”Romaneillakin pitää olla suomalaisten oikeudet” – Hilja Grönfors haluaa, että kukaan ei joutuisi muuttamaan nimeään, jotta pääsee työhaastatteluun
Muusikko, taiteen akateemikko Hilja Grönfors on kerännyt talteen satoja romanilauluja, jotta tulevat polvet eivät unohtaisi juuriaan. Hän toivoo, että ihmiset arvostaisivat toisiaan taustasta riippumatta. Hilja on yksi viidestä Vuoden Eeva 2025 -ehdokkaasta.
Nyt on jokin pahasti vialla. Niin lahtelainen muusikko Hilja Grönfors, 72, ajatteli, kun hänelle viime syksynä soitettiin ja kerrottiin, että hänelle on myönnetty taiteen akateemikon arvonimi.
Hilja säikähti puhelua niin, että pyysi pari päivää miettimisaikaa.
”Olin kauhuissani ja ajattelin, ettei minulla ole arvonimeen mitään edellytyksiä. Olen käynyt vain peruskoulun ja kansanopiston. Eihän kouluttamaton voi mitään saada!”
Lopulta Hilja otti arvonimen vastaan ja pitää sitä suurena kunnianosoituksena tekemästään työstä.
”Kun aloitan jotain, teen sen niin tunnollisesti ja hyvin kuin osaan ja pystyn.”
Valinnan perusteluissa Hiljaa kuvataan monipuoliseksi romaniperinteen käsityöläiseksi sekä romanikielen ja musiikkiperinteen opettajaksi. Hilja tunnetaan etenkin kansanlaulajana ja katoavien romanikansanlaulujen tallentajana. Hän on myös opettanut romanimusiikkia Sibelius-Akatemiassa.
Kuka on Vuoden Eeva 2025?
Äänestä suosikkiasi, ja voit voittaa 400 euron arvoisen lahjakortin. Äänestykseen pääset tästä.
Hiljan työ on saanut tunnustusta aiemminkin. Vuonna 2005 hänet valittiin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla mestarikansanlaulajaksi, ja vuonna 2008 hän sai esikoislevystään Etno-Emman. Vuonna 2014 Hiljalle myönnettiin valtion taiteilijaeläke, ja viime vuonna hänet vihittiin Taideyliopiston kunniatohtoriksi.
Musiikki on aina ollut tärkeintä, vaikka siitä tuli Hiljan ammatti vasta nelikymppisenä. Nuorena hän kouluttautui ompelijaksi, koska ei hakemisesta huolimatta päässyt opiskelemaan muualle. Hiljan mukaan jo keskikouluun poimittiin vain rikkaiden lapset, mutta hän ja hänen siskonsa eivät kelvanneet.
Melodiat ja sanat tarttuivat Hiljan muistiin poikkeuksellisen hyvin jo pikkutyttönä. Siitä oli apua, kun hän vuonna 1996 lähti keräämään kansanlauluja talteen romaneilta apunaan kitara, kynä ja lehtiö.
Hilja havahtui kansanperinteen katoamiseen opiskellessaan romanikielen opettajaksi työhön valmistavassa koulutuksessa Helsingissä. Koulussa kukaan ei tuntenut vanhoja sävelmiä.
”Tuli mitä tuli, minun oli lähdettävä keräämään lauluja. Pidin kuulemalla oppimiani lauluja isona aarteistona ja tunsin, että muidenkin pitää hyötyä siitä. On tärkeää, että romanimusiikki säilyy tuleville polville. Historiaan pitää jäädä maininta, että on ollut tällainen heimo, jolla oma kieli, tapa- ja musiikkikulttuuri.”
Hiljan matkoilta tarttui mukaan satoja sävelmiä, joita on myöhemmin nauhoitettu ja nuotinnettu Sibelius-Akatemiassa. Samalla on kirjoitettu pala kulttuurihistoriaa. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten romanilaulut olivat Hiljan mukaan niin kiellettyjä, ettei niitä edes laulettu valtaväestön edessä.
