Ansku Bergström mukautui suhteissa muiden toiveisiin - nykyisessä parisuhteessa nämä kaikki asiat ovat toisin
Tanssija Anna-Liisa Bergström on aiemmin mukautunut ihmissuhteissaan muiden toiveisiin ja tarpeisiin. Terapian avulla ovat löytyneet omat rajat – ja taito vaalia herkkyyttä. Rauhaa ja turvaa arjessa tuo uusi parisuhde.
Jokainen kilpailija kiipesi ahtaaseen arkkuun, niin myös Anna-Liisa ”Ansku” Bergström. Kansi suljettiin, Ansku makasi arkussa hiljaa paikallaan. Myöhemmin Ansku tärisi ja olo oli epätodellinen. Hän sai paniikkikohtauksen.
Käynnissä olivat Nelosen Erikoisjoukot-tv-sarjan kuvaukset. Ohjelmassa julkkiskilpailijat suorittavat erikoisjoukkojen sotilaiden pääsykokeisiin kuuluvia tehtäviä, ja ohjelma on tuttu armottomuudestaan.
Ahtaanpaikankammoiselle Anskulle tehtävä oli liikaa. Kammo juontaa juurensa lapsuuteen: silloin toinen lapsi lukitsi hänet vessaan eikä päästänyt pois.
Ansku keskeytti ohjelmaan osallistumisen, ja tehtävää seurasi traumaperäinen stressireaktio.
Kolmen viikon sairausloman ja terapiakäyntien aikana tapahtuman laukaisemat paniikkihäiriöt menivät ohitse. Anskun on vaikea kuvailla traumaterapiansa antia, mutta hän arvelee suurimman merkityksen olleen siinä, että tapahtuneesta sai puhua paljon ja avoimesti sekä käydä läpi tilannetta ja ahtaanpaikankammoa.
Puhuminen auttaa, sen Ansku tietää vuosien kokemuksella. Hän käy terapiassa viikoittain, on käynyt parikymppisestä asti.
”Terapiassa käyminen on minulle ihan tavallinen arjen toiminto – yhtä tärkeä ja luonnollinen osa arkeani kuin hampaiden pesu. ”
Ansku on oivaltanut itsestään terapiassa paljon – erityisesti sen, että hänen hyväntahtoinen luonteensa on välillä saanut hänet tinkimään onnellisuudestaan muiden eduksi. Tekemään töitä kellon ympäri ja potemaan samaan aikaan stressiä siitä, ettei läheisille ja harrastuksille jää tarpeeksi aikaa.
”Terapiassa olen oppinut kunnioittamaan rajojani, vetämään ne tarkemmin. Olen ollut siinä aiemmin aika huono, mikä puolestaan johtuu kiltistä luonteestani.”
Ansku on myös ihmissuhteissaan herkästi ajautunut ajattelemaan ensisijaisesti toisten tarpeita ja tunteita.
”Nyt harjoittelen keskittymään enemmän itseeni ja siihen, miltä minusta tuntuu. Kun voin itse hyvin, pystyn ammentamaan sitä myös muille.”
Ensimmäisen kosketuksensa terapiaan Ansku sai 8-vuotiaana. Silloin hänen 21-vuotias isoveljensä Pekka menehtyi auto-onnettomuudessa ja poliisit tulivat kertomaan suru-uutisen Raahessa asuneen perheen kotiin keskellä yötä.
Traumaattinen kokemus sai Anskun pelkäämään pimeää, öitä ja kuolemaa.
”En ymmärtänyt, että joku vain häviää elämästä. Aloin pelätä kuolemaa, ja nukkumisesta tuli vaikeaa.”
Vanhemmat veivät Anskun perheterapiaan. Anskun mieleen ovat jääneet kivat lelut ja se, että terapian päätteeksi terapeutti vei hänet kahvilaan vaaleanpunaiselle bebe-leivokselle.
Menetyksen jälkeen Ansku nukkui vuosia vanhempiensa vieressä.
”Kesti hyvin pitkään, ennen kun uskalsin taas nukkua pimeässä. Tarvitsin parikymppiseksi asti pienen valon saadakseni unta, mutta nykyisin nukun onneksi yöni sikeästi.”
Seuraavan kerran Ansku hakeutui terapeutin vastaanotolle 22-vuotiaana, kun hän oli hukassa identiteettinsä kanssa. Ammattilaisen kanssa keskustelu osoittautui jo tuolloin loistavaksi tavaksi jäsennellä ajatuksia, toimintamalleja ja epävarmuuksia – ja lapsuudessa koettua suruakin.
Siitä lähtien Ansku on muutamia taukoja lukuun ottamatta käynyt säännöllisesti terapiassa ja suosittelee sitä jokaiselle.
Ansku arvelee kantavansa erityisherkkyyden piirteitä ja aistii herkästi ympärillään olevien mielentiloja. Toisinaan hän jää pyörittelemään mielessään, mitä joku tarkoitti sanoessaan asiansa tietyllä tavalla.
Hän myös näyttää tunteensa avoimesti. Itku pääsee niin ilon kuin surunkin hetkillä.
