Raudanpuute voi näkyä salakavalina oireina – erikoislääkäri kertoo, miten huomaat puutostilan: ”Lääkärit ei välttämättä opi diagnosoimaan ja hoitamaan sitä”
En jaksa. Ei huvita. Väsymyksen takaa voi löytyä rautavaje, joka ei aina pelkästään pillereitä popsimalla parane.
Miksi väsyttää, vaikka nukut hyvin? Miksi tuntuu, ettei mikään huvita, vaikka aihetta alakuloon ei ole? Syy saattaa löytyä liian alhaisista rauta-arvoista.
Rauta on rakennusaineena punasoluissa, lihassoluissa ja monissa elimistön toimintaa säätelevissä entsyymeissä. Sitä tarvitaan esimerkiksi solujen energia-aineenvaihduntaan, aivojen toimintaan ja hermoimpulssien kulkuun.
”Jokainen elävä solu on riippuvainen raudasta”, sisätautien ja kliinisen hematologian erikoislääkäri Tom Widenius teroittaa.
Raudanpuutteen oireet ovat moninaiset.
Yleisin oire on toimintakykyä lamaava väsymys, mutta raudanpuute voi selittää monia muitakin oireita aina nielemisvaikeuksista ylävatsakipuihin ja huimauksesta huonoon rasituksen sietoon, iho-oireisiin, lihaskipuihin, hiustenlähtöön ja viluiseen oloon.
Raudanpuutoksesta kärsivä ei edes huomaa oireita. Vaiva voi kehittyä hiljalleen niin, että oireisiin tottuu. Jopa mielialan vaihtelut sekä kognitiivisen toiminnan ja aloitekyvyn heikkeneminen voivat johtua raudanpuutteesta.
”Usein raudanpuutteisia hoidetaan psykiatrin vastaanotolla masennusdiagnoosilla”, Widenius harmittelee.
Raudanpuute voi joskus olla oire sairaudesta kuten keliakiasta tai jopa syövästä. Siksi lääkärin pitää aina pyrkiä selvittämään sen syy.
”Hoito voidaan aloittaa heti, kun raudanpuute on todettu. Syitä voidaan selvitellä rauhassa hoidon aloittamisen jälkeenkin.”
Ruokavalio vaikuttaa rautatilaan
Raudanpuutteen tai alhaisten rauta-arvojen syynä on usein veren menetys, kuten runsaat tai pitkään jatkuneet kuukautiset. Naisilla puute raudasta on huomattavasti yleisempää kuin miehillä.
Raskausaikana raudanpuute on yleistä: äidin verimäärä lisääntyy ja rautaa kuluttavat myös sikiö ja istukka.
Syitä raudanpuutteeseen voivat olla myös esimerkiksi suolistoverenvuoto tai onnettomuuden, leikkauksen tai synnytyksen aiheuttama verenvuoto.
Aina ei kyse ole vakavasta sairaudesta tai verenvuodosta. Alhainen rauta-arvo voi johtua myös ravitsemuksesta.
Esimerkiksi syömishäiriö, aliravitsemus tai yksipuolinen ruokavalio saattavat pienentää elimistön rautavarastoja. Ihmisten välillä on paljon eroja siinä, miten rauta imeytyy ravinnosta ja kulkeutuu elimistössä.
”Jos kärsit raudanpuutteesta, vältä runsasta kahvin ja teen juontia sekä runsasta maitotuotteiden käyttöä. Ne haittaavat raudan imeytymistä.”
Kasvissyöjälle huono uutinen on, että kasvikunnan tuotteista rautaa ei ole helppo saada riittävästi. Rautaa on kasvisruuassa vähemmän kuin eläinkunnan tuotteissa, ja lisäksi kasviksissa on fytaatteja ja muita aineita, jotka sitovat rautaa ja estävät sen imeytymistä.
”Laskennallisesti kasvisruokavalio voi sisältää riittävästi rautaa, mutta se imeytyy niin paljon eläinperäistä rautaa huonommin, ettei siitä tahdo saada riittävästi rautaa elimistöön”, Widenius toteaa.
Parhaita raudanlähteitä ovat maksa- ja liharuuat sekä kokojyväviljatuotteet kuten ruisleipä. Hedelmien, marjojen ja vihannesten C-vitamiini edistää raudan imeytymistä. Parhaiten riittävän raudan saannin turvaa monipuolinen sekaruokavalio.
Kasvisruokailija saa rautaa parhaiten linsseistä ja herneistä. Fermentoitujen kasvisten kuten hapankaalin sisältämät orgaaniset hapot edistävät kasviperäisen non-hemiraudan imeytymistä.
