Sirpa Kähkösen lapsuus oli vähävarainen, eikä hän halua unohtaa taustaansa: ”Lapsena koettu köyhyys näkyy helposti koko elämän ajan”
Kirjailija Sirpa Kähkönen on kirjoittanut vaietuista aiheista, puolustanut kulttuurin asemaa ja nostanut esiin vähäosaisten ongelmia. Sirpa on yksi viidestä Vuoden Eeva 2025 -ehdokkaasta.
On vaikea olla saastumatta vihan määrästä. Siksi kirjailija Sirpa Kähkönen, 60, yrittää pysytellä poissa X:n kaltaisilta somealustoilta, joilla vihapuhetta kaadetaan ihmisten päälle.
Viime joulukuussa vihalla yritettiin himmentää myös perinteistä valon juhlaa.
”Yhteiskunnassa on jotain todella rikki, jos ruskeaihoinen Lucia-neito saa tuhansia vihaviestejä. On iso hälytysmerkki, kun ihmisiä ei pyritä vain vaientamaan vaan poistamaan näkyviltä”, Sirpa sanoo.
Sirpa tunnetaan kirjailijana ja yhteiskunnallisena keskustelijana, joka ei karta vaikeita aiheita. Hän on kirjoittanut romaaneissaan muun muassa siviilien kohtaloista sota-aikana, vasemmiston asemasta juuri itsenäistyneessä Suomessa ja Neuvostoliittoon paenneiden suomalaisten kohtalosta.
Uusin romaani 36 uurnaa – Väärässä olemisen historia voitti vuonna 2023 Finlandia-palkinnon. Teos on omaelämäkerrallinen ja kertoo mielenterveysongelmista kärsivän äidin ja tyttären suhteesta.
Kuka on Vuoden Eeva 2025?
Äänestä suosikkiasi, ja voit voittaa 400 euron arvoisen lahjakortin. Äänestykseen pääset tästä.
Sirpa on puolustanut kirjailijoiden oikeuksia muun muassa kritisoimalla äänikirjapalveluista saatavia korvauksia. Hän on ottanut muutenkin vahvasti kantaa taiteen asemaan.
Kulttuuri on Sirpan mielestä ihmisen henkistä rakennusainesta. Hän moittii kulttuurialaan nyt kohdistuvia leikkauksia ja kirjan arvonlisäveron korotusta.
”Taide tuo esiin erilaisia näkökulmia ja tekee vapaan ajattelun mahdolliseksi. Koko tämä vapaa tasavalta on rakennettu kulttuurin pohjalle. Ilman sitä meillä ei olisi voimakasta arvopohjaa eikä oikein mitään muutakaan. Kulttuurin typistäminen hyväosaisten harrastustoiminnaksi on hyvin lyhytnäköistä.”
Kirjoittaminen on Sirpan intohimo ja suuri rakkaus. Hän oppi jo lapsena, että jos on saanut lahjan, se pitää käyttää. Liekin kuuluu palaa niin kauan, kuin siinä on voimaa.
”Intohimo on hienointa elämässä, mutta taiteilijan elämä on myös kuluttavaa. Siinä joutuu tekemisiin vajavaisuutensa kanssa ja jää yksin ajatuksineen. Sellainen voi johtaa uupumukseen tai addiktioon, jos ei ole vastapainoa. Itse nautin, kun saan välillä tehdä töitä hyvissä työryhmissä.”
Vaikka Sirpa nostaa esiin epäkohtia, hän ei pidä itseään rohkeana. Päinvastoin hän kertoo pelkäävänsä monia asioita ja olevansa helposti huolestuvaa sorttia. Tietyt aiheet silti velvoittavat sisäisesti.
”Ehkä rohkeutta on siinä, että katson elämää kohti enkä yritä kaunistella”, hän sanoo.
”Olen pystynyt pitämään yllä toivoa, että sanoilla ja ajatuksilla on merkitystä. Olen tuonut esiin, että vaikeista oloista tulevissa ihmisissä on valtavasti kasvun mahdollisuuksia, joka pitää havaita. Vaikka olen hyvin toimeentuleva, en ole unohtanut, mistä tulen.”
”Ihmiset, joilla on asiat hyvin, eivät käsitä, että osa on juossut maratonin jo ennen lähtöviivaa.”
Sirpan lapsuutta värittivät äidin aivovammasta johtuva arvaamattomuus ja väkivaltaisuus ja se, että perhe oli vähävarainen. Taustansa vuoksi Sirpa sanoo tuntevansa myötätuntoa kaikkia köyhiä ja kärsiviä kohtaan.
Sirpa sanoo, että huolet vievät vähäosaisilta voimaa, jota voisi käyttää muuhunkin.
”Lapsena koettu köyhyys näkyy helposti koko elämän ajan. Ihmiset, joilla on asiat hyvin, eivät käsitä, että osa on juossut maratonin jo ennen lähtöviivaa, kun taas osa on hyvin ruokittuja ja sparrattuja.”
Erityisesti lasten ja nuorten mielenterveys huolettaa Sirpaa. Pandemian aikaisten vahinkojen korjaamiseksi tarvittaisiin iso suunnanmuutos. Yhteiskunnan huomion pitäisi kriisienkin keskellä olla nuorimpien ikäluokkien ja heidän vanhempiensa jaksamisessa.
”Mielenterveysongelmista voi tulla epidemia aivan kuten fyysisistä sairauksistakin. Niihin pitäisi pystyä vastaamaan kuten rokotteilla pandemiaan. Meillä on vastuu ja velvollisuus huolehtia, että nuorten pää pysyy pinnalla.”
Nuorissa on hirveästi hyvää ja toivoa, ja heistä voi kasvaa turvallisia ja rehellisiä aikuisia, Sirpa sanoo. Samaan aikaan ääriliikkeet ovat kasvussa.
”Nuorilla on oikeus koetella voimiaan ja ajatella äärimmäisesti. Yhteiskunnan pitää toimia vastavoimana ääriajattelulle.”
Sirpan mielestä Suomi tarvitsee lisää toiveikasta puhetta. Jatkuva negatiivinen puhe tulevaisuudesta saisi kerta kaikkiaan loppua.
”Olen yrittänyt opetella huolettomuutta. Iän myötä ymmärrän, että on vain tämä hetki ja sekin pilaantuu, jos on koko ajan hirveän huolissaan.”
Jos voitan Vuoden Eeva -äänestyksen, rahat saa Pelastakaa Lapset ry
Pelastakaa Lapset on voittoa tavoittelematon sitoutumaton kansalaisjärjestö, joka tavoite on parantaa lasten elämää maailmanlaajuisesti. Se tekee työtä muun muassa lapsiköyhyyden vähentämiseksi ja lasten suojelemiseksi väkivallalta sekä auttaa lapsia kriiseissä ja konflikteissa.
”Tärkeintä on huolehtia lapsista ja nuorista, koska heille tämä kaikki jää. Vähäosaisuus synnyttää lapsissa myös huolta siitä, ettei aiheuttaisi ongelmia tai olisi kenellekään vaivaksi. Kaikki, mitä voidaan tehdä köyhyyden helpottamiseksi, lapsen ihmisarvon ja omanarvontunnon hyväksi, pitää myös tehdä.”
