Miten konkurssista tai suuresta velasta selviää? Satu Silvo, Saimi Hoyer ja 2 muuta julkisuudesta tuttua ihmistä kertoo
Miten konkurssista, velkataakasta ja oman unelman kariutumisesta selviää? Neljä julkisuudesta tuttua ihmistä kertoo kokemuksistaan. Kolmella heistä on kokemusta konkurssista ja yhdellä vanhempiensa konkurssikypsästä yrityksestä, jonka velkoja hän takasi nuorena.
Saimi Hoyer: ”Oli kova paikka menettää niin iso osa elämää”
Yrittäjä ja malli Saimi Hoyer kertoi konkurssista ja unelmatyöstä luopumisesta Kauneus ja Terveys -lehdelle keväällä 2024. Hotelli Punkaharju haettiin konkurssiin keväällä 2023. Saimi omisti hotellista osan ja johti sitä.
”Jäin intohimotyön jälkeen tyhjän päälle. Oli kova paikka menettää niin iso osa elämästä. Silti ajattelen, että suuri muutos on aina mahdollisuus”, Saimi kertoi Kauneus ja Terveys -lehdessä.
Konkurssin aikoihin Saimi sai ystäviltään neuvon: pysähdy ja anna ajan kulua. Sanat pysäyttivät Saimin. Hän oivalsi tärkeän opin: Jotta voi mennä eteenpäin, on osattava tehdä tilinpäätös.
Saimin mukaan menetysten käsittely vaati rauhaa, liikkumista luonnossa ja välillä kyyneleiden pudottamista pörröisen Waltti-koiran turkkiin.
”Mikään ei vie pois sitä, mitä olen tehnyt.”
Saimi kertoi haastattelussa olevansa onnellinen siitä, ettei hän hotellinsa konkurssin jälkeen rynnännyt heti mihinkään vaan antoi aikaa surulle ja luopumiselle. Hotelli oli valtava osa hänen elämäänsä vuosien ajan.
Saimin mukaan hän ei ole pysähtyjä eikä uhri. Hän haluaa katsoa eteenpäin.
”Mikään ei silti vie pois sitä, mitä olen tehnyt.”
Lue koko artikkeli täältä.
Satu Silvo: ”Minua muistutettiin konkurssista useita kuukausia”
Näyttelijä ja entinen ravintoloitsija Satu Silvo kertoi Eeva-lehdessä keväällä 2024, että oman ravintolan konkurssi pudotti hänet syvään uupumukseen.
Silvoplee-ravintola ajautui konkurssiin tammikuussa 2023. Satu perusti Silvopleen vuonna 1999, kun Helsingin ainoa raakaravintoa tarjonnut ravintola lopetti. Kimmoke tuli hänen omasta elämästään.
Sadun omien sanojen mukaan elävä ravinto pelasti hänet tulehduskierteestä. Kierre alkoi lasketteluonnettomuudesta, jossa Satu jäi painavan rinnekoneen alle laskettelumäessä.
Kun Satu ymmärsi, että Silvopleellä ei ole enää toivoa, hän lamaantui aluksi.
”Sisälläni kuohui. Tajusin, että se on loppu nyt. Toivoa ei enää ole”, Satu kuvaili.
”Pinnani oli todella kireällä.”
Satun mukaan hirvittävä uupumus alkoi konkurssia seuranneena talvena. Satu hyväksyi sen, että oli menettänyt kymmeniä tuhansia euroja. Summat olivat selvillä ja lainat hoidettu, mutta piina talousasioista ei hellittänyt.
”Minua muistutettiin konkurssista vielä monta kuukautta.”
Byrokratian sotkujen ja väärinkäsitysten vuoksi posti toi perintätoimistolta yhä uusia selvityspyyntöjä ja laskuja. Se kiristi pinnaa. Ahdistus ei hellittänyt, ja väsymyksen lisäksi Satulle alkoi ilmaantua sydämentykytystä sekä muita fyysisiä oireita.
”Huomasin hidastuvani. Olin koko ajan myöhässä, unohtelin asioita enkä oikein jaksanut mitään. Hoidin kuuliaisesti sovitut työt, mutta kaikki ryhtyminen tuntui ylivoimaiselta. Liikunta on aina ollut minulle elinehto, mutta en jaksanut enää sitäkään.”
Lopulta Satu otti uupumuslomaa ja haki apua. Vuosien mittaan Satu on tottunut ottamaan asioista selvää ja hoitamaan sekä fyysisiä että henkisiä vaivojaan, ja niin hän toimi nytkin.
”Ymmärsin, että uupumus ei ole masennusta, ja että on täysin ookoo vetäytyä ja rauhoittua. Olin tehnyt paljon töitä ja minulla oli oikeus levätä.”
Lue koko artikkeli täältä.
Nina Honkanen: ”Olen helpottunut ja kiitollinen, että olen vihdoin veloista vapaa”
Kirjailija Nina Honkanen kertoi takausvelasta johtuneista talousongelmistaan Kauneus ja Terveys -lehdessä keväällä 2023. Vähintään kolmasosa Ninan tuloista meni ulosottoon 33 vuoden ajan.
Ongelmat saivat alkunsa, kun Nina laittoi 18-vuotiaana nimensä vekseliin, kun vanhemmat pyysivät. Ilman sitä Ninan vanhempien firma olisi saattanut kaatua.