Hyväksi raudanlähteeksi mainitaan usein pinaatti, mutta rauta imeytyy siitä huonosti.
Jos kärsit raudanpuutteesta, vältä runsasta kahvin ja teen juontia sekä runsasta maitotuotteiden käyttöä. Ne haittaavat raudan imeytymistä.
”Raudanpuute ei kuulu yhteenkään lääketieteen erikoisalaan, eivätkä lääkärit välttämättä opi diagnosoimaan ja hoitamaan sitä.”
Etsi oikea tapa lisätä rautaa
Raudanpuutetta pitää aina hoitaa, kun se on todettu. Joskus ratkaisuna on kuukautisten niukentaminen hormoni- tai muulla lääkehoidolla. Lähes aina tarvitaan kuitenkin rautalisää. Tablettimuotoiset valmisteet sisältävät rautaa erilaisissa muodoissa ja ovat yleensä varsin hyvin siedettyjä.
Rautavalmisteisiin yleisesti liittyviä haittoja voivat olla ripuli, ummetus, turvotus, vatsakivut, närästys ja pahoinvointi, mutta onneksi oirehtijalle on valmisteissa tarjolla erilaisia vaihtoehtoja.
”Raudan voi myös ottaa joka toinen päivä tai pienentää annosta. Jos ei voi käyttää rautaa ollenkaan suun kautta, on mahdollisuus myös saada rautainfuusio eli -tiputus suoneen”, Widenius kertoo.
Raudanpuutteen hoitoon liittyy Wideniuksen mielestä monia väärinkäsityksiä ja suoranaista tietämättömyyttä.
”Raudanpuute ei kuulu yhteenkään lääketieteen erikoisalaan, eivätkä lääkärit välttämättä opi diagnosoimaan ja hoitamaan sitä.”
Wideniuksen oma klinikka tarjoaa hoitoa raudanpuutteeseen.
Ferritiini kertoo rautavarastosta
Ferritiini on hyvä elimistön rautavarastojen mittari. Wideniuksen mielestä ferritiiniarvoa pitäisikin mitata laboratiokokein nykyistä herkemmin.
Vaikka raudanpuutteen tiedetään olevan etenkin naisilla varsin yleistä, ferritiini mitataan liian usein vasta kun potilas on kärsinyt pitkään hankalista oireista kuten arkea haittaavasta uupumuksesta. Joskus tarvitaan hemoglobiinin ja ferritiinin lisäksi myös muita kokeita.
Millaisia ferritiiniarvoja sitten tulisi tavoitella? Wideniuksen mukaan tutkimuksista tiedetään, että jos ferritiiniarvo on alle 30 mikrogammaa litrassa, elimistön rautavarastot ovat tyhjät. Alle 30:n ferritiiniarvolla kyseessä on hänen mukaansa varma raudanpuute.
”Anemia aiheuttaa lähinnä hengästymistä rasituksessa ja suorituskyvyn heikkenemistä. Raudanpuute taas tuntuu varpaista hiuslatvaan asti moninaisina oireina, joista läheskään kaikki eivät viittaa anemiaan.”
Lievästä raudanpuutteesta voi olla kyse silloin, jos ferritiini on alle 50 ja potilaalla on raudanpuutteen oireita. Ihminen voi kuitenkin kärsiä raudanpuutteesta myös korkeammilla ferritiiniarvoilla.
”Esimerkiksi tulehduksen aiheuttama raudanpuute voi selvitä vasta, kun mitataan myös transferriinin rautakyllästeisyys.”
Kun rautavarastot ovat riittävät, ferritiini on keskimäärin yli 100. Wideniuksen mukaan hyvä tavoitetaso on 100–300, eikä 300 ole naisellekaan liian korkea arvo.
Myös kilpirauhashormonien muodostus elimistössä on riippuvaista raudasta.
”Joskus raudanpuute aiheuttaa lievää kilpirauhasen vajaatoimintaa. Silloin on hoitovirhe antaa potilaalle tyroksiinia kilpirauhasen vajaatoimintaan. Sen sijaan pitäisi hoitaa raudanpuute kuntoon.”
"Pelkkä hemoglobiini ei kerro, onko sinulla raudanpuutetta vai ei."
Perinteisesti raudanpuutteen on ajateltu selviävän hemoglobiinin mittauksessa. Nykytiedon mukaan hemoglobiiniarvo ei kuitenkaan riitä kertomaan, poteeko ihminen raudanpuutetta.
Hemoglobiini kertoo, onko veressä riittävästi terveitä punasoluja. Jos ei ole, puhutaan sairaudesta nimeltä anemia.
