”Kuvassa oli kuollut lintu. Sen pienet luut olivat veressä ja höyhenpeitteestä jäljellä vain joitain sulkia. Ex-mieheni Ville oli lähettänyt kuvan puhelimeeni ja kirjoittanut mukaan tekstin: ”Kissa oli tehnyt pahaa jälkeä. Mitenkäs sinä voit?”

Viesti tuntui uhkaavalta. Kun olin eronnut Villestä puoli vuotta aiemmin, hän oli sanonut minulle, että jos en tee kuten hän haluaa, hän paljastaa kaikille, millainen ihminen olen. Hän lähetti kuvan, kun en enää vastannut hänen yhteydenottoihinsa.

Olin saanut Villeltä kolme vuotta aikaisemmin Tinderissä hyvin toisenlaisia viestejä. Ensimmäisessä niistä oli vain sydän. Vastasin sydämeen kysymällä, kuka olet. Ville kirjoitti takaisin olevansa eronnut kahden lapsen isä.

Jatkoimme kirjoittelua, ja minulle alkoi piirtyä kuva luotettavasta, perhekeskeisestä ja ahkerasta miehestä. Hän oli kymmenisen vuotta minua vanhempi.

Yhteydenpito oli kuitenkin alkuun takkuilevaa, ja Ville vaikutti kiireiseltä. Hän selitteli sitä hektisellä työllään ja aikaa vievällä harrastuksellaan, mutta minua selitykset eivät vakuuttaneet. Kiitin mukavista keskusteluista ja kerroin, etten halua jatkaa niitä enää. Silloin hän kiirehti ehdottamaan tapaamista.

En vielä tiennyt, että myöhemmin siitä tulisi suhteemme kaava: aina kun yrittäisin lopettaa juttumme, hän haluaisi minut takaisin.

Sitten viestien sävy alkoi muuttua. Ville huomautti, jos en lähettänyt tarpeeksi sydämiä chatissa tai vastannut tarpeeksi nopeasti hänen viesteihinsä. Kun kerran siirsin tapaamisemme seuraavaan päivään, hän kiukutteli kolme tuntia siitä, kuinka huonosti kasvatettu olen, koska en käyttänyt sanaa ’anteeksi’.

Tunteeni kuitenkin syvenivät, kun hän muutaman tapaamisen jälkeen pyysi minut mökillensä viikonlopuksi. Kaksi päivää venyi viikoksi, jonka aikana hän näytti minulle itsestään ihanan puolen. Hän tarjoili minulle kahvin sänkyyn, kattoi aamiaisen keittiöön, ja valmistimme yhdessä ruokaa. Kävimme soutelemassa järvellä ja patikoimassa pitkiä lenkkejä.

Tunsin oloni erityiseksi ja rakastetuksi. Kun sinä syyskuisena torstaina lähdin Villen luota, olin ihastunut.

Mökkiviikon jälkeisenä viikonloppuna sain puhelimeeni viestin tuntemattomalta naiselta.

Hän kysyi, olenko nainen, joka tapailee Villeä samaan aikaan hänen kanssaan. Selvisi, että Ville oli tapaillut meitä yhtä aikaa ja laittanut meille viikkojen ajan täsmälleen samoja viestejä ja kuvia itsestään ja lapsistaan. Itse asiassa nainen oli mennyt Villen luokse heti, kun olin lähtenyt hänen mökiltään.

Jostain syystä en ensin yllättynyt. Ehkä minuun oli asettunut pieni epäilys jo heti alussa, kun Ville oli valitellut kiireitään.

Kun aloin pohtia asioita tarkemmin, menin paniikkiin. Mietin, minkälaisen ihmisen kanssa oikeastaan olen. Ville oli päättänyt suhteen toisen naisen kanssa juuri ennen kuin olin saapunut viettämään viikonloppua hänen luokseen.

Pikkuhiljaa minulle alkoi selvitä, että oli muitakin naisia, ja he kaikki kutsuivat Villeä naistenvihaajaksi ja narsistiksi. Vihaisia eksiä oli lopulta useampi.

En voinut uskoa tilannetta todeksi. Lopetin suhteen ja lähdin ulkomaille. Ville viestitteli matkan aikana, pyyteli anteeksi ja kertoi, ettei toinen nainen jätä häntä rauhaan. Pyysin, että hän lopettaisi viestittelyn, jotta saisin tehdä työni rauhassa. Kaikki tuntui epätodelliselta. Sellaiselta, mikä ei voinut olla minun elämääni.

Myöhemmin sain kuulla, että Ville oli jo Tinderissä. Samaan aikaan hän kuitenkin halusi minut takaisin.

Hän kirjoitti pimittäneensä ex-suhteensa minulta siksi, että naiset olivat olleet mustasukkaisia ja väkivaltaisia eikä hän halunnut nolata heitä.

