Eeva

Raju uupumus ja jatkuva huimaus pysäyttivät Leonnan – aivoepämuodostuma löytyi sattumalta, mutta ei selittänyt kaikkea: ”Pidin uupumusta laiskojen sairautena”

Raju uupumus ja jatkuva huimaus pysäyttivät Leonnan – aivoepämuodostuma löytyi sattumalta, mutta ei selittänyt kaikkea: ”Pidin uupumusta laiskojen sairautena”
Yrittäjäperheessä kasvanut Leonna Aho-Ryhänen rakasti työtään, kunnes uupumus pysäytti hänet. Entinen supersuorittaja ei enää kyennyt pitämään kaikkia lankoja käsissään. Oli aika laittaa koko elämä uuteen järjestykseen.
Teksti |
Kuvat |
Julkaistu: 12.10.2022

Maaliskuussa 2020 Leonna Aho-Ryhänen, 36, istui perheyrityksen tulevaisuuden kannalta tärkeässä videopalaverissa. Ruudun takana konsultti antoi ohjeita rahoituksen hakemiseen.

Leonna kirjoitti muistikirjaansa: En tiedä mitä mä teen.

Hän näytti kirjoittamansa vieressään istuvalle työkaverilleen. Muuta Leonna ei kyennyt tekemään, sillä maailma pyöri niin, että häntä huimasi.

Hän oli kärsinyt ympärivuorokautisesta huimauksesta jo viikkoja. Leonna oli luullut olotilan jääneen päälle edellisen kuukauden Ruotsin-matkalta, sillä merellä oli ollut myrskyisää.

Leonna rakasti työtään, mutta uupumus pysäytti hänet. ”Työ oli ainut, mitä pystyin elämässäni hallitsemaan”, Leonna kertoo.

Leonna oli ollut perhematkalla puolisonsa Mattias Ryhäsen, 38, ja heidän kolmen pienen lapsensa kanssa, mutta tehnyt silloinkin töitä. Satamassa Leonna oli puhunut työpuhelua Italiaan ja kävellyt jo liikkuvan auton vieressä, kun puoliso oli yrittänyt patistaa häntä kyytiin.

”Työ oli ainut, mitä pystyin elämässäni hallitsemaan. Siitä tuli huume.”

Leonna oli kasvanut yrittäjyyteen äitinsä Camilla Ahon kosmetiikan maahantuonti- yrityksessä. Käyntikortissa luki myyntipäällikkö, mutta myynnin ja markkinoinnin lisäksi Leonna teki perheyrityksessä töitä laidasta laitaan.

Leonna rakasti työtään, ja kaikille oli selvää, kenestä tulisi yrityksen seuraava toimitusjohtaja.

”Olin todella periksiantamaton. Mitä vaikeampi kauppa oli kyseessä, sitä innokkaammin otin sen hoitaakseni. Tarvitsin isoja kauppoja nostamaan energiatasojani.”

”Pidin uupumusta laiskojen sairautena”

Dramaattisen käänteen saaneessa palaverissa Leonnan vieressä istunut työkaveri kehotti häntä hakemaan apua työterveyshuollosta. Ensimmäisenä koronakeväänä sekin hoidettiin etänä. Leonnalla todettiin uupumuksen aiheuttama akuutti stressireaktio.

”Itkin puhelimessa lääkärille, että mistä ihmeestä hän puhuu. En voinut hyväksyä itselleni uupumusta, sillä pidin sitä laiskojen sairautena.”

Ennen uupumistaan Leonna oli käynyt läpi paljon vaikeita asioita. Esikoisen, nyt kahdeksanvuotiaan Edlan, synnytys oli ollut traumaattinen kokemus. Sen jälkeen hän koki keskenmenon.

Mutta vieläkin pahempaa oli tulossa.

”En voinut hyväksyä itselleni uupumusta, sillä pidin sitä laiskojen sairautena.”
Leonna Aho-Ryhänen

Leonnan rakas anoppi sairastui kuolemaan johtavaan ALS-tautiin.

”Kävin katsomassa häntä kaksostenpäivänä toinen helmikuuta ja vein hänelle keltaisen tulppaanikimpun. Anoppi antoi minulle silloin sormuksen. Tiesimme, ettei hän ehtisi nähdä kaksosia, joita odotin.”

Anoppi kuoli vain viisi viikkoa ennen lasten syntymää. Leonna näyttää sormusta, joka muistuttaa häntä anopista päivittäin.

Aiempien kokemustensa vuoksi Leonna pelkäsi todella paljon kaksosten, Iriksen ja Vernerin, synnytystä. Hän oli varma, että he kuolisivat kaikki kolme. Ääneen Leonna esitti toiveen, että heidät laitettaisiin samaan arkkuun.

Leonnan rinnalla oli tuolloin puoliso, joka oli masentunut äitinsä menetyksestä eikä pystynyt tukemaan vaimoaan niin kuin tämä olisi toivonut.

Mattiaksen vuoro kannatella Leonnaa tuli vasta myöhemmin.