Punasolut pystyvät ottamaan rautaa verestä tehokkaammin kuin monet muut solut. Wideniuksen mukaan osa lääkäreistäkin luulee, että ilman anemiaa ei voi olla raudanpuutetta. Tämä on hänestä virhepäätelmä.
”Anemia aiheuttaa lähinnä hengästymistä rasituksessa ja suorituskyvyn heikkenemistä. Raudanpuute taas tuntuu varpaista hiuslatvaan asti moninaisina oireina, joista läheskään kaikki eivät viittaa anemiaan.”
Kun ihmisellä on hyvin vaikea raudanpuute, hänellä on yleensä myös matala hemoglobiini eli niin sanottu raudanpuuteanemia mutta ei aina.
Myös hemoglobiinin viitearvot aiheuttavat sekaannusta. Naisilla normaalina pidetään alempaa hemoglobiinia kuin miehillä. Naisten viitearvot ovat 117–155 grammaa litrassa, miesten 134–167.
Wideniuksen mukaan ei kuitenkaan ole mitään syytä siihen, miksi naisilla pitäisi hyväksyä miehiä matalampi hemoglobiini.
Naisten hemoglobiinin viitearvot ovat Wideniuksen mukaan miesten arvoja alempia etenkin siksi, että niin monet terveinä pidetyt naiset potevat todellisuudessa raudanpuutetta.
Wideniuksen kokemuksen mukaan raudanpuutteen hoitamisen jälkeen naisten hemoglobiini on yleensä samaa tasoa kuin miesten.
Raudanpuutteen hoitaminen on mahdollista, mutta yksinkertaista se ei aina ole. Wideniuksen mukaan kannattaa ottaa huomioon, ettei yksi rautakuuri eli sata rautatablettia yleensä riitä. Pelkkä ruokavalion rukkaaminenkaan ei raudanpuutetta aina paranna. Lisäksi tärkeää on mitata rauta-arvoja säännöllisesti.
”Hoidon aikana rauta-arvoja tulisi seurata esimerkiksi kolmen kuukauden välein.”
Nappaa rautaa lääkärin luvalla
Rautaa sisältäviä tabletteja ei suositella käytettäväksi ilman lääkärin valvontaa. Se johtuu siitä, että pieni osa ihmisistä sairastaa tietämättään raudankertymäsairautta eli hemokromatoosia.
Hemokromatoosi on raudan imeytymistä säätelevän proteiinin geenimutaatiosta johtuva perinnöllinen sairaus, joka lisää raudan imeytymistä niin, että rautaa saattaa kertyä elimistöön elämän aikana haitallisia määriä. Yleensä ferritiiniarvo on silloin huomattavasti koholla.
Raudan kertyminen voi aiheuttaa maksakirroosin tai diabeteksen ja estää sydänlihaksen normaalia toimintaa.
”Herkin koe hemokromatoosin toteamiseksi on transferriinin rautakyllästeisyys. Se on koholla jo ennen kuin ferritiini on viitealueen yläpuolella”, Widenius kertoo.
Raudankertymätaudin riskin takia osa lääkäreistä varoittelee suonensisäisestä rautahoidosta eli rauta- infuusiosta. Sairaaloissa on varsin tiukat kriteerit sille, kuka infuusioon pääsee. Tämä johtunee myös hoidon hintavuudesta.
Infuusio on tärkeää silloin, kun vatsa ei siedä rautaa, ferritiini nousee hitaasti tai ei lainkaan tai kun potilaalla on vaikea raudanpuute.
Rasitus syö rautavaraa
Runsas fyysinen harjoittelu vaikuttaa elimistön rautatasapainoon. Urheilijat kärsivätkin usein raudanpuutteesta, sanoo liikuntalääketieteen erikoislääkäri Kerttu Toivo.
Raudanpuute on tavallista erityisesti vaativien kestävyyslajien urheilijoilla sekä esimerkiksi voimistelijoilla. Kovassa fyysisessä rasituksessa ihminen menettää hieman rautaa hikoilun ja ruuansulatuskanavan kautta, mutta tavallinen kuntoliikkuja harvoin oirehtii liikunnan vuoksi.
Paljon urheileva voi potea raudanpuutetta, vaikka ruokavalio olisikin kunnossa. Silloin syy rautavajeeseen voi löytyä ruuan liian vähäisestä määrästä.
Syyt väsymiseen ja huonoon palautumiseen liikunnan jälkeen tulisi selvittää, jos ongelmat eivät helpota harjoittelua keventämällä. Syynä voi olla niukka lepo, liiallinen kuormitus tai liian vähäinen energiansaanti, mutta taustalla voi piillä myös sairauksia.
Juttu on ilmestynyt Kauneus ja Terveys -lehdessä 1/2024.