Hän toivoi naisille pelkästään hyvää, eikä ymmärtänyt miksi he vihoittelivat hänelle – olivathan he kaikki pyytäneet häntä takaisin, kun hän oli päättänyt suhteet.

Ville näytti viestejä, joista saattoi ainakin päätellä, että hänen puheensa olivat totta. Hän selitti käyttäytymistään myös vaikealla avioerolla ja epäili olevansa masentunut.

Ville sanoi haluavansa kanssani parisuhteeseen, minun muuttavan toiselle paikkakunnalle hänen luokseen ja mukaan hänen harrastuksiinsa. Kieltäydyin kaikista ehdotuksista.

Kahden kuukauden päästä asuin hänen luonaan ja olin mukana laskettelureissulla. Kaikki, mihin sanoin hänelle ei, tapahtui.

Villen kanssa saattoi tapahtua viikossa enemmän asioita kuin monille tapahtuu koko pitkän parisuhteen aikana. Suhde oli jatkuvaa tapahtumien ja tunteiden vuoristorataa, jossa käännökset, nousut ja tiputukset olivat jyrkkiä ja äkkinäisiä. Tunteeni vaihtelivat ja niihin vaikutettiin jatkuvasti.

Luottamuksesta tuli suhteessamme iso puheenaihe. Villen mielestä kävin tykkäämässä sosiaalisessa mediassa enemmän muiden miesten kuin hänen kuvistaan. Meillä oli lopulta usean sivun parisuhdesäännöt, koska hänen mielestään minulla oli häntä kohtaan samanlainen luottamuspula kuin edellisilläkin naisystävillä. Säännöissä luki esimerkiksi, että en saisi epäillä Villeä turhaan, ja jos epäilisin, se olisi minun ongelmani.

Välillä oli edelleen ihanaa: leivoimme, teimme pitkiä kävelylenkkejä ja Ville opetti minua pelaamaan golfia, mistä olin pitkään unelmoinut. Hän myös tarrasi kiinni haaveisiini ja lähti kuljettamaan niitä eteenpäin yhteisinä.

Koko suhteemme ajan halusin tuudittautua uskomaan tulevaisuuteen aina, kun hyvä vaihe taas tuli. Niinä hetkinä ajattelin, että tällaista elämämme oikeasti on. Tämä on se mies, jonka kanssa vietin alussa yhden elämäni parhaista viikoista. Kaikki muu tuntui siihen verrattuna absurdilta, epätodelliselta.

Villellä oli myös naispuolisia tuttavia, jotka sanoivat, että naiset nyt ovat hankalia eikä heistä kannata välittää. Ajattelin, että ehkä ex-naiset todella olivat mustasukkaisia. Miten muuten voisi selittyä niin suuri kontrasti Villen käytöksessä? Halusin pitää kiinni jo heti alussa heränneistä toiveistani.

Aina kun jotain hirveää tapahtui, lähdin – ja palasin. Reilun kolmen vuoden aikana yritin lähteä suhteesta ainakin seitsemän kertaa, mutta aina hän sai puhuttua minut takaisin.

Huusimme suhteessa usein, mutta käsiksi Ville kävi vain kerran. Se tapahtui jonkun pienemmän riidan päätteeksi. Ville olisi halunnut sopia riidan heti ja halata minua, mutta halusin ensin rauhoittua hetken makuuhuoneessa, sillä hän oli nimitellyt minua ikävästi.

Hän tuli vihaisena sisälle makuuhuoneeseen ja huusi mykkäkouluni olevan henkistä väkivaltaa. Hän istui eteeni, otti hartioistani kiinni ja ravisteli minua rajusti. En muista, mitä hän huusi, mutta lähtiessään hän vielä aukaisi vaatekaapin oven, repi ritilälaatikot yksi kerrallaan ulos ja heitti ne minua kohti. ’Katso nyt, mitä sait minut tekemään!’, hän huusi.

Lue myös: Anna ymmärsi tulleensa pahoinpidellyksi vasta, kun ystävä sanoi sen ääneen: ”Läheiseni auttoivat ymmärtämään tilanteen vakavuuden”

Kun hän lähti ovet paukkuen, katsoin ikkunasta kotimme idyllistä merimaisemaa. Ihailemani miljöö tuntui olevan valtavassa ristiriidassa sen kanssa, mitä unelmatalon sisällä tapahtui. Oloni oli tyhjä, turta ja yksinäinen.

Ville sai kuitenkin minut tuntemaan, että olin syyllinen tapahtuneeseen. Siivosin jäljet ja lähetin hänelle sovittelevan viestin. Kirjoitin, että olen kerännyt sukat ja tavarat takaisin laatikoihin. ’Sovitaan, halataan ja annetaan olla?’

