Anna ei uskaltanut liikkua ulkona tai asua kotonaan, koska entinen puoliso uhkaili häntä. Edes lähestymiskielto ei estänyt vainoamista.
Pantavalvonta toi Annalle turvan tunteen. Menettely on Suomessa yhä harvinainen, vaikka sen mahdollistava laki on ollut voimassa jo kaksi vuotta.
Anna oli taas turvakodissa: ex-puoliso oli uhannut tappaa hänet. Mies oli jo saanut lähestymiskiellon, mutta taas Anna ja hänen lapsensa olivat joutuneet pakenemaan. Uutta tilanteessa oli vain epätoivo. Anna ei nähnyt ulospääsyä tilanteesta.
”Ainoa viranomaisten tarjoama ratkaisu oli jättää kaikki. Muuttaa toiselle paikkakunnalle, vaihtaa nimi ja aloittaa uusi elämä.”
Annalla oli työ, lapsi ja asuntolaina. Miten hän voisi laittaa kaiken uusiksi? Mitä jos entinen puoliso silti löytäisi hänet?
Kukaan ei osannut auttaa asioiden järjestelyssä. Viranomaiset levittelivät käsiään. Ohjeet olivat ristiriitaisia.
”Yksi taho neuvoi minua menemään kotiin. Lastensuojelun viesti oli kuitenkin, että silloin lapsi otetaan huostaan. Kotiin menemällä asettaisin hänet vaaraan.”
Sitten Anna kuuli pantavalvonnasta. Uusi laki teknisesti valvotuista lähestymiskielloista oli juuri tullut voimaan.
”Totuin kontrolloivaan käytökseen vähitellen, ja se muuttui normaaliksi.”Anna
Vielä muutama vuosi aiemmin Anna vietti puolisonsa ja lapsensa kanssa tavallista perhearkea. Sitten Annalle selvisi, että puoliso oli alkanut käyttää päihteitä.
”Hän oli ollut mustasukkainen jo aiemmin, mutta päihteet pahensivat tarvetta kontrolloida minua.”
Kun Anna oli poissa kotoa, puoliso vaati häntä lähettämään olinpaikastaan kuvia todisteeksi. Puoliso tutki Annan puhelimen joka päivä.
”Totuin kontrolloivaan käytökseen vähitellen, ja se muuttui normaaliksi.”
Mutta päihteiden käyttöön Anna ei tottunut. Hän vaati puolisoa jättämään päihteet, jotta he voisivat jatkaa yhdessä. Kun niin ei tapahtunut, Anna lähti.
Tämän jälkeen entinen puoliso ilmestyi useaan kertaan Annan ovelle. Hän oli päihtynyt ja uhkasi tappaa ensin Annan ja sitten itsensä. Anna soitti poliisit ja pakeni lapsensa kanssa turvakotiin.
Anna muutti toiselle puolelle kaupunkia. Hän haki yksinhuoltajuutta, jotta uusi osoite ei selviäisi ex-puolisolle, mutta tämä sai osoitteen selville.
”Hän tuli taas luokseni riehumaan aseen kanssa. Poliisit hakivat hänet pois.”
Häirintä riistäytyi käsistä. Ex-puoliso lähetteli Annalle jatkuvasti uhkaavia ja vainoharhaisia viestejä. Silloin Anna haki lähestymiskieltoa.
Vähän ajan kuluttua entinen kumppani oli kuitenkin taas hänen pihallaan uhkailemassa: Tapan sinut ja sitten itseni.
”Asuin lapseni kanssa tuttujen nurkissa, koska en voinut mennä kotiin.”Anna
Teknisesti valvotut lähestymiskiellot mahdollistava laki tuli Suomessa voimaan 1. lokakuuta 2023. Yli kahden vuoden ajan käräjäoikeus on siis voinut määrätä tuomitun kantamaan jalkapantaa. Laite hälyttää viranomaiset, jos laitteen käyttäjä menee liian lähelle ihmistä, jota lähestymiskielto suojaa. Hakemuksen tekee poliisi.
Kun Anna kuuli pantavalvonnasta Viola – väkivallasta vapaaksi ry:stä, hän otti heti yhteyttä poliisiin. Hän kertoi taustoistaan ja tilanteestaan: ettei uskaltanut elää elämäänsä, koska ex-puoliso uhkasi tappaa.
