Suvi Teräsniska, 35, sai pysäyttävän diagnoosin ja meni terapiaan: ”Toivottavasti tulee päivä, kun olen kohdannut mörköni”
Suvi Teräsniskasta piti tulla sairaanhoitaja, mutta sen sijaan hänestä tuli se, joka hoitaa muiden sieluja. Viime vuosien kriisit ovat saaneet myös hänet kaipaamaan erityistä hoivaa.
Laulussa kertoja seisoo kiven päällä ja katsoo, miten joet vapautuvat huhtikuussa. Sitä laulua Suvi Teräsniska lauloi ensimmäisen kerran levyn raidoille vuonna 2018, kun hän oli raskaana. Sekä Suvi että tuottaja Leri Leskinen olivat ajatelleet laulun kertovan Suvin mummon kuolemasta. Mutta lauluun Suvi tallensi myös uhoa, tuskaa ja ajatuksia erosta – hän ajatteli niiden teemojen koskettavan monia.
Tämän vuoden alussa laulun merkitys tarkentui. Uho riisuttiin, ja tilalle tuli surua ja ikävää. Laulaessa Suvi huomasi miettivänsä lähiaikoina kuollutta perhetuttuaan ja perhetutun puolison surua.
Tästä se alkaa, uusi aika ilman sua, tästä se alkaa, jonnekin tuonne voit rantautua. Saatan sut matkaan, tästä se alkaa.
”Laulaminen on asioiden ulos oksentamista. Kuulostaa ällöttävältä, mutta sitä se on, ja sitä tekee joka keikka uudestaan. Se tuntuu samalta kuin silloin, kun lähtee terapeutin luota ja askel on hieman kevyempi kantaa. Aina taakka vähän kevenee.”
Huhtikuussa Suvi täyttää 35, ja se sekä viimeaikaiset kuolemantapaukset ovat saaneet hänet miettimään omaa elämäänsä.
”Puhuin viimeksi terapiassa tästä: jos tietäisin, kuinka paljon minulla on elämää jäljellä, mihin sen käyttäisin? Laulaisinko hamaan tappiin asti, vai onko jotain muuta, mitä haluaisin tehdä?”
Elämän rajallisuuden ymmärtäminen ei kuitenkaan ole ainut kriisi, jonka Suvi on käynyt läpi viime vuosien aikana.
Viime keväänä Suvi kirjoitti Instagram-päivityksen, jossa hän kertoi peruvansa kevään keikkansa.
Viime vuosi oli mulle kokonaisuutena odotettua raskaampi ja siksi päätin ottaa nyt keväälle aikaa itselle ja perheelle. Oon tottunut aina menemään ja tekemään vaikka pää kainalossa.
15 vuotta ja noin 1500 keikkaa, luki päivityksessä. Se on jokaviikkoisia öitä junissa ja hotelleissa, monta laulettua laulua ja lukuisia ajettuja kilometrejä.
Oli siis pakko pysähtyä ja vetää henkeä.
Tuntemattomien reaktiot yllättivät Suvin. Kaikilta ei nimittäin herunut myötätuntoa, vaan vähättelyä.
”Se, että olin ihan loppu, ei ollutkaan kaikkien mielestä tarpeeksi hyväksyttävä syy pitää taukoa. Mielen haasteiden vaikutusta vähäteltiin.”
Suvi itse kuitenkin ymmärsi, että jarrua on painettava, ennen kuin on liian myöhäistä.
”Kävin viime keväänä lääkärillä, ja minulla todettiin keskivaikea masennus. Siinä kohtaa ajattelin, että tätä diagnoosia minun on ihan turha paeta. Ei minua hävetä sanoa sitä ääneen. Olen hakenut siihen hoitoa ja saanut, ja olen valmis tekemään asian kanssa töitä, jotta pysyisin työkykyisenä ja pysyisin kunnossa myös kotona lapsille, miehelle ja muille tärkeille ihmisille.”
Hän on ymmärtänyt, että jokainen kasvaa ja oppii itsestään koko ajan.
”On ollut silmiä avaavaa ymmärtää, ettei minun kuulu eikä tarvitse olla sama ihminen kuin kymmenen vuotta sitten. Kriisien myötä vahvistuu, ja voi päästää asioista irti.”
Suvi ajattelee, että hänen omat selvittämättömät asiansa ovat heijastuneet kotiin, lapsiin ja puolisoon. Siksi parisuhde ajautui kriisiin pari vuotta sitten. Somessa ihmiset olivat varmoja, että ero on tulossa, sillä Suvi möi tavaroitaan Facebook-kirppiksellä. Suvia naurattaa: hän on järjestelijä, ja vihdoin hänellä oli aikaa käydä läpi kodin tavaroita.
