Tältä masennus tuntuu – Suvi Teräsniska, Hanna Tikander ja 2 muuta julkisuudesta tuttua ihmistä kertoo
Masennus ei aina näytä siltä, miltä luulemme. Neljä julkisuudesta tuttua tyyppiä kertoo, miltä masennus heistä tuntui, mistä toipuminen alkoi ja mitä he nyt ajattelevat pimeimmistä vuosistaan.
1. Hanna Tikander: ”Salasin masennusdiagnoosini puolisen vuotta”
Podcastaaja ja vaikuttaja Hanna Tikander eli ulospäin aktiivista ja terveellistä elämää. Sisimmässä kuitenkin myllersi. Vuonna 2022 hän kertoi Trendin haastattelussa, että oli kokenut alakuloisia kausia parikymppisestä asti.
”Taustallani ei ollut mitään suurta traumaa, mutten ollut koskaan käsitellyt vaikeita tunteitani. Olin 13-vuotias, kun vanhempani erosivat. Turrutin tuskan alkoholilla ja pitämällä hauskaa. Samoin jatkoin myöhemminkin elämässäni. Kun kohtasin suruja, lähdin bilettämään. Tykkäsin juhlia, juoda ja tanssia”, hän kertoi haastattelussa.
Vuonna 2019 Hanna päätti lopettaa alkoholin ja huumeiden käytön kokonaan. Silloin hänen masennuksensa paheni.
”Kun en enää turruttanut tunteitani alkoholilla, ne nousivat pintaan.”
Jonkin aikaa Hanna sinnitteli omillaan, ilman apua. Vuonna 2020 hän hakeutui terveyskeskukseen, koska ei enää pärjännyt. Noin puoli vuotta myöhemmin hän sai diagnoosin vaikeasta masennuksesta.
”Aluksi diagnoosi oli vaikea asia: sitä väritti häpeä, sillä minun oli vaikea myöntää, etten pärjännytkään yksin. Olin aina ollut vahva. Miten oli mahdollista, että minulla on masennus, käyn terapiassa ja käytän mielialalääkkeitä? Ajattelevatko ihmiset, että olen heikko? Salasin masennusdiagnoosini puolisen vuotta.”
Lopulta Hanna rohkaistui kertomaan tilanteestaan julkisesti.
”Samoihin aikoihin muutama vaikuttaja julkaisi Instagramissa kuvan aamiaisestaan, johon kuului mielialalääkkeitä. Silloin tuntui, että nyt on hyvä hetki tulla kaapista, ja tein samoin. Aloin myös puhua aiheesta Selvin päin -podcastissani. Asiasta puhuminen julkisesti on helpottanut häpeää.”
Lue Hannan haastattelu tästä.
2. Auri Kananen: ”10-vuotiaana kirjoitin päiväkirjaani, etten halua enää elää”
Siivooja Auri Kananen tunnetaan iloisena ja hymyilevänä ihmisenä, joka auttaa vaikeissa tilanteissa eläviä siivoamalla heidän kotejaan. Hän haluaa auttaa ihmisiä, koska tietää omasta kokemuksestaan, millaista on olla masentunut.
”Olin 10-vuotias, kun kirjoitin päiväkirjaani, etten halua enää elää”, Auri kertoi Trendin haastattelussa vuonna 2023.
Itsetuhoiset ajatukset ja päihteet olivat Aurille arkea teini-iässä. Alkoholilla ja huumekokeiluilla hän yritti turruttaa tunteitaan.
”Porukassa olin iloinen ja naurava, ja minulla oli paljon kavereita. En koskaan kertonut heille, miten huonosti voin. Yksin ollessani itsetuhoiset ajatukset tulivat.”
14-vuotiaana Auri aloitti terapian. Ongelmat eivät kuitenkaan helpottaneet. Kotona välit vanhempiin olivat tulehtuneet, ja tulevaisuus tuntui synkältä.
”Jatkoin itsemurhasta haaveilua, ja suunnittelin, miten tekisin sen. Mielestäni minulla ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa. Muutaman kerran sitä yritinkin, mutten onnistunut, enkä kertonut asiasta kenellekään jälkikäteen. Sitten heräsin teho-osastolta itsemurhaa taas yrittäneenä. Olo oli tyhjä.”
Lopulta tilanne alkoi helpottaa. Yksi syy paranemiseen oli Aurin mukaan se, että hän löysi kumppanin, joka tuki häntä. Hän muutti omilleen. 19-vuotiaana hän lopetti terapian, koska oli parantunut masennuksesta.
