Selvisinpäs ilman apua! Ajatukseen liittyy voitonriemua ja helpotusta. On ikävä joutua sanomaan, etten pärjää yksin.

Keski-ikäisen naisen takana seisoo sukupolvien ketju opettamassa: hoida hommasi, älä ole vaivaksi. Psykologi Satu Lähteenkorva sanoo, että kulttuurissamme ihannoidaan vahvuutta.

”Ajattelemme vahvuudesta lähtökohtaisesti positiivisesti, vaikka kaikki vahvuus ei ole hyvää eikä kaikki heikkous huonoa”, hän huomauttaa.

Moni keski-ikäinen nainen pitää itseään vahvana – ja syystäkin. Silti usein elämä yllättää jossain kohtaa ja kyseenalaistaa ajatuksen. Olenko niin vahva kuin olen kuvitellut, ehkä en olekaan? Lähteenkorva tietää kokemuksesta, että tämä oivallus voi olla lähtökohta uudelle ja monella tavalla paremmalle elämälle.

Lähteenkorvan mukaan terveen ja haitallisen vahvuuden erottaa siitä, kuinka helppoa itselle on turvautua muihin.

Haitallisella tavalla vahva onnistuu mutta myös epäonnistuu yksin. Hän peittää haavoittuvuuttaan ylpeydellä mutta saattaa ihmetellä, miksei kukaan auta. Teflonpinta karkottaa ihmiset ympäriltä. Terveesti vahva ei edes oleta pärjäävänsä yksin.

”Hän ymmärtää, että kukaan ei ole kaikkea, mutta jokainen on jotain. Terveeseen vahvuuteen liittyy aina yhteys sekä itseen että toisiin. Ihminen ei taiteile juoksu­hiekalla vaan seisoo vakaalla kalliolla.”

Kallio on Lähteenkorvan mukaan itsetuntemus. Kun näkee vahvuutensa ja heikkoutensa myötätuntoisesti, ei joudu peittelemään mitään. Vahvuus nojaa totuuteen.

Jos terveeseen vahvuuteen kasvaminen kävisi helposti, kaikki olisivat suuria humanisteja, eikä maailmassa olisi sotia. Oman haavoittuvuuden tunnustaminen herättää usein halun puolustaa heikkoja ja puolustuskyvyttömiä. Tiellä terveeseen vahvuuteen ei ole kuitenkaan ruuhkaa, sillä se kulkee häpeän kautta.

”Häpeä on tärkeimmän psykologisen tarpeen eli kuulumisen vastatunne”, Lähteenkorva selittää.

Häpeä sulkee ryhmästä ulos, eikä kukaan halua olla se yksinäinen lapsi koulun pihalla. Aina kun heikkoudet tulevat esiin, häpeän uhka on läsnä.

Karkuun juoksemisen sijaan oma häpeä kannattaa kohdata ja tutkia sitä kiinnostuneesti.

Häpeän lisäksi terveen vahvuuden tiellä seisovat kulttuuriset ihanteet. Suomessa ylpeillään syvältä sisuksista kumpuavasta alkuvoimasta, jolla jo esi-isät kyntivät kyisen pellon.

”Psykologin näkökulmasta sisu vinouttaa persoonan kasvua, koska se kieltää terveen heikkouden.”

Suomi on nuori sotahistoriamaa, eli sotaa kokeneiden sukupolvea on yhä elossa. Sota-ajan äidit joutuivat kieltämään tarvitsevuutensa, kun miehet olivat rintamalla. Lapset oli ruokittava, pellot käännettävä ja tehtaat pidettävä pyörimässä. Ylisukupolviset taakat näkyvät yhä Suomessa vahvuuteen sairastuneiden yliedustuksena.

”Me emme ole sodassa, mutta me käymme sotaa itsemme kanssa.”

Toisinkin voisi olla. Lähteenkorva ottaa esimerkiksi Yhdysvaltain laivaston Navy Seal -erikoisjoukot, joiden yksi tärkeimmistä käskyistä kuuluu: anna ja pyydä apua.

”Maailman arvostetuimmat sotilaat tietävät, että on hengenvaarallista yrittää selvitä yksin.”

Vahvuuteen sairastuminen ei ole diagnoosi vaan psykologinen, ylisukupolvinen ilmiö. Se näkyy erityisesti keski-­ikäisissä naisissa, joista monelle oma haavoittuvaisuus on vierasta ja avun pyytäminen vaikeaa.

Toisaalta juuri keski-ikä on Lähteenkorvan mukaan mitä parhain vaihe alkaa tutkia heikkouksiaan. Elettyä elämää on sen verran takana, että omat arat paikat ovat tiedossa, ja kyse onkin siitä, uskaltaako niitä avata. Jos haluaa löytää itsensä kokonaan, vaihtoehtoja ei ole.

