Toimittaja Johanna Aatsalo menetti työnsä ja maineensa dopinguutisen takia: ”Kohteluni oli naisvihaa ämmittelyineen ja huoritteluineen”
Toimittaja Johanna Aatsalo maksoi 1990-luvun dopinguutisestaan kovan hinnan myös yksityiselämässään. Nyt Tehy-lehden päätoimittaja haluaa auttaa muita naisia, kitkeä epäasiallista kohtelua ja nostaa keskusteluun naisvaltaisten alojen työolot. Johanna on yksi viidestä Vuoden Eeva 2025 -ehdokkaasta.
Jättiloikka uralla 57-vuotiaana naisena ei ole se tavallisin tarina. Johanna Aatsalo teki sellaisen viime lokakuussa, kun aloitti Tehy-lehden päätoimittajana. Taakse jäi parikymmenvuotinen toimittajan ura rakennus- ja kiinteistöalan lehdissä.
Useimmat kuitenkin muistavat Johannan mediakohun nostaneesta dopinguutisesta. Tammikuussa 1998 hän oli STT:n urheilutoimittaja ja paljasti, että hiihtäjä Jari Räsäselle oli myyty kasvuhormonia ja myös Hiihtoliiton johtavat henkilöt olivat siitä kiinnostuneita.
Tuolloin 31-vuotiaasta Johannasta tuli työyhteisönsä ei-toivottu henkilö ja Suomen hiihtomaineen mustaamisesta raivostuneiden kansalaisten sylkykuppi.
”Olin väärää sukupuolta, väärän ikäinen ja hiukseni olivat väärän väriset. Naisen asema urheilumaailmassa oli olla kahvinkeittäjä, tutkivammat aiheet oli varattu miehille. Minut leimattiin hutilukseksi, eikä auttanut, että olin mennyt jo monen lasikaton läpi. Kohteluni oli naisvihaa ämmittelyineen ja huoritteluineen.”
Kuka on Vuoden Eeva 2025?
Äänestä suosikkiasi, ja voit voittaa 400 euron arvoisen lahjakortin. Äänestykseen pääset tästä.
Vuosi sitten tammikuussa ilmestyi Johannan kirja Paljastus: Tarina dopinguutisesta ja toimittajasta, joka yritettiin vaientaa. Se kertoo Johannan kulman dopinguutisointiin ja kaikkeen, mitä siitä seurasi.
Kirjan ilmestyttyä alkoi tapahtua kummia, tällä kertaa hyvällä tavalla. Vaikka kirjoitusprosessi oli rankka, vanhat haavat olivat arpeutuneet. Johannan elämässä kääntyi uusi aukeama.
”Kirjan jälkeen olen saanut kultahippuista balsamia, jonka olen ottanut suurella ilolla vastaan. Olen tuntenut tulevani kuulluksi ja saanut ääneni takaisin myös urheilumaailmassa. Kirja on avannut ovia ja tutustuttanut uusiin ihmisiin. Olen voimaantunut upeista kohtaamisista.”
Kokemukset siivittivät häntä hakemaan nykyiseen työhönsä. Päätoimittajan pesti on näyttänyt Johannalle uudella tavalla, mitä kaikkea hän osaakaan. Eniten Johanna iloitsee työkavereistaan, Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkösestä ja viestintäjohtaja Jessikka Arosta.
”Meillä on mieletön bändi. Olemme kaikki kokeneet paljon ja olemme hirveän rohkeita ja päättäväisiä.”
”Kun sanoo ääneen, ettei meinaa jaksaa tai miettii, onko tulossa hulluksi, tunne muuttuu pienemmäksi.”
Dopinguutinen maksoi Johannalle työpaikan, toimeentulon ja rakkaan urheilutoimittajan uran. Koetuksella oli niin fyysinen kuin henkinenkin terveys.
Vuonna 2009 myös hänen avioliittonsa päättyi eroon.
”Minulla on onneksi aina ollut hyvä sietokyky vastoinkäymisille ja olen jaksanut löytää valon. Avioeron hetkellä mietin kyllä hetken, että nyt alkaa olla epäreilua.”
Myrskyn silmässä Johanna päätti, ettei anna tuhota elämäänsä eikä katkeruudelle sijaa. Hän rakensi itselleen suojakuvun: kävi työterveyspsykologilla, keräsi ympärilleen ihmisiä, joilta sai tukea, ja muistutti itseään siitä, mikä oli totta ja elämässä oikeasti tärkeää.