Ninan äidillä oli ollut periaate, ettei lainoja oteta, mutta sitten tuli pankinjohtaja suklaarasian ja kukkakimpun kanssa markkinoimaan fantastiseksi kuvailemaansa mahdollisuutta: valuuttaluottoa. Kolmen vuoden aikana Nina takasi useita vekseleitä ja lainoja. Hänelle oli itsestään selvää, että hän halusi auttaa vanhempiaan.
”Kukaan pankissa ei ottanut selvää maksukyvystäni. Minulta haluttiin vain nimiä lainapapereihin. Osan niistä allekirjoitin keittiössä ilman todistajia”, Nina muisteli keväällä 2023.
”Velka oli kuin liikavarvas, joka kulki aina mukanani.”
Kun Nina oli 21-vuotias, hänelle selvisi, että osa lainoista oli mennyt ulosottoon. Vanhempien yritys oli konkurssikypsä. Yrityksen velat kaatuivat takaajan eli Ninan maksettaviksi. Hänestä tuntui toivottomalta.
21-vuotiaalla Ninalla oli lapsi ja puoliso. Hän hoiti perheen taloudesta oman osuutensa, ja tulot riittivät juuri ja juuri siihen. Velkakierteen alettua Ninalta menivät luottotiedot ensin takausvelkojen ja myöhemmin niiden aiheuttamien muiden maksuvaikeuksien takia.
”Velka oli kuin liikavarvas, joka kulki aina mukanani.”
Kesällä 2022 Ninan elämässä koitti päivä, jota hän oli odottanut. Nina sai ulosottomieheltä sähköpostin, josta selvisi, jossa ulosmitattavan summan kohdalla oli nolla euroa.
”Olen helpottunut ja kiitollinen, että olen vihdoin veloista vapaa. Tässä olisi voinut käydä myös huonosti: olisin saattanut katkeroitua, syrjäytyä tai kokea jotain sitäkin kohtalokkaampaa”, Nina kuvaili.
Lue koko artikkeli täältä.
Anniina Manner: ”Voin suunnata ajatukseni tulevaan”
Ensitreffit alttarilla -sarjasta tuttu Anniina Manner kertoi yrityksensä konkurssista Kauneus ja Terveys -lehdessä joulukuussa 2024.
Anniina perusti siskon miehen kanssa Lanko-ravintolan Loimaalle loppuvuodesta 2017. Tuolloin Anniina oli täynnä intoa, sillä Annina tiesi jo nuorena haluavansa joskus ravintola- tai majoitusalan yrittäjäksi, kun oli katsonut televisiosta Gilmoren tyttöjä.
Vuoden 2024 elokuussa tunnelmat olivat toiset. Anniina joutui yhtiökumppaninsa kanssa kertomaan työntekijöille ja asiakkaille ravintolan sulkemisesta. He olivat päättäneet jättää konkurssihakemuksen. Se tuntui Anniinasta lamaannuttavalta.
”Itku oli herkässä. Hammasta piti purra useamman kerran, että sain pidettyä itseni kasassa”, Anniina kertoi.
”Kun yritystä ei enää ollut, jäljelle jäi tyhjiö.”
Vaihtoehtoja Anniinalla ja hänen yhtiökumppanillaan ei kuitenkaan ollut: he olivat rahoittaneet ravintolaa omasta pussistaan ja velat kasvoivat. Anniinalle jäi velkaa useita kymmeniä tuhansia euroja.
”Liikevaihdon lasku oli ollut hurjaa jo pitkään, ja yrityksen talousluvut olivat karua luettavaa.”
Henkilökunta reagoi uutiseen monella tavalla: yksi hämmästyi, toinen tuli surulliseksi ja kolmas tunsi kiitollisuutta. Jotkut toivat uutisen jälkeen Anniinalle kortin ja kukkia.
Vihaa ja ärsytystä Anniina tunsi, kun ravintolan irtaimistoa huutokaupattiin. Hän ei näyttänyt tunteitaan ulospäin, mutta hänen sisällään kiehui.
Myös pitkäaikaisen haaveen mureneminen tuntui kovalta, epäreilulta.
”Minulla ei ole omia lapsia, mutta yritys oli minulle sellainen. Pidin siitä huolta koko ajan ja asunkin melkein vieressä. Kun sitä ei enää ollut, jäljelle jäi tyhjiö.”
Kun konkurssihakemus lopulta tehtiin, Anniina ei tuntenut häpeää, jota konkurssiin usein liitetään. Hän oli ahdistunut mutta yllättäen myös helpottunut. Ravintolan ympärille oli ajan kuluessa noussut kahvila ja hotelli, ja Anniina pyöritti montaa asiaa yhtä aikaa. Hänen piti olla tavoitettavissa ympäri vuorokauden.
Anniinasta myös tuntui, ettei hän olisi voinut tehdä yrityksen tai sen työntekijöiden eteen enempää. Siksi tilanteen loputon jossittelu tuntuu turhalta.
Helpotus tuli, kun päätös oli tehty ja Anniina tiesi sen olevan oikea.
”Kun jätin avaimet tyhjään toimitilaan, tuli tunne, että nyt se on loppu, kaikki on hoidettu ja voin suunnata ajatukseni tulevaan.”
Lue koko artikkeli täältä.