Sairausloma ei auttanutkaan – ”Olin äkkipikainen ja ylivirittynyt”

Huimauksen lisäksi Leonnalla oli muitakin oireita, jotka kertoivat kokonaisvaltaisesti huonosta voinnista. Hän kärsi pahasta psoriasiksesta, johon kokeiltiin viittä eri kortisonivoidetta.

Koska Leonna vaati itseltään paljon, hän vaati myös muilta.

”Olin äkkipikainen ja ylivirittynyt. Saatoin kärähtää, kun joku ei ollut hoitanut omasta mielestäni tärkeää asiaa. Kerran kun kollega oli jättänyt mielestäni tärkeän excel-taulukon tekemättä, pillahdin itkuun kesken koulutuksen.”

Oli selvää, että Leonnan piti jäädä pois töistä. Maaliskussa alkanut sairausloma jatkui kesällä.

Leonna tunsi itsensä petturiksi, vaikka sai koko työtiimin hiljaisen hyväksynnän. Entä miten Camilla-äiti suhtautui tilanteeseen?

”Äiti reagoi, kuten äidin kuului reagoida. Hän sanoi, että tehdään kaikki mitä pitää, että tulen kuntoon,” Leonna kertoo liikuttuneena.

Sairausloma ja lepo eivät kuitenkaan vieneet Leonnan huimausta pois, joten hän vaati päästä pään magneettikuvaukseen.

Kuvista selvisi, että Leonnalla oli synnynnäinen aivoepämuodostuma, Arnold-Chiarin syndrooma. Tämä harvinainen neurologinen sairaus löytyy yleensä sattumalta.

Magneettikuvauksessa selvisi, että Leonnalla oli synnynnäinen aivoepämuodostuma, Arnold-Chiarin syndrooma.

Riskialttiiseen leikkaushoitoon ei kuitenkaan ryhdytty, koska Leonnalla on syndrooman lievin versio.

”Se vaikuttaa muun muassa motoriikkaan ja hahmottamiseen. Minulla oli lapsena aina jokin luu poikki kompuroinnin takia”, Leonna muistaa.

Diagnoosi selitti osan oireista, mutta ei kuitenkaan kaikkea. Välillä Leonnan oli edelleen vaikea löytää sanoja, ja muistiongelmat vaivasivat arjessa. Entinen supersuorittaja ei enää kyennyt pitämään kaikkia lankoja käsissään.

Kun oireet jatkuivat, Leonnan valtasi toivottomuus.

”Miten voisin elää huimauksen kanssa, joka vei minulta toimintakyvyn? Minulla oli iso vastuu pitää perhe kasassa. Silloin Mattias otti läpsystä vaihdon ja alkoi kannatella minua.”

Uupumuksen puutteellinen diagnosointi turhauttaa

Kaikki huonovointisuus ei voinut johtua aivoepämuodostumasta, sen Leonna ymmärsi. Hän oli kärsinyt pelkotiloista ja ahdistuksesta Edlan synnytyksestä asti.

Leonna kokeili hypnoterapiaa keväällä 2020. Hypnoterapeutti kysyi, mitä hän tekisi kaikkein mieluiten, jos voisi. Leonna vastasi spontaanisti haluavansa puutarhuriksi. Saman vuoden elokuussa hän aloitti puutarhurin opinnot. Perheyritys sai jäädä.

”Parasta aikuisopinnoissa on omien hengenheimolaisten löytäminen. Kaikki kouluun hakeutuneet ovat paikalla aidosta halusta ja mielenkiinnosta. Kukaan ei nostele kulmiaan, kun itse olet aivan innoissasi jostain aiheeseen liittyvästä, kuten esimerkiksi lehmän lannan ravintopitoisuuksista.”

Opiskelu toi paljon positiivisista Leonnan elämään, mutta uudesta urapolusta huolimatta hän oli edelleen uupunut.

”Minulle työ oli vain yksi monesta syystä uupumukseeni. Taustalla olivat perhetilanne, ystävyyssuhteet ja koko henkilöhistoriani”, Leonna listaa.

Uupumuksen puutteellinen diagnosointi Suomessa on aihe, joka saa Leonnan tuohtumaan. Naapurimaan Ruotsin asenne tähän yhä yleisempään vaivaan on hänestä parempi kuin kotimainen tapa laittaa kaikki väsymys työn piikkiin.

”Meillä lääkitään, laitetaan hymy pyllyyn ja leppäkerttulaastari päälle ja lähetetään takaisin töihin. Sitten työyhteisössä kaikki kärsivät. Minulle työ oli vain yksi monesta syystä uupumukseeni. Taustalla olivat perhetilanne, ystävyyssuhteet ja koko henkilöhistoriani”, Leonna listaa.

Pariterapia toi ymmärryksen

Surulliseen tilaan ajautunut parisuhde vaati seuraavaksi hoitoa.

”Olimme Mattiaksen kanssa rämpineet eteenpäin jo viisi vuotta aina esikoisen syntymästä lähtien. Emme enää kohdanneet puolisoina, vaan suoritimme vanhemmuutta. Ei ollut enää meitä. Purimme toisiimme pahaa oloamme.”

