Mitä terapiassa tapahtuu ja milloin sinne kannattaa hakeutua? – Näistä merkeistä terapiaan ja muut asiantuntijan neuvot, joilla löydät oikean terapiamuodon
Jos mietit psykoterapiaa, mutta et tiedä mistä aloittaisit, lue Sanna-Kaisa Hongiston ohjeet. Niiden avulla suunnistat terapiaviidakossa.
”Moni terapiassa käynyt ajattelee, että jokaiselle olisi siitä hyötyä. Psykoterapia ei ole kuitenkaan ihan kaikkien juttu, sanoivat asiantuntijat, joita haastattelin tietokirjaani Mitä terapiassa tapahtuu?
Psykoterapia sopii huonosti ihmisille, joilla on vahva taipumus syyttää muita ongelmistaan. Siitä voi saada hyötyä vain, jos suostuu tarkastelemaan omaa toimintaansa, tunteitaan ja ajatuksiaan. Joskus voi myös tarvita ensisijaisesti jotain muuta, kuten vertaistukea tai käytännön apua arkeen.
Kuitenkin useimmat psykoterapiassa käyvät saavat siitä hyötyä. Yleensä ihminen menee terapiaan mielialaoireiden, kuten masennuksen tai ahdistuksen, takia tai selviytyäkseen kriisistä kuten avioerosta. Perussääntö on, että parempi hakea apua varhain kuin odotella ongelmien pahenemista.
Kauanko terapiassa pitäisi käydä? Lieviin ongelmiin ja kriisitilanteisiin voi riittää 5–20 kerran lyhytterapia. Sitä on tarjolla työterveyshuollossa ja joillakin alueilla myös julkisessa terveydenhuollossa.
Vinkki
Valitse terapeutti, jonka kanssa tuntuu hyvältä puhua omasta elämästä. Tämä on olennaista, jotta terapia toimii.
Jos ongelmat näkyvät monella elämänalueella, esimerkiksi sekä työssä että ihmissuhteissa, tai jos tuntee olevansa hukassa ja kaipaa kokonaisvaltaista muutosta, usein pitkä psykoterapia on tarpeen. Kela korvaa terapiakäyntejä vuodessa enintään 80 ja kolmessa vuodessa 200.
Jos psykoterapiasta ei saa merkittävää hyötyä viimeistään vuoden tai parin kuluessa, kannattaa puntaroida, onko terapiasta itselle hyötyä tai auttaisiko terapeutin vaihtaminen. Asiakkaalla on oikeus lopettaa terapia, kun hän haluaa.
Näistä merkeistä terapiaan
Mieli jumiutuu pyörittelemään vaikeuksia.
Vetäydyt mieluiten omiin oloihisi.
Usko tulevaisuuteen horjuu.
Arkiset askareet, kuten tiskikoneen täyttö, tuntuvat ylivoimaisilta.
Ystävien ja läheisten tuki ei tunnu riittävän.
Keholliset oireet, kuten päänsärky, sydämentykyttely tai selkäkipu, vaivaavat, eikä niihin löydy syytä.
Suurin osa käy terapiassa yksin. Ryhmäterapian etuna on se, että terapeutti pääsee näkemään, miten ihminen käyttäytyy muiden kanssa. Pari- tai perheterapiaa kannattaa harkita, jos ongelmat näkyvät ihmissuhteissa. Yksilöterapeuttien vastaanotot ovat ruuhkautuneet, mutta vapaan pari-, perhe- tai ryhmäpsykoterapeutin saattaa löytää helpommin.
”Yleensä terapia toimii parhaiten silloin, kun elämä ei ole liian ruuhkaista, vaan on aikaa ja tilaa muutokselle.”
Terapiamuodon lisäksi asiakas valitsee psykoterapian suuntauksen eli koulukunnan. On olemassa tutkimustietoa siitä, että joihinkin diagnooseihin, kuten pakko-oireisiin, traumaperäiseen stressihäiriöön (PTSD) ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon, sopivat erityisesti kognitiiviset suuntaukset. Esimerkiksi masennuksen tai ahdistuneisuushäiriön hoitamiseen sopivat kuitenkin kaikki koulukunnat.
Yhteistä kaikille psykoterapioille on ajatus siitä, että mielen parantumiseen tarvitaan rakentavaa, empaattista vuorovaikutusta. Terapeutti tekee työtä omalla persoonallaan, ja sen vuoksi samankin suuntauksen mukaiset terapiat voivat poiketa toisistaan.”