Ville seisoi ravintolan käytävällä, jolta oli suora näköyhteys tuttaviimme ja muihin asiakkaisiin. Olin juuri kertonut lähteväni vähän aikaisemmin kotiin, koska aamulla olisi aikainen lähtö työmatkalle. Yhtäkkiä hän alkoi huutaa minulle. En muista enää, mistä hän raivosi, mutta viimeisen lauseen muistan: ’Teen tämän kaiken meidän vuoksi!’ hän karjui.

Itku tuli kävellessäni ravintolan läpi ulko-ovelle. Huomasin ihmisten tuijottavan ja tunsin oloni nöyryytetyksi. Muutaman tuttavan katseesta näin, että he ymmärsivät tilanteen.

Kun seuraavan kerran tapasin samoja tuttavia, tunnelma oli kuitenkin varautunut ja sain heiltä ikäviä katseita. Tajusin, että Ville oli saanut käännettyä raivarinsa minun syykseni.

Se oli käänne, jonka avulla aloin ymmärtää, että hän valehtelee minusta asioita muille.

Valheet pahenivat. Yksi naapureistamme lakkasi tervehtimästä minua. En koskaan saanut tietää, mitä minusta oli puhuttu. Saatoin vain päätellä. Kerran istuin Villen vieressä, kun hän alkoi kertoa ystävälleen, että olin edellisenä iltana poltellut pilveä. En ole koskaan polttanut pilveä.

Myöhemmin hän kirjoitti minulle korjaavansa valheen, jota kutsui vitsiksi. Odotin, että hän pitää lupauksensa, mutta sen sijaan valheita tuli lisää. Hän alkoi myös juoda salaa.

Oli hämmentävää, kuinka asiat kääntyivät päälaelleen. Suhteemme alussa Ville oli kertonut saavansa iloa aamiaisten ja ruuan valmistamisesta minulle eikä halunnut, että maksan hänelle vuokraa. Suhteen lopussa olinkin vapaamatkustaja, joka oli elänyt hänen rahoillaan tekemättä itse juuri mitään.

Opin muutaman vuoden aikana, että Villen sosiaaliset verkostot olivat yllättävän laajat. Niihin kuului myös naisia, jotka varmasti ajattelivat jakavansa luottamuksellisen ja erityisen suhteen hänen kanssaan. Sain kuvan, että ystäväpiiri piti häntä kilttinä ja aina avuliaana miehenä. Ehkä heidän silmissään Villellä oli ollut elämässä ristinään liuta epäonnistuneita suhteita ja sekopäisiä naisia.

Minusta tuli yksi joukon jatkeeksi. Yksi eniten satuttaneita asioita koko suhteessa oli huomata, kuinka Villen muutamat miespuoliset ystävät kohtelivat naisia, peittelivät toistensa tekemisiä ja pitivät loppuun saakka toistensa puolia.

Vaikka nämä miehet tiesivät Villen toiminnasta, ketään ei kiinnostanut, mitä naisille tapahtuu. Tärkeämpää olivat aina yhteinen harrastus, bisnes, verkostot ja niiden ylläpitäminen.

Ero tuli lopulta yhtäkkiä. Halusin puhua Villelle siitä, miten hän oli käynyt minuun käsiksi. Villestä tuli hetkessä hyvin hermostuneen oloinen. Hän käveli keittiöön, haki viini­pullon eikä suostunut puhumaan minulle. Pelkäsin, että hän saa raivokohtauksen. Soitin ystävälleni ja sovin, että muutan väliaikaisesti hänen luokseen asumaan. Ystävien ja vanhempieni luona olin ollut monta kertaa aiemminkin, kun olin yrittänyt lähteä suhteesta.

Ville joi useamman päivän, koko sen ajan kun minä pakkasin ja muutin. Hän kävi välillä töissä, mutta kotiin tultuaan lukkiutui makuuhuoneeseen juomaan. Hän ei päästänyt minua hakemaan tavaroitani sieltä vaan sanoi pelkäävänsä minua. Väite tuntui absurdilta. Kun lopulta lähdin, Ville oli töissä.

Mistä oikein lopulta oli kyse? Olen miettinyt sitä paljon. Ville kirjoitti joskus minulle, ettei ole todennäköisesti koskaan rakastanut ketään. Minunkin tunteeni olivat varmaankin jotain muuta. Vaikka välillämme oli vahva jännite, meillä oli paljon hyviä hetkiä ja tunsin olevani rakastunut, ehkä tunsin ennemmin vahvaa myötätuntoa Villeä ja hänen lukuisia ongelmiaan kohtaan. Nyt se hävettää. Silloinkin kun hän kohteli minua huonosti, ajattelin, että se johtuu hänen vaikeasta elämäntilanteestaan ja asiat muuttuvat ajan kanssa.