”Asuin lapseni kanssa tuttujen nurkissa, koska en voinut mennä kotiin. Minut naurettiin poliisilaitokselta ulos, vaikka oli syitä olettaa, että ex-puoliso toimisi uhkaustensa mukaan.”
Lopulta Anna löysi poliisin, joka otti hänet tosissaan. Poliisilla oli hallussaan rikosilmoitukset, joissa kerrottiin, että Annan ex-puoliso oli rikkonut lähestymiskieltoa. Annan piti lisäksi toimittaa poliisille lastensuojeluun liittyviä papereita. Niiden avulla poliisi teki hakemuksen pantavalvonnasta.
Parin viikon päästä käräjäoikeus hyväksyi hakemuksen. Sen jälkeen Rikosseuraamuslaitos vastasi valvonnan toteutuksesta.
Kun oikeus antaa määräyksen teknisesti valvotusta lähestymiskiellosta, Rikosseuraamuslaitos antaa valvottavalle nilkkapannan ja siihen liitetyn puhelimen. Niiden avulla poliisi seuraa valvottavan sijaintitietoja. Koko maailma on muuten vapaata aluetta, mutta suojattavan elinpiiriin kuuluu suoja-alueita, joihin ei saa mennä.
Myös suojattava voi saada puhelimen, joka ilmoittaa, jos valvottava tulee 500:tä metriä lähemmäs suoja-aluetta.
Samana päivänä kun ex-puoliso sai nilkkapannan, Anna pääsi lapsensa kanssa kotiin. Turvallisuuden tunne palasi Annan elämään. Hän uskalsi vihdoin liikkua kadulla normaaliin tapaan.
”On kohtuutonta ja karmeaa, mitä vainotut joutuvat kokemaan.”Rikosseuraamuslaitoksen Pasi Lehmus
Neljätoista. Niin monta teknisesti valvottua lähestymiskieltoa Suomessa on määrätty. Se on Rikosseuraamuslaitoksen sähköisen valvonnan erityisasiantuntijan Pasi Lehmuksen mielestä vähän. Yhteensä lähestymiskieltoja määrättiin viime vuonna 1400.
”Se on hirveän vähän suhteessa lähestymiskieltojen määrään. Vuonna 2022 hallituksen esityksessä arvioitiin, että teknisesti valvottuja lähestymiskieltoja tulisi 50 vuosittain”, Lehmus kertoo.
Lehmus ei usko, että syy vähäiseen käyttöön johtuu resurssien puutteesta. Sen sijaan poliisilla saattaa olla liian korkea kynnys määrätä teknistä valvontaa.
”Kuulemani mukaan poliisi kokee sen viimesijaisena keinona, johon ei lähdetä kevyin perustein.”
Kun pantaa määrätään, täytyy ottaa huomioon myös valvottavan oikeudet. Lähestymiskieltoon määrättävän on itse suostuttava siihen, että laitteet asennetaan. Laitteista pitää lisäksi huolehtia ohjeiden mukaan.
Toisaalta, jos valvottava ei anna suostumusta, poliisi voi käyttää pakkokeinoja, kuten vangitsemista. Usein tällä uhalla valvottava sitoutuu pitämään laitetta.
”Monella valvotulla on kuitenkin elämänhallintaan liittyviä ongelmia: päihteiden käyttöä tai mielenterveydellisiä ongelmia. Ne voivat estää laitteista huolen pitämisen. Laitetta pitää esimerkiksi ladata säännöllisesti”, Lehmus sanoo.
Tekninen valvonta voi tuoda vainotulle turvallisuuden tunnetta tilanteessa, jossa pelko on todella vakavaa. Se ei kuitenkaan poista pelkoa kokonaan. Aina on mahdollista, että laitteisiin tulee toimintahäiriöitä. Valvottava voi myös saada laitteet pois päältä.
”Mutta silloin saa kyllä poliisin peräänsä”, Lehmus sanoo.
Hän uskoo, että teknisesti valvottujen lähestymiskieltojen määrä tulee lisääntymään. Rikosseuraamuslaitoksella siihen ollaan valmiita.
”On kohtuutonta ja karmeaa, mitä vainotut joutuvat kokemaan.”