Kun pienestä arkisesta asiasta tuli iso riita, möykky Leonnan sisällä kasvoi. Hän kirjoitti terapeutti Tuulevi Syrjäkarille pitkän sähköpostin, jossa kertoi parisuhteen tilanteesta. Mattias oli mukana viestissä.

”En jaksanut enää ylläpitää kulisseja, mutta avioero olisi ollut meille huono vaihtoehto. Olemme kuin yhteen kasvaneet puut.”

Lupaus rakkaudesta on säilynyt, mutta terapeutti näki, ettei liitollamme olisi ollut edellytyksiä jatkua ilman terapiakeskusteluja.”

Mattiaksen saaminen mukaan pariterapiaan vaati taivuttelua. Tehtävä oli vaikea. Aviomies olisi mieluummin vienyt vaimonsa kynttiläillalliselle kuin seurannut häntä terapeutin sohvalle.

”Mattiaksen mielestä meillä oli kaikki liian hyvin. Sitten keksin, että mies puhuu autoa, ja vertasin terapiaa autonhuoltoon.”

Vertaus toimi. Heti ensimmäisen terapiakerran jälkeen Leonna ja Mattias tunsivat suurta helpotusta ja rakkautta toisiaan kohtaan.

”Huomasimme, ettei meidän tarvitse puolustautua. Tuntui kuin olisimme saaneet lisähappea tai istuisimme lentokoneessa pilvien yläpuolella rauhoittavassa valossa ja hiljaisuudessa.”

Kirkkonummella asuva Leonna Aho-Ryhänen voi vaikeiden vuosien jälkeen hyvin.

Terapia ei jäänyt Aho-Ryhäsillä vain yhteen kertaan, vaan he ottivat siitä tavan, jolla huolehtia parisuhteestaan. He ovat käyneet pariterapiassa runsaan vuoden ajan.

”Aluksi, kun tilanne oli kriittinen, tapasimme terapeuttia joka toinen viikko. Kun pahin kriisi helpotti, aloimme käydä hänen luonaan kerran kuussa. Jatkamme pariterapiassa edelleen kuukausittain, toivottavasti koko pikkulapsiarjen läpi.”

Pari oppi terapiassa olemaan läsnä toisilleen ja puhumaan järkevästi perheen asioista.

”Lapsillemme heidän lapsuutensa on ainutkertainen.”

Luonnon supervoimien äärellä

Moni asia on Leonnan perheessä nyt aiempaa paremmin. Leonna on kiitollinen perheen tuesta, joka on silittänyt häntä toipumisen tiellä lempeästi eteenpäin.

Leonnan tukena on ollut perhe, johon puolison ja kolmen lapsen lisäksi kuuluvat koirat Power ja Milly. ”Olen perheen katalysaattori. Huimaus muistuttaa minua aina silloin, kun minulla alkaa mennä liian lujaa ja minun pitää ottaa rauhallisemmin. Aivoepämuodostuma ei vaikuta elämääni muuten, kuin että en saa käydä hoidoissa, joissa niskaani naksauteltaisiin.”

Kotipiha ja kasvihuone Kirkkonummella kukoistavat.

”Meillä on perennapenkkien, hedelmäpuiden ja hyötykasvien lisäksi aina valtavasti yksivuotisia kukkia ja loputtomasti hajuherneitä.”

Kolmen iloisen lapsen lisäksi pihalla juoksevat perheen koirat, puolivuotias kääpiöbullterrieri Milly ja nelivuotias amerikanbullypocket Power.

Puutarhasta tuli pelastus: ”Opin joka päivä jotain uutta”

Talon emäntä pulppuaa energiaa ja uusia ideoita. Hän on hiljattain perustanut Kasvun kokemus -nimisen yrityksen, joka tarjoaa puutarha-alan asiantuntijapalveluita ja kannustaa innostumaan puutarhanhoidosta ja viljelystä. Yhteistyötä on syntynyt jo paikallisten yritysten ja ruotsinkielisten marttojen kanssa.

Puutarhan hoitaminen on ollut Leonnalle hyvää terapiaa. Vehreä pihapiiri on nykyisin myös Leonnan työmaa, joka lisää kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Työn lisäksi Leonna on löytänyt puutarhanhoidon parista kaltaisistaan ihmisistä oman heimon. Heitä yhdistää kiinnostus pienen perunamaan tai tomaatin taimien kasvattamiseen. Luonnon supervoimien äärellä ihmisten iällä tai titteleillä ei ole merkitystä.

”Kun sain ensimmäisen parsakaalinsiemenen itämään uupumuksen keskellä, näin että pystyn tähän elämään. Puutarha oli pelastukseni. Se oli oma tilani ja luostarini. Puutarhaan ei mennä excelit kainalossa, ja aina saa aloittaa alusta. Opin joka päivä jotain uutta.”

Artikkeli on julkaistu Eevassa 8/2022. Seuraa Eevaa myös somessa:

Kommentoi +