”Herkkyyteni on voimavarani, mutta vaatii sen, että saan puhua asiat läpi. Arkeni on jatkuvasti täynnä tunteita, ja tuntuu helpottavalta, kun ne voi jakaa ulkopuoliselle ihmiselle.”
”Olen paljon syvällisempi kuin nuorempana. Silloin vain porskutin menemään eteenpäin ja janosin menestystä tanssimaailmassa.”
Tärkeintä on tämä hetki. Huominen on vasta huomenna ja menneisyyteen ei voi enää vaikuttaa. Näitä lauseita Ansku on toistellut tietoisesti mielessään viime aikoina.
Syyskuussa Ansku täytti 40 vuotta. Hän juhli ja tanssi ystäviensä keskellä helsinkiläisessä ravintola Groteskissa mustassa keinonahkasta ja pitsistä valmistetussa näyttävässä mekossa.
Ansku ajattelee olevansa juuri nyt hyvässä iässä. Ikä on tuonut hänelle uudenlaista viisautta ja nykyisyydessä elämisen taitoa.
”Olen paljon syvällisempi kuin nuorempana. Silloin vain porskutin menemään eteenpäin ja janosin menestystä tanssimaailmassa. Onneksi olen nyt armollisempi itseäni kohtaan – ja samalla voin paremmin kuin vuosiin.”
Vuosi sitten Ansku teki arkeansa muuttaneen päätöksen: hän ryhtyi tekemään selkeämpiä rajanvetoja työ- ja vapaa-aikansa välille. Aluksi hän kävi läpi ristiriitaisia tunteita, kun hän kieltäytyi työtehtävistä. Sanoessaan ettei hän ollutkaan aina käytettävissä kellon ympäri.
”Se tuntui samaan aikaan superhyvältä, mutta vaikealta – en ollutkaan enää koko ajan kaikkien saatavilla, vastaamassa välittömästi jokaiseen viestiin ja tiedusteluun. Ennen minulla oli pakottava tarve reagoida jokaiseen yhteydenottoon heti.”
Nopeasti Ansku tottui tekemään eron työ- ja vapaa ajan välille, vaikka ne aiemmin olivatkin nivoutuneet yhdeksi sekamelskaksi.
”Oli ratkaisevaa tehdä päätös raivata aikaa omille jutuille. Päättää selkeästi, milloin olen työ-Ansku ja milloin ihan vain oma itseni.”
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Ansku pyhittää aamupäivät itselleen, sillä hänen työnsä tanssisaleilla alkaa vasta silloin, kun monet työläiset palaavat koteihinsa.
”Aamut ovat minulle päivän tärkein hetki.”
Silloin Ansku nauttii rauhassa itse tekemänsä smoothien tai puuron. Aiemmin hän saattoi käyttää aamutkin sähköposteihin vastaamiseen, mutta nyt etusijalla on oman treenin tekeminen.
Vasta sen jälkeen hän määrittää itselleen tietyn ajan, jonka käyttää aiemmin tärkeiksi merkitsemiensä viesteihin vastailuun. Joskus se on puoli tuntia, välillä puolitoista.
”Kun rauhoitan aamun ja treenaan ennen opetusta, pystyn olemaan paremmin läsnä oppilailleni ja valmennettavilleni.”
Mieli ja keho ovat yhtä. Tämän oivalluksen äärelle Ansku on palannut vuosien aikana monesti terapeutin vastaanotolla.
Oivallus on korostunut erityisesti tilanteissa, joissa tanssinopettajana työskentelevän Anskun työmäärät ovat lipsahtaneet turhan suuriksi ja vapaa-aika jäänyt vähiin. Seurauksena on lähes poikkeuksetta ollut rasitusvammoja ja sairasteluja toistensa perään.
Paritanssin jo 7-vuotiaana aloittaneella Anskulla on takanaan pitkä ura tanssimaailmassa. 16-vuotiaana hänet valittiin maajoukkueeseen, ja ammattilaistanssijan uraa kesti vuoteen 2010.
Kilpauransa jälkeen Ansku hän on työskennellyt tanssivalmentajana ja koreografina sekä osallistunut MTV3-kanavanTanssii tähtien kanssa-ohjelmaan tanssinopettajan roolissa yhdeksällä kaudella.
Vuodet tiukan arvostelulajin parissa opettivat Anskun pusertamaan itsestään kaiken, vaatimaan ja tavoittelemaan aina kirkkainta palkintoa. Vielä muutama vuosi sitten hän teki töitä täysillä vaikka olisi ollut kipeä.
Viime aikoina hän on huomannut tuon tarpeen himmenneen. Hän on opetellut antamaan itselleen aikaa, jos keho ja mieli sitä tarvitsevat.
”Olen halunnut lopettaa kaikenlaisen turhan stressaamisen ja suorittamisen. Vaikka teen aina hyvin ja tunnollisesti työni, jatkossa en enää anna itseni potea huonoa omaatuntoa vaikkapa siitä, jos sairastun ja joudun olemaan flunssan vuoksi pois töistä.”
Kehon kuuntelu on tuntunut Anskusta entistä tärkeämmältä sen jälkeen, kun reilut kymmenen vuotta sitten hänen todettiin kantavan selkärankareumalle altistavaa geeniä.