”Väkivallan tekijän oikeuksia ajatellaan liikaa. Entä minun ja lapseni oikeudet?”Anna
Kun joku kertoo tarkkailevansa jokaista liikettäsi ja tappavansa tilaisuuden tullen, pelko alkaa määritellä koko elämää. Annalle viime vuodet ovatkin olleet jatkuvaa olan yli vilkuilua. Keho on ollut koko ajan stressitilassa.
Kun Anna haki pantavalvontaa, hän sai kuulla, ettei hakemuksen hyväksyminen ollut varmaa: huomioon piti ottaa ex-puolison oikeudet.
”Se tuntui kohtuuttomalta. Olin elänyt lapseni kanssa viikkokausia turvakodissa ja sen aitojen sisäpuolella. Meiltä molemmilta oli riistetty vapaus. Sitten oltiin huolissaan vainoajan vapaudesta.”
Anna ei näe kovin rajoittavana tekijänä sitä, jos vainoajalta evätään liikkuminen vainotun turva-alueelle.
”Väkivallan tekijän oikeuksia ajatellaan liikaa. Entä minun ja lapseni oikeudet? Tuntuu, ettei niitä ollut. Meidän velvollisuutemme oli mennä turvakotiin.”
Panta määrätään vain puoleksi vuodeksi kerrallaan. Sen jälkeen Annan on haettava ensin perusmuotoista tai laajennettua lähestymiskieltoa, ja vasta jos vainoaja rikkoo sitä, teknistä lähestymiskieltoa voi hakea uudestaan. Annan mielestä se on järjetöntä.
”Pantavalvonta pitäisi voida uusia heti, kun sille on tarvetta. Voi vain kuvitella, mitä ehtii tapahtua siinä ajassa, kun odotetaan uusien hakemusten käsittelyä.”
”Vainottu voi joutua olemaan pois töistä, muuttamaan monia kertoja, vaihtamaan puhelinta ja maksamaan terapiakuluja.”Kriminaalipsykologian dosentti Helinä Häkkänen
Kriminaalipsykologian ja oikeuspsykologian dosentti, psykologi ja psykoterapeutti Helinä Häkkänen on kuullut monilta vainotuilta saman viestin: apua on vaikea saada.
Häkkänen on tehnyt vainoamisen parissa työtä yli 20 vuotta. Hänellä on psykoterapia-asiakkaana jatkuvasti joku vainon kohteena oleva.
Yleisimmin vainoamistapauksissa mies vainoaa entistä naispuolista kumppaniaan. Häkkäsen mukaan etenkin parisuhdetta koskevissa vainotapauksissa poliisissa saatetaan helposti ajatella, että kyseessä on kumppanien välinen riita, jonka voi selvittää juttelemalla.
”Se on vihoviimeinen neuvo. Silloin ei todellakaan pidä jutella vaan pyrkiä katkaisemaan yhteys vainoajaan. On olemassa tutkimusta siitä, että vaikka parisuhdevainotapauksissa riski väkivaltaan on kaikista suurin, viranomaiset suhtautuvat niihin vähättelevimmin.”
Häkkänen on tehnyt tutkimusta siitä, millaisia tuomioita vainoamisrikoksista annetaan. Vainoajalle määrätään keskiarvolta noin tuhannen euron sakko.
”Se on pieni summa siitä, mitä vainottu kokee henkisesti ja taloudellisesti. Vainottu voi joutua olemaan pois töistä, muuttamaan monia kertoja, vaihtamaan puhelinta ja maksamaan terapiakuluja”, Häkkänen sanoo.
Vainoaminen on maksanut Annallekin paljon. Oikeudenkäyntikuluihin on mennyt tuhansia euroja. Vakuutus on kattanut vain osan kuluista.
Vainoaminen haittasi myös Annan uraa.
”Entisen puolisoni käytös oli arvaamatonta, mikä aiheutti pelkoa työpaikallani.”
”Usein vainotut kokevat syyllisyyttä ja häpeää siitä, onko vaino itse aiheutettua, mitä se ei tietenkään koskaan ole.”Kriminaalipsykologian dosentti Helinä Häkkänen
Entisiä puolisojaan vainoavat ovat yleensä olleet parisuhteessa kontrolloivia, alistavia ja mustasukkaisia, Häkkänen kertoo. Manipulointi voi ilmetä niin, että väkivaltainen puoliso syyttää kumppaniaan päihdekäytöstään tai väkivallasta.