”Suurin kriisini on silti ollut kriisi itseni kanssa. Olen pitkään hakenut rauhaa muualta kuin itsestäni. Nyt olen oivaltanut, ettei sen kuulu mennä niin, eikä minun myöskään pidä hyväksyä sitä, että joku hakisi rauhaa minusta. Jokaisen on löydettävä rauha itsestään.”
Tärkeitä suhteita on hoivattava, kehitettävä ja parannettava, mutta hoidettava on myös suhdetta itseen.
”Vaikka ollaan parisuhteessa, jokaisella on yhteisen matkan lisäksi oma matka kuljettavana. Sitä ei saa jättää huomiotta, sillä jollei rakasta itseään, ei voi voida hyvin yhteisellä polulla.”
Nyt akuutti kriisi on taittunut, ja Suvin laulu Ahvenanmaa kuvaa paria parhaiten. Siinä lauletaan kahdesta jääräpäästä, jotka ovat jo nöyrtymisen edessä. Toinen heiluttaa valkoista lippua vastarannalla ja luottaa, että toinen ojentaa käden. Valitsee yhteisen rakkauden.
”Lapsuuden haaveammattini oli sairaanhoitaja – halusin hoitaa ja auttaa ihmisiä. Tosi moni on sanonut, että ehkä sinusta Suvi tulikin sielunhoitaja.”
Nauravainen, aurinkoinen, helposti lähestyttävä. Tavallinen perheenäiti. Laulaja, jonka laulut kertovat tavallisesta arjesta ja samalla ihmisyyden syvimmistä tunteista. Niistä syistä moni päätyy Suvin keikoille.
Tärkeintä on kuitenkin musiikki: Suvi kuulee ilahduttavan usein tarinoita, miten hänen laulunsa ovat menneet syvälle kuulijan sieluun. Se palkitsee enemmän kuin mikään gaalassa saatu palkinto.
”Lapsuuden haaveammattini oli sairaanhoitaja – halusin hoitaa ja auttaa ihmisiä. Tosi moni on sanonut, että ehkä sinusta Suvi tulikin sielunhoitaja.”
Hiljattain Suvi sai viestin eräältä mieheltä, joka oli vaikuttunut Suvin musiikista. Mies ei ollut koskaan aiemmin antanut musiikin liikuttaa, mutta hän oli sattumalta kuullut Suvin laulua ja ollut rikki ja auki sen edessä. Muuri oli murtunut, kädet olivat nousseet ilmaan antautumisen merkiksi.
”Merkitsee paljon, että saan musiikin kautta rämpiä kuulijan kanssa samassa suossa ja joku kertoo, että on noussut sieltä suosta musiikkini avulla. Olen kiitollinen siitä, kuinka monen ihmisen elämässä olen mukana ehkä tietämättäni.”
Juuri nyt moni ehkä itkee tai laulaen raivoaa Suvin viimeisimmän singlen Seuraavassa elämässä tahtiin. Laulussa lauletaan erosta – ja siinä on Suvin mielestä musiikkihistorian hienoimpia sanoituksia:
Pesukadulle öisin mun autoni ohjaan, peitän huutoni puoleen hintaan.
Teksti on Janne Rintalan, jonka sanoituksissa on yleensä Suvin mielestä kaurismäkeläistä neroutta, tunteita ja kuvaelmia. Niistä jokainen suomalainen saa kiinni.
Rintala on sanoittanut myös esimerkiksi Arttu Wiskarin kappaleita, jotka ovat täynnä samantyylisiä kielikuvia.
”Jokainen autonomistaja tietää, että öisin autopesun saa puoleen hintaan. Ja kun on yö ja väsyttää, tunteet moninkertaistuvat, alkaa miettiä tekemättömiä töitä eikä saa unta – ja oravanpyörä on valmis.”
”Jos ero, kotiasiat tai tekemättömät työt valvottavat, se johtuu siitä, ettei asiaan voi vaikuttaa yöllä. Siksi ajatus siitä, että ajaa pesukadulle ja huutaa tuskan pihalle, on hieno.”
Tällä elämänkokemuksella uskallan laulaa jo rohkeammin asioista, Suvi päätti albumia tehdessään. Maaliskuun 22. päivänä ilmestyvä Seuraavassa elämässä -albumi onkin ehdottomasti parisuhdelevy. Sillä Suvi laulaa läpi aviokriisiään, ja levyllä liikutaan rakastamisen vaikeuden tunteissa.
Yksi yhteen laulujen sanoitukset eivät hänen elämästään ole, hän sanoo.
”Seuraavassa elämässä -sinkku on laulu pettämisestä ja kolmannesta pyörästä, mutta pohjimmainen tunne on katkeruus. Sen tunteen tavoitan kyllä.”
”Aiemmin en ole laulanut katkeruudesta noin särmikkäästi, ja tuntuu hyvältä ja puhdistavalta nähdä ihmisten reaktio keikoilla.”
