Ensitreffit alttarilla -ohjelman Anniinan ravintola meni konkurssiin: ”Kun luovuin avaimista, ajattelin, että voin suunnata tulevaan”
Ensitreffit alttarilla -sarjasta tutun Anniina Mannerin unelma mureni, kun hänen ravintolansa meni konkurssiin.
Nuorena Anniina Manner katsoi televisiosta Gilmoren tyttöjä. Sarjan päähenkilö pyöritti omaa majataloa, ja Anniina tiesi haluavansa itsekin joskus ravintola- tai majoitusalan yrittäjäksi.
Lanko-ravintolan avajaisia vietettiin lopulta vuoden 2017 marraskuussa. Ravintolan Anniina oli perustanut siskon miehen kanssa Loimaalle. Uunituoreen yrityksen ovien avaaminen asiakkaille tuntui juhlalliselta.
”Jännitin, tuleeko kukaan. Pian porukkaa alkoi lappaa niin paljon, että ihmettelin, miten he kaikki oikein löysivät paikalle”, Anniina muistelee.
Vuoden 2024 elokuussa tunnelmat olivat toiset. Anniina joutui yhtiökumppaninsa kanssa kertomaan työntekijöille ja asiakkaille ravintolan sulkemisesta. He olivat päättäneet jättää konkurssihakemuksen. Se tuntui Anniinasta lamaannuttavalta.
”Itku oli herkässä. Hammasta piti purra useamman kerran, että sain pidettyä itseni kasassa.”
Henkilökunta reagoi uutiseen monella tavalla: yksi hämmästyi, toinen tuli surulliseksi ja kolmas tunsi kiitollisuutta. Jotkut toivat uutisen jälkeen Anniinalle kortin ja kukkia.
Vihaa ja ärsytystä Anniina tunsi, kun ravintolan irtaimistoa huutokaupattiin. Hän ei näyttänyt tunteitaan ulospäin, mutta hänen sisällään kiehui.
Myös pitkäaikaisen haaveen mureneminen tuntui kovalta, epäreilulta.
”Minulla ei ole omia lapsia, mutta yritys oli minulle sellainen. Pidin siitä huolta koko ajan ja asunkin melkein vieressä. Kun sitä ei enää ollut, jäljelle jäi tyhjiö.”
”Kun jätin avaimet tyhjään toimitilaan, tuli tunne, että nyt se on loppu ja voin suunnata tulevaan.”
Vaihtoehtoja Anniinalla ja hänen yhtiökumppanillaan ei kuitenkaan ollut: he olivat rahoittaneet ravintolaa omasta pussistaan ja velat kasvoivat. Anniinalle jäi velkaa useita kymmeniä tuhansia euroja.
”Liikevaihdon lasku oli ollut hurjaa jo pitkään, ja yrityksen talousluvut olivat karua luettavaa.”
Vaikeudet alkoivat koronasta, kuten monilla muillakin.
”Muistan, kun katsoimme kolmen hengen johtoryhmämme kanssa televisiosta uutisia ravintoloiden sulusta. Se oli henkisesti ensimmäinen kolaus. Olin aina ajatellut, että jos homma menee vihkoon, se johtuu itsestä. Kun käsky tulikin valtiovallalta, olo oli neuvoton.”
Kun pandemiarajoitukset lopulta purettiin, Anniina oli hetken aikaa toiveikas. Sitten alkoivat Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja finanssikriisi, eivätkä ihmiset enää palanneet ravintoloihin samalla tavoin kuin ennen pandemiaa.
Anniinasta tuntui raskaalta vetää kaksoisroolia. Hän ei halunnut kuormittaa henkilökuntaa talousvaikeuksilla. Kun asiakkaat kyselivät kesällä pikkujoulukauden varauksista, Anniina ei voinut paljastaa suoraan, ettei ravintola ehkä olisi siihen aikaan enää pystyssä.
Huhut yrityksen lopettamisesta olivat liikkuneet pienellä paikkakunnalla jo ennen lopettamispäätöstä.
Anniinan selkä kipeytyi ja vatsa oirehti. Hän alkoi nukkua huonosti.
Kun konkurssihakemus lopulta tehtiin, Anniina ei tuntenut häpeää, jota konkurssiin usein liitetään. Hän oli ahdistunut mutta yllättäen myös helpottunut. Ravintolan ympärille oli ajan kuluessa noussut kahvila ja hotelli, ja Anniina pyöritti montaa asiaa yhtä aikaa. Hänen piti olla tavoitettavissa ympäri vuorokauden.
”Vaikka olin itse halunnut yrittäjäksi, stressi oli kova. Päälle tulivat vielä taloushuolet. Mietin, mistä saamme rahat työntekijöiden seuraavan kuukauden palkkoihin ja millä maksamme laskut.”
Anniinasta myös tuntui, ettei hän olisi voinut tehdä yrityksen tai sen työntekijöiden eteen enempää. Siksi tilanteen loputon jossittelu tuntuu turhalta.
Helpotus tuli, kun päätös oli tehty ja Anniina tiesi sen olevan oikea.
”Kun jätin avaimet tyhjään toimitilaan, tuli tunne, että nyt se on loppu, kaikki on hoidettu ja voin suunnata ajatukseni tulevaan.”