Vaikeimpina hetkinä häntä suojasi kiire: viestintäyrittäjänä ja kahden lapsen äitinä ei ollut varaa romahtaa. Johannaa auttoi myös taito purkaa stressiä esimerkiksi hengitysharjoituksilla, rohkeus ottaa apua vastaan ja avoimuus. Vaikeimmistakin tunteista puhuminen vapautti.
”Kun sanoo ääneen, ettei meinaa jaksaa tai miettii, onko tulossa hulluksi, tunne muuttuu pienemmäksi. Se työntää eteenpäin ja poispäin katkeruudesta.”
Dopinguutinen johti 14 vuotta kestäneeseen oikeusprosessiin. Hiihtovaikuttajat nostivat STT:tä vastaan syytteen kunnianloukkauksesta, ja käräjäoikeus tuomitsi Johannan ehdolliseen vankeuteen herjauksesta. Myöhemmin hovioikeus lievensi tuomion sakoiksi.
Vuonna 2000 langetettu tuomio perustui siihen käsitykseen, etteivät Johannan kirjoittaman jutun tiedot olisi olleet totta.
Oikeusprosessi päättyi vuonna 2012 ja osoitti, että Johanna oli alun perinkin oikeassa. Oikeus tuomitsi ex-hiihtäjä Jari Räsäsen ja entisen hiihtovaikuttaja Pekka Vähäsöyringin törkeistä petoksista ehdolliseen vankeuteen. Heidän katsottiin erehdyttäneen oikeutta vääristelemällä totuutta oikeusprosessin aikana.
Johanna ei enää halunnut valittaa sakkotuomiostaan.
”Olen saanut voimaa siitä, että olen selviytynyt paljosta. En nujertunut, vaikka minut yritettiin vaientaa ja koin henkistä väkivaltaa. Toisaalta olen oivaltanut, ettei synkkyyttä tarvitse raahata mukana loputtomiin. Vaikeiden vaiheiden jälkeen on hyvä löytää ilo ja valo.”
Kokemustensa vuoksi Johanna huomaa nykyään herkästi epäasiallisen kohtelun ja on tarkka työilmapiiristä. Hän sanoo olevansa allerginen epäoikeudenmukaisuudelle eikä siedä työelämässä turhaa kiukuttelua.
”En pelkää nostaa esiin epäkohtia. Inhoan yli kaiken teräväkärkisiä kyynärpäitä ja muiden alentamista, jotta pääsee itse ylös. Kun on ollut huonon kohtelun kohteena, haluaa kohdella muita hyvin. Minulle on tärkeää se, mitä tuon mukanani huoneeseen.”
Päätoimittajana Johanna haluaa nostaa keskusteluun naisvaltaisten alojen työolosuhteet ja sairaanhoitajiin, varhaiskasvattajiin ja sosiaalityöntekijöihin kohdistuvan kurjistamisen kierteen.
”Ne ovat suuria kysymyksiä, joissa työntekijöistä tulee helposti pelinappuloita. Kun tuo esille epäkohtia, voi joutua silmätikuksi. Naisten ei silti tarvitse olla kilttejä. On tärkeää ymmärtää, mihin vetää rajat.”
Jos voitan Vuoden Eeva -äänestyksen, rahat saa Naisten Linja Suomessa ry
Naisten Linja tarjoaa tukipalveluita väkivaltaa ja digitaalista väkivaltaa kokeneille naisille ja tekee työtä väkivallan vähentämiseksi yhteiskunnassa. Yhdistys tarjoaa tukea ja neuvontaaeri kanavissa koulutettujen vapaaehtoisten ja väkivaltatyön ammattilaisten voimin. Kaikki yhteydenotot ovat luottamuksellisia.
”Suurinta rohkeutta on hakea apua äärimmäisen vaikeassa tilanteessa. Suomi on Euroopan vaarallisimpia maita naiselle, ja ihan tavalliset ihmiset saavat turpiinsa kotona. Moni uhri on liian kiltti ja haluaa uskoa muutokseen liian pitkään. Olen ollut itse tilanteessa, jossa olen joutunut soittamaan omalla asiallani Naisten Linjalle. Keskustelu tuntui tosi tärkeältä. Mitä aiemmin soittaa, sitä parempi mahdollisuus on päästä pois väkivaltaisesta suhteesta.”