Ehkä rankimpana kaikesta koin sen, että minua syyllistettiin, provosoitiin ja manipuloitiin suhteen ajan. Hän sai minut lopulta mukaansa muun muassa siksi, että väitti haluavansa terapiaan. Kun otin sen myöhemmin puheeksi, hän käänsi asian niin päin, että minun mielestäni hän tarvitsee terapiaa, mutta ei omasta mielestään.

Olen aina ollut hyvä havainnoimaan asioita ja luottanut kykyyni arvioida asioita, mutta Villen kanssa aloin välillä jopa epäillä itseäni. Kuvittelinko juttuja? On ollut pakko tehdä vahvaa itsetutkiskelua ja miettiä, millaiset rajani oikeastaan ovat. Nyt tiedän sen, mitä Villen aiemmat nais­ystävät yrittivät kertoa minulle jo alussa: Villessä on hyvin vahva narsistinen puoli.

Hän itse pohti usein ja vakavasti, olisiko hän narsisti, kuten naiset häntä kutsuivat. Olin lukenut, että jos ihminen pohtii, onko hän narsisti, hän ei todennäköisesti ole. Ajattelen nyt, että Villen kaltainen ihminen valitsee aina sen toimintatavan ja puheet, joista hän hyötyy eniten. Minuun ne tehosivat.

Minun on edelleen vaikeaa hyväksyä sitä, että narsistin uhri jää useimmiten yksin ja hänen puheitaan kyseenalaistetaan, vaikka hän kaipaisi paljon tukea ja myötätuntoa.

Kun tapasin Villen, olin eronnut pitkästä parisuhteesta. Ero oli hyvä asia. Kun olin käsitellyt sen, minulla oli kevyt olo. Olin sosiaalinen ja halusin tavata uusia ihmisiä. Nyt tilanne on toinen. Jo viimeisen yhteisen vuotemme aikana aloin vältellä muita ihmisiä, ahdistuin ja vetäydyin helposti sosiaalisissa tilanteissa.

Nyt olen tullut entistä varovaisemmaksi. Koen herkästi, että minut ymmärretään väärin ja että kokemustani vähätellään. Avaudun liikaa ja loukkaannun herkästi. On ollut traumaattista, kun jotkut ovat väittäneet minun valehtelevan. Tuntuu siltä kuin he ottaisivat Villen puolen. Pelkään, että Ville on mustamaalannut minua monille ihmisille. Siksi puhun nykyään ex-suhteestani vain terapeutin kanssa.

Toisaalta yksin oleminen on tuonut hyviä asioita. Fokukseni on muuttunut, ja juuri nyt nautin rauhallisesta elämästä. En anna kenenkään enää määrätä tai sotkea elämääni.

Lähdöstäni on nyt kulunut jo aikaa, mutta toivun edelleen. Minulla on diagnosoitu määräaikainen ahdistuneisuushäiriö. Tuntuu, että tihkun kaikkea sitä likaa, mitä Ville toi elämääni. Metsälenkeillä puhdistaudun fyysisesti. Myös lukeminen puhdistaa mieltä.

Henkinen väkivalta jätti jälkensä myös itsetuntooni. Suhteessa koin monella tavalla olevani riittämätön. Myös fyysinen terveyteni kärsi. Ensimmäistä kertaa verenpaineeni kohosi ja viimeisen puolen vuoden aikana lihoin reilusti.

Oloni vaihtelee paljon. Lähtöni jälkeen heräilin öisin ja näin painajaisia. Epätoivoinen olotila ja hyvät kaudet vuorottelevat.

Olen säästänyt kaikki viestimme, joita lukemalla näkyy suhteemme kehittyminen, henkinen väkivalta ja roolien kääntyminen toisinpäin suhteen edetessä. Ennen kaikkea ne ovat itseäni varten, jotta tiedän olevani oikeassa. En ole keksinyt asioita. Viestit Villeltä olen estänyt, mutta en usko, että hän välttämättä niitä enää lähettäisikään.

Lue myös: Marika oppi vetämään terveet rajat ihmissuhteissaan: ”Ennen keskityin vain siihen, että muilla olisi parempi olla”

Jälkikäteen olen miettinyt, miten ihmeessä kaikki pääsi tapahtumaan. Muut naiset tulivat kuvioon kuitenkin hyvin varhain ja olin heistä tietoinen. Jo ensimmäisillä treffeillä, kun Ville esitteli minulle puhelimestaan videota, puhelimen näytölle ilmestyi viesti toiselta naiselta. Hyvin alussa Ville myös vitsaili minulle, että kun hän kerran katsoo ruskeilla nappisilmillään naista, tämä uskoo kaiken.

Nyt tiedän, että se on totta.”

Sallan nimi ja joitakin yksityiskohtia on muutettu Sallan turvallisuuden takia.

Juttu on julkaistu Trendissä 1/2023.