Toistaiseksi selkärangan nivelissä ilmenevä sairaus ei ole aktivoitunut. Sen sijaan Ansku potee reaktiivista niveltulehdusta, tulehduksellista reumasairautta, joka aiheuttaa kipua SI-nivelessä eli lantion alueella. Se todettiin jo kymmenisen vuotta sitten, mutta nyt kipu pysyy hallinnassa hyvällä lääkityksellä ja huolenpidolla.
Vaikka Anskun työ tanssijana ja tanssivalmentajana on jatkuvaa liikkumista, hänelle on tärkeää liikkua muillakin tavoin. Se tarkoittaa aamuisia kuntosalikäyntejä, lenkkejä sekä oman kehon painoilla kotona tehtäviä liikkeitä. Myös päivittäiset venyttelyt sekä hieronta- ja fysioterapiakäynnit ovat hänelle ehdottoman tärkeitä keinoja hoitaa kehoa.
”Niveltulehdus on joskus saanut minut todella huonoon jamaan ja kipeäksi, joten osaan arvostaa jokaista päivää, jolloin voin liikkua ja voida hyvin. Haluan pitää itsestäni ja kehostani huolta.”
”Rakastan luontoa ja siellä juostessani huomaan, miten kehoni rauhoittuu ja stressitasoni laskee.”
Öiset Rukan metsät ja polut. 11 tuntia, 55 kilometriä. Viime toukokuinen ultrajuoksu on Anskun kovin suoritus hänen uuden harrastuksensa parissa.
Fyysinen ponnistus oli niin kova, että siitä palautuminen vaati kahden viikon täydellisen levon ja taon liikunnasta.
Juoksuharrastus on Anskulle seurausta tarpeesta löytää itselle jotain ihan omaa tanssimaailman ulkopuolelta. Hän on juossut useissa juoksutapahtumissa, ja ultrajuoksua hän treenaa valmentajan kanssa.
Kun Ansku juoksee asfalttiteillä, hän kuuntelee ”jytämusaa” eli housea, rockia ja teknoa. Metsissä liikkuessaan hän jättää kuulokkeet kotiin ja keskittyy ympärillä oleviin luonnon ääniin – lintujen lauluun, tuuleen ja puiden rasahduksiin.
”Rakastan luontoa ja siellä juostessani huomaan, miten kehoni rauhoittuu ja stressitasoni laskee.”
Tällä hetkellä Anskulla ei ole lajissa menestymiselle tavoitteita, vaan tärkeämpää on sen tuoma hyvä mieli ja iloinen fiilis. Vuosien tavoitteellisen kilpauran jälkeen hänestä tuntuu ihanalta tehdä jotain ilman sen kummempaa päämäärää.
Samaa suorittamisesta irti päästävää ajatusmaailma Ansku pyrkii jakamaan myös oman verkkovalmennuksensa kautta. Kyse ei ole laihdutusohjelmasta, niitä Anskun mielestä netti on jo valmiiksi pullollaan. Sen sijaan osallistujat voivat kehittää lihaskuntoaan, tanssitaitojaan ja voimaansa tanssin avulla.
”Minulle on tärkeää, että ihan jokainen voi taidoista tai niiden puutteesta huolimatta saada hyvinvointia ja iloa elämäänsä tanssin avulla.”
Enemmän aikaa perheen ja rakkaiden kanssa. Tämän tarpeen äärelle Ansku on havahtunut viime aikoina yhä enemmän.
Takana on kiireisiä vuosia, jolloin läheiset ovat jääneet vähemmälle huomiolle runsaan työkuorman vuoksi. Nuorempana urakeskeinen Ansku kuvitteli, että hänen elämänsä rakentuisi ammatillisten saavutusten varaan. Nyt tuo ajattelu on muuttunut tyystin.
”Vaikka rakastan ammattiani, en halua myöhemmin joutua toteamaan, että olen käyttänyt kaiken aikani työntekoon.”
Anskun vanhemmat asuvat Naantalissa, kuten myös hänen toinen isosiskonsa. Yksi siskoksista asuu Jyväskylässä. Jatkossa Ansku pyrkii näkemään perhettään useammin.
Iloa ja kutkutusta Anskun elämään tuo myös uudehko rakkaus, jonka olemassaolosta Ansku kertoi Instagramissa viime kesänä.
”Olemme tosi onnellisia tällä hetkellä. Koen, että minulla on ihana parisuhde. Hän saa minut nauramaan. Minulla on todella rakastettu ja turvallinen olo.”
Arki tuntuu niin hyvältä ja rauhalliselta, ettei Anskulla ole tarvetta haaveilla suuria tulevalle.
Erityisen kiitollinen Ansku on siitä, että heillä on hänen kumppaninsa kanssa hyvin samankaltainen arvomaailma:
”Läheisten rakastaminen, perheen ja läheisten kunnioittaminen. Yhdessä oleminen, tekeminen ja hetkessä eläminen”, Ansku listaa.
Siinä on kaikki, mitä hän elämältä juuri nyt tarvitsee.
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 11/2025.