Anniina Manner, 37
Työ: restonomi
Asuu: Loimaalla
Perhe: puoliso Ville Manner ja kultainennoutaja Popi
Anniinan suurin tukipilari konkurssin keskellä oli puoliso Ville Manner. Anniina ja Ville avioituivat Ensitreffit alttarilla -tv-ohjelmassa vuonna 2019.
Lisää haastetta tilanteeseen toi kuitenkin se, että samaan aikaan kun ravintola sulki ovensa, Ville aloitti Helsingissä uudessa työpaikassa. Pariskunta sukkuloi nyt Loimaan ja Helsingin välillä.
”Ei toinen voi olla olkapäänä, jos on parin tunnin ajomatkan päässä”, Anniina sanoo.
Myös muu perhe on ollut muutoksessa tukena. Perheenjäsenet ovat muistuttaneet, että raha on vain rahaa. Kukaan ei sentään ole kuollut.
Anniinan velikin on yrittäjä ja ymmärtää yrittäjän arkea ja haasteita, mutta tunteista sisarukset eivät ole juuri puhuneet.
”Olemme sellaisia, että kysymme, mikä fiilis, ja vastaamme, että paskaaks tässä. Sitten siirrymme käytännön asioihin. Emme puhu syvällisiä, mutta silti tiedämme, että toinen on kaikissa tilanteissa tukena.”
Anniinaa on auttanut myös keskittyminen arkiseen tekemiseen. Mitä tarkemmin hän on listannut tulevan päivän tai viikon tehtävät, sitä paremmin homma on tuntunut olevan hallussa.
Anniina aloitti syksyllä osa-aikaisesti työt palvelujohtajana hoivapalveluyrityksessä. Lisäksi hän suorittaa töiden ohella ylempää ammattikorkeakoulututkintoa palvelumuotoilusta.
”Pysähtyminen olisi ollut minulle kaikkein pahin vaihtoehto, ihan katastrofi.”
Pikkuhiljaa ahdistuksen tilalle on tullut usko siihen, että on vapauttavaa päästää irti vanhasta ja antaa tilaa uudelle. On aikaa pohtia, mitä tavoitella seuraavaksi.
”Harvemmin yrittäjänä pystyy vain hengailemaan. Nyt voin mennä vaikka metsään hengittämään ja haistelemaan ilmaa. Voin nollata ajatuksia ja miettiä tulevaa.”
Vielä Anniina ei tiedä, mikä hänen seuraava oma juttunsa voisi olla, ainakaan työelämässä.
”Perhe on ollut iso toive jo pitkään, mutta se ei ole täysin itsestä riippuvainen asia.”
Pariskunta haaveilee myös uudesta kodista, mutta ensin pitäisi päättää, miten elämä rakennetaan kahden paikkakunnan välille.
Yrittäjäksi Anniina ryhtyisi sopivan tilaisuuden tullen uudestaankin. Ravintolan kaatumisesta ei jäänyt mieleen pysyviä mörköjä. Sen sijaan yrityksen huippuajoilta jäi hyviä muistoja.
Myös asiakkailta tuli lopetusuutisen jälkeen lämminhenkisiä viestejä. Joku kertoi ensitreffeistään ravintolassa, ja ainakin yksi kosinta siellä ehti tapahtua.
”Tuntuu hienolta, että saimme olla ihmisten matkassa niin heidän iloissaan kuin suruissaankin.”
Epäonnistuminen ei vie arvoa ihmisenä
Älä syytä konkurssista itseäsi, neuvoo työterveyspsykologi Annamari Heikkilä.
Annamari Heikkilä on työterveyspsykologi Terveystalo
On tavallista, että konkurssin kokenut tuntee häpeää, syyllisyyttä, pelkoa ja vihaakin, koska toimeentulo ja ammatillinen identiteetti ovat isoja asioita. Monella on kriittisiä ajatuksia itsestä ja omasta osaamisesta. Voi olla katkeruuttakin. Osa näkee vian ennemmin maailmassa kuin itsessään.
Ei kannata yrittää vältellä vaikeita tunteita ja ajatuksia. On ok olla surullinen tai kateellinen naapurille, jonka yritys vielä porskuttaa. Tärkeintä eteenpäin pääsemisessä on oman tilanteen ja tunteiden hyväksyminen. Se vie usein aikaa.
On tärkeä ymmärtää, että epäonnistuminen työssä ei vie kenenkään arvoa ihmisenä. Usein epäonnistumiseen on monia syitä aina maailmantilanteen ja markkinoiden muutoksista lähtien.
Stressiään voi yrittää helpottaa niillä keinoilla, jotka ovat ennenkin auttaneet.
Saunominen, luonnossa liikkuminen, avantouinti, tanssiminen, koiran silittäminen, puhuminen ystävälle tai kumppanin syli voi rauhoittaa kehoa ja mieltä ja auttaa päästämään hetkeksi irti mielessä pyörivistä ajatuksista.
Monia helpottaa faktojen kirjaaminen, uuden budjetin laskeminen ja pankin kanssa neuvottelu.
Ammattiauttajan puoleen on hyvä kääntyä ainakin jos huomaa, että tilanne vaikuttaa yöuniin, arjesta selviytymiseen tai muista huolehtimiseen. Myös jatkuva ahdistus tai pahantuulisuus ovat merkkejä avun tarpeesta. Tärkeintä on hakea apua heti, kun sitä tuntee tarvitsevansa.
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 14/2024.