Lähteenkorva neuvoo, että pääset tositoimiin kolmen t:n säännöllä: tunnista, tunnusta, toimi. Prosessi alkaa siitä, että tunnistat ja tunnustat, että jokaisessa ihmisessä, myös itsessä, on heikkoutta ja tarvitsevuutta.

”Kun itse aikanaan tunnustin itselleni, että olen vakavasti vahvuuteen sairastunut, tajusin, mitä vahinkoa vääränlainen vahvuus oli aiheuttanut ystävyyssuhteissa, parisuhteessa, kasvatuksessa ja omassa ammatissa.”

Lähteenkorva havahtui asiaan, kun olisi kerrankin tarvinnut apua, mutta kukaan ei tarjonnutkaan sitä.

”Eiväthän ystävät ja läheiset tarjonneet apuaan, koska olin itse heidät opettanut siihen, että pärjään omillani.”

Eniten Lähteenkorva suri sitä, miten vaativan kuvan ihmisyydestä hän oli antanut tyttärelleen.

”Olin antanut mallin, että kaikesta voi ja pitää selvitä omillaan.”

Terveeseen vahvuuteen mahtuu koko ihmisyys.

”Pienuuttaan ei tarvitse peittää eikä suuruuttaan vähentää – saat olla molempia.”

Vahvuudesta parantuminen alkaa yleensä jostain mullistuksesta: sairastumisesta, erosta tai läheisen kuolemasta.

”Psykologit ovat aika yksimielisiä siitä, että 90 prosentilla kasvu tapahtuu kivun kautta.”

Prosessissa avainsanana on yhteys. Et tarvitse 500:aa peukuttajaa, yksi kanssakulkija riittää. Olennaista on se, että saat olla sellainen kuin olet, tuomitsematta.

Nyt tullaan Lähteenkorvan kolmen t:n säännön viimeiseen kohtaan: toimi. Avun pyytäminen on oman haavoittuvuuden kohtaamisen harjoittelua. Herkälle ja tunnolliselle se voi olla erityisen vaikeaa.

”Annan usein asiakkaille kotitehtäväksi pyytää apua. He kysyvät ihmeissään, että miten tai mihin.”

Kehityksen huomaavat usein muutkin.

”Kaikki eivät tykkää tästä, koska rajojen laittaminen tarkoittaa ein sanomista jollekin.”

Fyysinen kunto voi olla yhteydessä henkiseen vahvuuteen. Kun keho voi hyvin, vastoinkäymisiä jaksaa paremmin.

”Hyvä fyysinen kunto on kuin vene, joka kyllä keikkuu aalloissa mutta ei kaadu.”

Lähteenkorva on huomannut työskennellessään huippu-urheilijoiden kanssa, että joskus fyysinen vahvuus voi estää omien heikkouksiensa näkemistä.

”Urheilijoiden on työlästä miettiä haavoittuvuuttaan, koska heidän habituksensa ja tekonsa viestivät voimaa.”

Huippu-urheilijat ovat usein myös perfektionisteja. He huomaavat erityisen hyvin heikot kohdat itsessään, mutta koska heiltä puuttuu empatiaa itseään kohtaan, he ovat itselleen hyvin tuomitsevia ja kriittisiä.

Jos kuitenkin haluaa päästä parhaimpaansa, yhteys omaan heikkouteen pitää kaivaa esiin.

”Heikkouksien ja häpeän piilottamiseen kuluu valtavasti energiaa, ja se on pois huippusuorituksesta. Sekin tiedetään, että kieltäminen on ponnistuksena tuplasti kuluttavampaa kuin asian myöntäminen.”

Pahimmillaan haitallinen vahvuus kyynistää, uuvuttaa ja sairastuttaa. Lähteenkorva tuntee surua siitä, että moni menee hautaan asti tietämättä, mitä menetti.

”Kun löysin oman haavoittuvuuteni, tajusin entistä syvemmin, mitä on olla ihminen. Löysin myötätunnon itseäni ja kaikkia maailman ihmisiä kohtaan. Siitä seurasi uudenlainen rauha ja suuri ilo.”

Lähteenkorva on huomannut, että heikkoutensa kanssa sinuiksi tulleet ovat kuin pieniä tyttöjä ja poikia. He uskaltavat vihdoin astua ulos komerosta, jonne heidät on lapsena komennettu, koska he ovat nauraneet, itkeneet tai innostuksissaan hyppineet liikaa.

”Komeron ulkopuolella he huomaavat, että täällähän vallitsee vapaus.”

Juttu on julkaistu alun perin Kauneus ja Terveys -lehden numerossa 8-9/22.