”En haaveillut mistään kummoisesta, paitsi elämästä. Minulle riitti se, etten ollut enää pään sisäisessä helvetissä, ja ihan tavallinen arki tuntui taivaalliselta.”
Lue Aurin haastattelu täältä.
3. Suvi Teräsniska: ”Tätä diagnoosia minun on ihan turha paeta”
Keväällä 2024 laulaja Suvi Teräsniska kertoi Trendin haastattelussa, että sai masennusdiagnoosin puolisen vuotta aiemmin. Hän päätti kohdata diagnoosinsa heti.
”Kävin viime keväänä lääkärillä, ja minulla todettiin keskivaikea masennus. Siinä kohtaa ajattelin, että tätä diagnoosia minun on ihan turha paeta. Ei minua hävetä sanoa sitä ääneen. Olen hakenut siihen hoitoa ja saanut, ja olen valmis tekemään asian kanssa töitä, jotta pysyisin työkykyisenä ja pysyisin kunnossa myös kotona lapsille, miehelle ja muille tärkeille ihmisille”, hän kertoi haastattelussa keväällä 2024.
Suvi kertoi asiasta myös sosiaalisen median kanavissaan, koska jäi samalla keikkatauolle. Julkaistuaan asiasta postauksen hän sai osakseen myös vähättelyä.
”Se, että olin ihan loppu, ei ollutkaan kaikkien mielestä tarpeeksi hyväksyttävä syy pitää taukoa. Mielen haasteiden vaikutusta vähäteltiin.”
Suvi kertoi haastattelussa ajatelleensa, että hänen omat selvittämättömät asiansa heijastuivat myös kotiin, lapsiin ja puolisoon. Siksi parisuhde ajautui kriisiin pari vuotta sitten.
”Suurin kriisini on silti ollut kriisi itseni kanssa. Olen pitkään hakenut rauhaa muualta kuin itsestäni. Nyt olen oivaltanut, ettei sen kuulu mennä niin, eikä minun myöskään pidä hyväksyä sitä, että joku hakisi rauhaa minusta. Jokaisen on löydettävä rauha itsestään”, hän kertoi.
Lue Suvin haastattelu tästä.
4. Milja Kaunisto: ”Huomasin toivovani, ettei kukaan saisi tietää”
Kirjailija ja muusikko Milja Kaunisto kertoi masennuskokemuksistaan Eeva-lehden haastattelussa syksyllä 2023. Hän sai diagnoosin sairaudesta pari vuotta aiemmin. Oireet olivat alkaneet jo useita vuosia diagnoosia ennen. Se oli seurausta viisi vuotta kestäneestä hoitamattomasta uupumuksesta, jolloin kaikki oli muuttunut pelkäksi puuroksi.
”En muistanut enää mitään. Kovalevyni oli täynnä ja toimintoni hidastuivat. Arkiset asiat olivat liikaa ja omat, tärkeät ihmiseni alkoivat ärsyttää. Musta aukko imi kaiken energiani ja itkin koko ajan”, Milja kuvaili elämäänsä.
Samaan aikaan Milja työsti elämäkertaansa. Osana kirjoitusprosessia hän palasi omiin päiväkirjoihinsa, joita oli kirjoittanut parikymppisenä. Tuolloin hän oli avioliitossa amerikkalaisen Jackin kanssa. Myöhemmin pari erosi.
”Päiväkirjani olivat maanneet varastossa todisteena tapahtuneesta. Kun avasin ne, minä vain luin ja vollotin. Vasta sen jälkeen tajusin, miksi pelkään miehiä niin paljon. Jack oli mustasukkainen ja omistushaluinen.”
Milja kertoi Eevan haastattelussa, että henkistä väkivaltaa sisältänyt liitto oli yksi syistä hänen masennukseensa.
”Monilta naisilta, jotka ovat kokeneet fyysistä tai henkistä väkivaltaa, kysytään, mikset lähtenyt suhteesta. Se on helppoa todeta ulkopuolelta. Ajat muuttuvat. Ei 1990-luvulla tullut mieleenkään puhua suostumuksesta avioliitossa, vaikka nykynuorille se on päivänselvää. Omien vanhempieni nuoruudessa oli vielä mentävä ensimmäisen seksipartnerin kanssa naimisiin.”
Lue Miljan haastattelu tästä.
