
ONKO YRITTÄMINEN edes mahdollista niin, ettei uuvu?
Tätä Marja-Maija Valtonen alkoi miettiä pari vuotta sitten. Hän oli kolmen lapsen äiti, osa-aikaisesti palkkatöissä ja pyöritti samaan aikaan hampputekstiileihin keskittyvää yritystään Hempeaa. Yksinyrittäjyyden karu totuus alkoi paljastua: kun hän sai lapset nukkumaan, oli pakko vielä ommella, tehdä somepäivityksiä tai pakata tilauksia, vaikka väsytti.
”Kun tekeminen ei ollut enää nautinnollista tai kivaa, ymmärsin, ettei tämä voi jatkua näin. Minun oli muutettava toimintatapojani, jotta jaksaisin.”
Jotta Valtonen pystyi muuttamaan uhkaavasti alkaneen suunnan, hänen piti muuttaa ensin ajattelutapaansa – käsitystä kaikesta siitä, mitä hän kuvitteli yrittämisen olevan.
YRITYS SAI ALKUNSA viisi vuotta sitten, kun Marja-Maija Valtonen halusi toteuttaa kaksi unelmaansa.
Ensinnäkin hän halusi perustaa hampputekstiileihin perustuvan yrityksen. Hän oli asunut Saksassa, työskennellyt pääomasijoitusrahastossa monien start up -yrittäjien kanssa ja viehättynyt ajatuksesta, että hänelläkin olisi oma yritys. Lisäksi hän oli tutustunut maassa hamppuun. Tässä olisi jotain uutta ja raikasta, hän ajatteli: materiaali, jonka kasvattaminen on ekologista ja joka tuntuu vuodevaatteissa ihanalta.
Toinen unelma oli se, että hän halusi sinkkuvuosiensa jälkeen perustaa perheen. Myös elämä pohjoisessa Lapissa Ivalossa houkutteli. Lappiin muutettuaan hän tapasi puolisonsa, ja äitiysloman aikana yritys sai alkunsa.
Noista unelmista nousivat hänen tärkeimmät arvonsa. Ne kirkastuivat kunnolla niinä iltoina, kun somepostaukset ja ompelut alkoivat tuntua pakkotyöltä.
”Haaveenani oli yrityksen perustaminen, mutta sitäkin tärkeämpää oli perhe-elämä, luontoelämykset ja arki Lapissa. En ole halunnut uhrata yrittäjyydelle niitä.”
Yrittäminen, kuten vaikkapa korujen valmistaminen tai omat joogatunnit, on monen haave. Some on täynnä hypetystä, ja tulee tunne, että ihan kaikilla on oma yritys. Somevaikuttajien lattehetkille ja päiväkävelyille usein myös naureskellaan. Ei kai kukaan yrittäjä oikeasti ehdi kahvitella keskellä päivää? Valtonen kuitenkin halusi, että päivissä on aikaa muullekin kuin työnteolle. Eikä hidas tahti voi tarkoittaa äkkimenestystä, Valtonen tiesi.
”Kuulee paljon menestystarinoita, joissa on luotu miljoonabisnes vuodessa ja muutettu sitten Balille. Se sai ajattelemaan, onko menestys tosiaan sitä myös minulle, ja mitkä ovat tavoitteeni. Voisiko ne saavuttaa hitaammin, tekemättä ympäripyöreitä päiviä?”
Lopulta hän luopui palkkatyöstään ja ryhtyi täysipäiväiseksi yrittäjäksi.
YLI 40 PROSENTTIA YRITTÄJISTÄ tekee yli 50-tuntista työviikkoa ja lomailee vain kaksi viikkoa vuodessa. Heidän riskinsä uupua on suuri, kertoo tuore Yrittäjägallup. Siksi yrittäjien uupumisesta pitää puhua, Valtonen sanoo.
Nyt Valtonen työskentelee 30–40 tuntia viikossa ja antaa itsensä opetella asioita rauhassa. Jos hyvinvointi on tärkeä arvo, sen täytyy näkyä myös kalenterissa.
”Olen koko ajan halunnut luoda ison ja tunnetun brändin, mutta hidas kasvaminen on ollut hyväkin asia. Olen saanut opetella ja luoda asioita pikkuhiljaa. Tavoite on ollut selvillä koko ajan, mutta matkan varrella on selkiytynyt, miten pääsen sinne.”
Monen yrittäjän uuvuttavat epäselvät tavoitteet ja asiasta toiseen poukkoilu, Valtonen arvelee. Siksi hän priorisoi työtehtävänsä tarkasti ja on kirjannut muistikirjaansa tavoitteensa.
”Jos paletti meinaa karata, otan muistikirjan käteeni. Jos listallani on vaikkapa jälleenmyyjien etsintä, mietin, paljonko voisin saada siitä liikevaihtoa. Jos määrä ei ole suuri, käytän etsimiseen vähemmän aikaa.”
Tärkein mieltä suojaava asia on ollut uusi asenne.
”Yrittäjyys on vuoristorataa, jossa joka toinen päivä miettii, onko tässä mitään järkeä. Mutta kun aiemmin olin haasteiden takia ihan maansa myynyt ja masentunut, nyt ymmärrän, että ne kuuluvat yrittäjyyteen. Ongelmat täytyy vain selvittää.”
Juttu on julkaistu Trendissä 5/2023.