Moni musiikissa kuultava asia tai tunne on voinut tapahtua aikoja sitten, Suvi muistuttaa – monet muusikot laulavat samasta muinaisesta erosta vuodesta toiseen.
”Olen aina ihaillut laulajia, jotka eivät vedä kaikkea tyylipuhtaasti. Rosoisuus ja sydänverellä laulun tulkitseminen puhuttelee enemmän.”
Juuri tulkitseminen on Suville tärkeää – sillä monesta muusta asiasta hän on urallaan epävarma.
”Saatan näyttää siltä, että olen tosi itsevarma ja sinut itseni ja tilanteen kanssa, vaikka todellisuus olisi aivan toista.”
Miten näytellään laulajaa? Tai fiksua aikuista ihmistä, joka tietää, mitä tekee? Välillä Suvista tuntuu, että hän osaa ne taidot liiankin hyvin. Hän nousee lavoille, vaikka tuntee välillä olevansa yhä se 16-vuotias Olli Lindholmin taustalaulaja eikä 12 levyä julkaissut aikuinen nainen.
Onko hän oikea muusikko, koska ei sävellä, kirjoita tai soita laulujaan?, hän huomaa joskus miettivänsä.
”Uskottavuuden kanssa olen kamppaillut paljonkin. Tunnen välillä huijarisyndroomaa.”
Suvi hei oikeasti? Iskelmä-Finlandia, täyteen myydyt keikat, vuosien ura – sinäkö huijari?
”Osaan verhoilla heikon itsetunnon ja epävarmuuden itsessäni. Saatan näyttää siltä, että olen tosi itsevarma ja sinut itseni ja tilanteen kanssa, vaikka todellisuus olisi aivan toista.”
Suvi arvelee, että taipumus huijarisyndroomaan tulee jo kouluajoilta. Hän oli ala-asteella kiltti ja kuuliainen, kaikkien kaveri. Tyttöjen piireissä hän oli kuitenkin aina se, joka jäi ilman paria, joka oli ulkopuolinen.
Yläasteella asetelma kääntyi päälaelleen: hän oli se, joka katsoi vain vierestä, kun muita suljettiin ulkopuolelle.
”Minua harmittaa ja hävettää, etten uskaltanut sanoa, ettei näin saa tehdä. Olin liian kiltti, enkä uskaltanut sanoa, että nyt riittää tämä pelleily.”
Suvi arvelee, että samasta kiltteydestä ja epävarmuudesta on kyse aikuistenkin maailmassa: pelosta, että näyttää tyhmältä muiden silmissä.
”Olen työporukassani esihenkilön asemassa, mutta minun on aina ollut vaikea nostaa esiin hankalia asioita. Inhoan konflikteja, vaikka yleensä ne ovat ilmaa puhdistavia ja jännitystä laukaisevia.”
Viime vuonna aloitetussa terapiassa juuri riittämättömyyden tunteet ovat olleet esillä.
”Olen käynyt kuopissa itsetuntoni kanssa, jotta riittäisin itselleni sellaisena kuin olen. Olen tehnyt paljon töitä ja paljon on vielä tehtävänä – onneksi olen päässyt aloittamaan projektin ammattilaisen kanssa.”
Ja miten hullua, Suvi ajattelee – kaikille muillehan hän haluaa vain ja ainoastaan sanoa, että sinä todellakin riität.
”Toivottavasti tulee päivä, kun olen kohdannut mörköni eikä minun tarvitse miettiä, olenko riittävä.”
Onneksi on siis musiikki: sillä hän nimittäin hellii ja hoivaa paitsi kuulijoidensa sieluja, myös omaansa.
Iltapäivä ja auto vie kohti päiväkodin porttia. Silloin Suvi saattaa laittaa musiikin soimaan, laulaa mukana ja saattaa käydä laulun avulla syvissä vesissä – ja nousta sitten taas ylös arjen askareisiin.
Hän laulaa omia melankolisia laulujaan keikoilla, ja muiden melankolisia lauluja kaiuttimia huudattaen – joten kun vaikka laulaja Adele kertoi erostaan, Suvi huomasi ensimmäisenä ajattelevansa: miten hieno albumi tulossa, kun laulaja purkaa eronsa lauluiksi!
Aikoinaan taas esimerkiksi Laura Närhen albumi sai Suvin käsittelemään sydänsuruja ja yksinäisyyden kokemuksia. Laulut hoivasivat hänen sieluaan.
”Olen nauranut meemille, jossa hahmo istuu suihkunpohjalla ja sanoo: tämä biisi ei itkettänyt minua tarpeeksi, joten kuuntelenpa sen uudestaan. Se on minun elämääni! Suvi sanoo nauraen.
Siinä onkin viimeaikaisen itsetutkistelun tärkeä oppi: itku saa tulla. On helpottavaa välillä purkaa itsensä palasiksi.