”Sellainen jättää aina jäljen. Usein vainotut kokevat syyllisyyttä ja häpeää siitä, onko vaino itseaiheutettua, mitä se ei tietenkään koskaan ole.”
Häkkäsen mukaan on olennaista ymmärtää, että vainoaminen ei ole yksittäinen väkivaltatilanne, kuten pahoinpitely tai raiskaus, vaan pitkällinen tekojen ketju.
”Vainoamisen myötä katoaa kokemus siitä, että omaa elämäänsä pystyy kontrolloimaan. Hoito kestää usein pidempään kuin väkivaltaa kerran kokeneella henkilöllä.”
Vainotuksi joutuminen voi aiheuttaa monenlaisia psyykkisiä oireita, kuten hermostuneisuutta ja ahdistusta. Itsemurha-ajatukset ovat yleisiä, ja vainottu voi kärsiä univaikeuksista ja joutua työkyvyttömäksi.
Yli puolelle vainon kohteeksi joutuneista kehittyy traumaperäinen stressihäiriö. Tämä koskee erityisesti niitä, joilla vaino johtuu entisestä parisuhteesta. Vainoaminen voi myös romuttaa luottamuksen toisiin ihmisiin, jopa läheisiin.
”Ei ole harvinaista, että lähisuhdevainottu erakoituu ja eristäytyy ystäväpiireistään, koska ei luota siihen, että ihmiset ovat hänen puolellaan.”
Usein tilanne luo myös epäluottamusta viranomaisiin.
”Olen kohdannut asiakkaita, jotka eivät ole menneet poliisille, koska heidän kokemuksiaan on vähätelty. Heille on saatettu sanoa, että heitä ei voida auttaa, ennen kuin jotain oikeasti tapahtuu.”
Vainoaminen kestää keskimäärin pari vuotta. Häkkänen kuitenkin muistuttaa, että suurimmassa osassa tapauksia vainoaja ennen pitkää luovuttaa. Siinä vaiheessa lohtua voi tuoda se, että tapahtumien käsittelyyn on olemassa tehokas hoitomenetelmä: EMDR-terapia eli silmänliiketerapia.
Menetelmä auttaa neutralisoimaan muistoihin liittyviä tunteita, kuten pelkoa ja ahdistusta. Hoitoa on tarjolla sekä julkisella että yksityisellä puolella.
”Hoidon avulla ihminen muistaa, mitä on tapahtunut, mutta muistot eivät enää herätä pelkoa tai hätää. Silloin pääsee elämässä eteenpäin ja huoli vainon uusiutumisesta pienenee”, Häkkänen kertoo.
”Kun olin turvakodissa enkä voinut palata kotiin, olisin kaivannut saman kokenutta ihmistä kertomaan, että kaikki järjestyy.”Anna
Annan tilanne ei ole ohi. Pantavalvonta on tuonut turvan tuntua, mutta tulevaisuus myös pelottaa ja ahdistaa. Anna yrittää kuitenkin olla näyttämättä pelkoa lapselleen. Hän miettii paljon, miten tilanne vaikuttaa lapseen.
Anna on seurannut surullisena uutisia kuolemaan johtaneista lähisuhdeväkivaltatapauksista. Hän on myös huolissaan naisiin kohdistuvasta vihapuheesta.
Henkisesti Annaa ovat kannatelleet läheiset. Anna toivoo, että saatavilla olisi enemmän vertaistukea.
”Kun olin turvakodissa enkä voinut palata kotiin, olisin kaivannut saman kokenutta ihmistä kertomaan, että kaikki järjestyy. Jotakuta joka olisi luonut toivoa.”
Annaa myös ihmetyttää, että lastensuojelu tai turvakoti eivät osanneet aiemmin kertoa mahdollisuudesta teknisesti valvottuun lähestymiskieltoon.
Hän uskoo, että moni vaino- tai lähisuhdeväkivaltatilanne voitaisiin estää pantavalvonnalla. Prosessin pitäisi vain olla suoraviivaisempi, ja pantavalvontaa pitäisi määrätä matalammalla kynnyksellä.
”Sillä voitaisiin säästää henkiä.”
Annan nimi on muutettu.