Mikä suuntaus sopii sinulle?
Kaikki psykoterapian suuntaukset tehoavat, joten voit valita itsellesi mieluisimman.
Psykoanalyysi
on vanhin psykoterapian suuntaus. Se pyrkii korjaamaan lapsuuden ja nuoruuden kehityksen häiriöitä.
Psykoanalyytikko keskittyy kuuntelemaan. Asiakas kertoo mieleensä tulevista asioista avoimesti.
Yleensä psykoanalyysissä käydään tiheästi ja pitkään, esimerkiksi 3–5 kertaa viikossa yli kolmen vuoden ajan.
Psykodynaaminen psykoterapia
perustuu myös vapaaseen keskusteluun ja terapeutin kuuntelevaan otteeseen.
Tarkoitus on tulla tietoiseksi mielen sisäisistä asioista, jotka estävät saamasta iloa ja nautintoa elämästä.
Suuntaus voi sopia esimerkiksi silloin, jos on taipumus syrjäyttää tai vaikeus nimetä tunteita. Käsittelyssä ovat usein lapsuus ja suhteet vanhempiin.
Hahmo- eli Gestalt-terapia
juontaa juurensa psykoanalyysiin. Tunnetussa harjoitteessa asiakas kuvittelee viereiselle tuolille ihmisen, jonka kanssa hän käy vuoropuhelua terapeutin avulla.
Hahmoterapiaan voi myös kuulua voimakasta tunneilmaisua, kuten aggression purkamista.
Terapiasta saa uudenlaisia kokemuksia, jotka käynnistävät sisäisen muutoksen.
Kognitiivinen psykoterapia
on laajasti käytetty suuntaus. Se keskittyy muuttamaan haitallisia ajatusmalleja, kuten huonommuuden tunnetta.
Psykoterapeutti yleensä ohjaa keskustelua aktiivisesti ja antaa kotitehtäviä. Painopiste on lapsuuden sijaan nykyhetken hankaluuksien ratkomisessa. Keskiössä on oireiden, kuten masentuneisuuden ja ahdistuneisuuden, lievittäminen.
Kognitiivinen käyttäytymisterapia
on kehitetty fobioiden hoitoon. Pelon kohteelle altistetaan vähitellen. Suuntaus voi sopia esimerkiksi silloin, jos on tottunut ratkaisemaan ongelmiaan välttämällä asioita tai tilanteita.
Painopiste on keskustelun sijaan toiminnassa ja harjoittelussa. Vuorovaikutustilanteita voidaan harjoitella vastaanotolla tai käytännön tilanteissa.
Integratiivinen psykoterapia
yhdistelee aineksia eri suuntauksista. Terapeutti pohtii, millaiset menetelmät voisivat parhaiten auttaa asiakasta.
Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia
sulauttaa yhteen psykodynaamisen ja kognitiivisen koulukunnan oppeja.
Terapiassa tutkitaan, millaisia ongelmallisia suhteessa olemisen tapoja ihminen on sisäistänyt ja miten nämä mallit ohjaavat häntä. Terapeutti voi hahmotella asiakkaan toimintatapoja fläppitaululle ja antaa kotitehtäviä. ”Reformulaatiokirjeessä” asiakas pukee sanoiksi siihen mennessä terapiassa kokemaansa.
Traumapsykoterapia
on Suomessa kehitetty suuntaus, jonka ideana on turvallisuuden tunteen palauttaminen tai vahvistaminen.
Tärkeässä osassa ovat keholliset menetelmät, kuten silmänliiketerapia EMDR sekä kehotietoisuusharjoittelu. Traumaattisia kokemuksia käsitellään vaiheittain ja vain sen verran kuin on välttämätöntä.
Ratkaisukeskeinen psykoterapia
ei keskity niinkään asiakkaan heikkouksien parantamiseen, vaan vahvuuksien ja voimavarojen vahvistamiseen. Huomio suuntautuu lapsuuden sijaan voimakkaasti tulevaisuuteen.
Jos asiakas on vakavasti masentunut, eikä hyvää tulevaisuutta ole mahdollista kuvitella, terapiassa voidaan keskittyä enemmän nykyhetkeen. Ratkaisukeskeinen ajattelutapa korostaa ihmisen omia vaikuttamisen mahdollisuuksia ja vastuuta elämästään. Terapiaan kuuluu tehtäviä.
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 1/2024.