Musiikki antoi voimaa ja lohtua silloinkin, kun Hilja toimi vuosikaudet Alzheimerin tautia sairastaneen isänsä omaishoitajana. Laulukeikkojen jälkeen jaksoi taas.
Romaniyhteisössä läheisistä pidetään huolta loppuun asti ja sukuun kuuluvat myös ystävät ja tuttavat. Yhteisöllisyys on vahvaa, samoin keskinäinen kannustus ja tuki.
”Yhteys muihin on erittäin tärkeä, ja siitä voisi valtaväestökin ottaa oppia. Kenenkään ei pitäisi jäädä yksin. Jos en pääse joka päivä käymään, soitan lähimmille ainakin kahdesti päivässä. Viimeiseksi yhdentoista aikaan illalla kysymme toisiltamme, onko kaikki kunnossa eli voiko käydä rauhassa nukkumaan.”
”Meilläkin on tasa-arvoa. Asiat käydään ensin yhdessä läpi, mutta miehelle annetaan kunnia päätöksistä. Hyvien miesten takana ovat aina hyvät naiset.”
Romanikulttuurissa koti, lapset, siisteys ja puhtaus ovat Hiljan mukaan naisen kunnia-asioita. Modernit romanimiehet voivat tosin hekin tehdä kotitöitä, jos nainen ei ole kotosalla. Miehen rooli perheen päänä ei Hiljasta tarkoita, että nainen olisi alakynnessä.
”Meilläkin on tasa-arvoa. Asiat käydään ensin yhdessä läpi, mutta miehelle annetaan kunnia päätöksistä. Hyvien miesten takana ovat aina hyvät naiset.”
Moni romani törmää rasismiin päivittäin, vaikka romanien asema Suomessa on Hiljan mukaan eurooppalaisittain hyvä. Hänestä yhdenkään romaninuoren ei pitäisi joutua vaihtamaan nimeään, jotta saa harjoittelupaikan tai pääsee työhaastatteluun.
”On järkyttävää oman minän riistämistä, jos ei kelpaa 2020-luvun Euroopassa nimellä, jolla on ristitty. Olemme olleet täällä yli 500 vuotta, joten pidän meitä aika suomalaisina. Meillä pitää olla myös suomalaisten oikeudet.”
Hiljan kuvaamia syrjintäkokemuksia on käynyt ilmi muun muassa THL:n romanien hyvinvointia kartoittavassa Roosa-väestötutkimuksessa. Suomen Romaniyhdistyksen mukaan asenteet ovat koventuneet viime vuosina. Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan romanien syrjintä on Suomessa vakava ihmisoikeusongelma, josta on tullut moitteita kansainvälisiltä ihmisoikeuksia valvovilta elimiltä.
Hilja toivoo, että ihmiset arvostaisivat ja auttaisivat toisiaan taustasta riippumatta. Ennakkoluulojen kitkeminen on hidasta mutta mahdollista.
”Romanien pitää hankkia hyviä ammatteja ja päästä vaikuttamaan yhteiskuntaan. Ja olla uskollinen asialle, johon ryhtyvät. Kyllä mekin osaamme ja pystymme, kun saamme mahdollisuuksia. Lopulta olemme kaikki samanlaisia ihmisiä ja meillä on samat tunteet ja tarve kuulua joukkoon. Ketään ei saa hyljeksiä.”
Jos voitan Vuoden Eeva -äänestyksen, rahat saa Elämä ja Valo ry:n Latvia-apu
Elämä ja Valo -yhdistys edistää romanien henkisen hyvinvoinnin kasvua ja selviytymistä arkielämän haasteissa sekä kehittää romaniväestön yhteisöllisyyttä kristilliseltä arvopohjalta. Yhdistys vie myös säännöllisesti apua muun muassa Latvian romaneille vapaaehtoisvoimin.
”Köyhät romanit ovat sydämessäni. Latviassa romanien tilanne on erityisen huono: Lapsille ei ole kenkiä jalkaan talvella. Ruuasta, juomasta ja polttopuista on pulaa, ja asunnot ovat erittäin huonot.”