”Minulla on menossa melankolisempi vaihe. Toivon, ettei se herätä muissa sääliä, sillä ryven mielelläni melankoliassa. Se on minulle turvallinen maailma.”
Lapsilleen hän yrittää olla sanomatta, että älä itke. Totta kai saa itkeä, jos itkettää! On helpottavaa nähdä, miten lapsen hartiat laskeutuvat, kun mieltä painavan asian saa itkettyä ulos.
”Itse olen välillä yhtä hukassa kuin pieni lapsi. Omassa lapsuudessani tunteita ei vielä samalla tavalla näytetty tai selitetty auki – olemme kollektiivisesti kasvaneet ilmapiirissä, jossa tunteista ei puhuta. Nyt istun terapiassa puhumassa niitä auki, ja olemme puhuneet esimerkiksi tunnelukoista ja kiintymyssuhteista.”
Myös surun tunteiden käsittely on tullut Suville viime vuosina tutuksi. Suvin rakas mummo kuoli vuonna 2017. Puolitoista vuotta myöhemmin Olli Lindholm, jonka kanssa Suvi oli sydänystävä, kuoli yllättäen sairauskohtaukseen. Tapahtuneet löivät Suvin pitkäksi aikaa polvilleen.
Hänen terapeuttinsa on sanonut, että jos suru olisi talossa, se menee välillä kellarin nurkkaan, ja kun jokin asia tai vaikka laulu triggeröi, suru valloittaa joka kolkan talossa.
Suvi tunnistaa ilmiön: joskus suru valuu kuin vesi jokaiseen rakoon, ja kun vesivahinko on käyty läpi, suru koteloituu taas hetkeksi.
”Miksi surusta sanotaankin, että mene jo yli siitä. Miksei ilosta sanota samaa? Haluan nauttia iloisista hetkistä, mutta myös surullisista hetkistä. Ne tekevät elämästä elämän.”
”Olen repsahtanut täydellisestä kontrollista, ja se on ihan tervettäkin.”
Keikoilla nähdään säteilevä ammattilainen, mutta kotona Oulussa Suvi on 9-, 7- ja 5-vuotiaiden poikien äiti, joka tekee kotitöitä, kuskaa lapsia harrastuksiin ja paistaa rieskaa isän ja mummon kodissa Kolarissa.
Takana on juuri touhukas alkuvuosi. Suvi lomaili keikoista tammikuun ja pisti kotona tuulemaan. Tavarakasat saivat kyytiä ja uudet paikkansa löysivät työhuoneen vallanneet lasten piirustukset, kokeet ja keskeneräiset käsityöt. Myös ne lapsiperheille tutut jätesäkit, joihin lojumaan jääneet lelut on kerätty, on nyt tyhjennetty ja lelut hivutettu vaivihkaa takaisin lelukoreihin.
Suvi on järjestelmällinen, mutta enää ikuisuuskasat eivät ahdista samalla tavalla.
”Olen joutunut siedättämään itseäni kestämään epäjärjestystä. On kaunis ajatus, että tavarat pysyisivät järjestyksessä, mutta kun poikasia on kolme, se ei mene niin. Olen repsahtanut täydellisestä kontrollista, ja se on ihan tervettäkin.”
Keikkailevana artistina hän tuntee välillä olevansa aina väärässä paikassa: on vastuu bändin toimeentulosta mutta toisaalta halu olla läsnä äitinä. Keikkatauolla viime vuoden toukokuussa Suvi sai muistutuksen siitä, miksi pysähtyminen oli oikea päätös.
Äitienpäivänä hänen lapsensa toivat päiväkodista lomakkeet, joihin he olivat saaneet jatkaa lauseita äidistään. Yhden lapsen lapussa luki: ”Äitini on erityinen… koska hän on ollut niin paljon kotona.”
Muisto itkettää Suvia.
”Oivalsin, että tein oikean päätöksen, että peruin tai siirsin keikat. Koska olen siinä etuoikeutetussa asemassa, että voin tehdä asioita, jotka tuntuvat mielekkäiltä, niin miksi en tekisi niin?”
Entä se terapiassa alkanut pohdinta siitä, mitä oululainen Suvi Teräsniska tekisi loppuelämänsä?
”Laulan niin kauan kuin pystyn”, Suvi sanoo painokkaasti.
Ja kun eläkeikä koittaa, Suvi haluaa muuttaa takaisin Kolariin, joen rannalle. Jos hän silloinkin laulaa vielä, tahti on varmasti verkkaisempi.
”Haluan piilopirtin. Paikan, jossa voin käydä hengittelemässä välillä.”
Tyyli: Suvi Poutiainen
Meikki ja hiukset: Miia Ollula
Juttu on julkaistu Trendissä 3/2024.
