuu isolta asialta vaikkei lopulta ole sitä. Poskiparta suositteleekin laittamaan asiat mittasuhteisiin. Jos päätät nyt näin, mitä ajattelet päätöksestäsi huomenna? Entä kuukauden tai kolmen vuoden päästä?
”Se tuo usein näkyviin, millaisessa mittakaavassa päätös liikkuu. Usein aika mitätönkin asia alkaa näyttää liian isolta, kun sitä miettii pitkään. Joskus omiin arvoihin peilaaminenkin voi auttaa.”
Kun tein sen, olo oli tosi huojentunut – näin moni elämänsä isoja päätöksiä kuvailee. Päättämättömyyden tila on usein raskas sekä itsellesi että muille ympärilläsi. Jos haluat oppia nopeammaksi päätöksentekijäksi, kannattaa ajatella lopputulosta. Mitä hyötyä siitä on, jos päätät nyt? Mitä lykkäämisestä seuraa?
”Moni kokee, että päätöksenteko on vapauttavaa. Olo on kevyempi ja saa rauhan asian kanssa”, Poskiparta sanoo.
”Itseään voi rohkaista päättämään miettimällä, miltä sitten tuntuu, kun on saanut päätöksen maaliin.”
”Päätökset ovat harvoin lopullisia.”
5. Jos päätös kaduttaa, itsemyötätunto on tärkeää. Voit aina myös tehdä uusia päätöksiä
Ihminen pyrkii aina tekemään hyviä päätöksiä. Jos päätös alkaa myöhemmin kaduttaa tai mielesi tekee jossitella, itsemyötätunto on tärkeää. Jokainen päätös on kuitenkin tehty sen hetken parhaassa mahdollisessa ymmärryksessä. Myöhemmin väärältä tuntuva päätös on ainakin tuonut näkyväksi jotain, mitä et olisi ehkä muuten nähnyt.
”Silloin voi ajatella, että nyt olen ainakin jollakin tavalla viisaampi. Päätökset ovat harvoin lopullisia. Usein voi tehdä korjaavia päätöksiä tai sitten seuraavan päätöksen: miten pärjään tämän uuden tilanteen kanssa?”
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 8/25.
