Tunteista puhuttaessa unohtuu herkästi se, että kyse ei ole vain mielestä. Keho aistii ilot ja surut usein mieltä tarkemmin. Itselleen voi vakuuttaa, että jaksat kyllä ylityöt ja jatkuvan kiireen. Päänsärky, niskajumit tai uupumus kertovat kiertelemättä aivan toista tarinaa.

Myös se, mitä kropassa tapahtuu, vaikuttaa mieleen ja tunteisiin. Kipu voi aiheuttaa surua, pelkoa ja ahdistusta. Nälkä tekee olon kiukkuiseksi.

”Kehoa ja mieltä ei voi erottaa toisistaan”, korostaa kehopsykoterapiaan erikoistunut psykoterapeutti Laura Mannila.

Joskus kehon ja mielen yhteys kuitenkin katoaa. Esimerkiksi lapsena koettu turvattomuus voi Mannilan mukaan näkyä korostuneena reippautena.

Jos tunteidensa kanssa jää yksin, oppii niitä ehkä tukahduttamaan tai ylianalysoimaan. Silloin pahaa tai hämmentävää oloaan ei ehkä osaa kohdata vaan turvautuu esimerkiksi suorittamiseen tai syömiseen. Moni myös suojautuu tunteiltaan kroonisesti kehollisilla toimintatavoilla.

”Jo pieni lapsi aistii, jos tunnetta ei ole turvallista ilmaista, ja oppii estämään sen jännittämällä kehoa, käpertymällä tai pidättämällä hengitystä.”

Kun tunteensa ohittaa, ohittaa herkästi myös tarpeensa ja toiveensa. Onneksi yhteyttä kehoon ja tunteisiin voi kehittää pienin askelin.

Kehoyhteyden vahvistaminen alkaa pysähtymisestä, Laura Mannila sanoo. Jos aina keskittyy töihin, puhelimen näyttöön tai johonkin muuhun itsensä ulkopuoliseen, ei ehdi tulla tietoiseksi kehostaan.

Tätä taitoa Mannilan asiakkaat harjoittelevat kehopsykoterapiassa. Siinä opetellaan tunnistamaan kehon vireystiloja, tunteita ja ajatuksia sekä säätelemään niitä.

Harjoittelua voi tehdä itsekseenkin. Kiinnitä huomiota oloosi tässä hetkessä. Tuntuuko hartioissasi tai muualla kehossa kipua, kihelmöintiä tai lihaskireyttä? Onko olosi energinen tai väsynyt? Vielä ei tarvitse analysoida tai yrittää sanoittaa, mistä tuntemukset johtuvat.

Jos kehon havainnointi on vaikeaa, voit kääntää huomiosi ympäristöösi. Mitä haistat tai näet? Kehon äärelle voi auttaa pysähtymään myös kehoskannausharjoitus, jossa havainnoidaan kehon osa kerrallaan tuntemuksia.

Minuutin harjoitus kahdesti päivässä on hyvä alku. Sopiva hetki voi olla työmatkalla tai juuri ennen nukkumaanmenoa. Kun rutiini syntyy, kehon viestejä kuulee herkemmin myös päivän touhujen lomassa.

Hiljalleen voit yrittää tunnustella, mitä kehossa tapahtuu voimakkaiden tunteiden aikana. Kun jännität, nousevatko hartiat ylös? Vetääkö kiukku hampaita yhteen tai käsiä nyrkkiin? Missäpäin kehoa innostus tuntuu?

”Kun tilanne on päällä, ei kehon reaktioiden äärelle ole helppo pysähtyä. Havainnoinnin voi aloittaa neutraalimmista tilanteista ja laajentaa hiljalleen haastavampiin.”

Kun opit kuuntelemaan kehosi tuntemuksia ja tarpeita, on aika alkaa vastata niihin. Jos silmät illalla lupsuvat kiinni tai huomaat haukottelevasi, mene nukkumaan. Kun vatsasi tuntuu painavalta, on aika lakata syömästä.

Oman kehon tarpeisiin vastaaminen on erityisen tärkeää siksi, että ympäröivä kulttuuri voi ohjata ohittamaan näitä tuntemuksia, jolloin yhteys sisimpään heikkenee, sanoo psykofyysinen fysioterapeutti ja tanssi- liiketerapeutti Liisa Sonkamuotka.

Suorituskeskeisessä kulttuurissa pitää usein pinnistellä, vaikka ei jaksaisi. Kahvin voimalla! Vielä kymmenen toistoa!

Joskus pinnistely voi olla tarpeellista, mutta pitkään jatkuessaan sen vaikutukset voivat olla dramaattisia. Pahimmassa tapauksessa omien rajojen jatkuva ylittäminen voi johtaa uupumukseen, krooniseen stressiin, yli­vireyteen tai syömisen pulmiin. Kehon ja mielen yhteyden vahvistaminen voi vastaavasti auttaa juuri näihin.

Omaa stressitasoaan ja palautumistaan kannattaakin kuulostella päivittäin. Kulkeeko hengitys vatsan pohjaan asti? Ovatko lihakset jumissa? Vilisevätkö ajatukset?

Jos olo on levoton tai jännittynyt, hermostoa kannattaa rauhoittaa liikkumalla kevyesti ja keskittymällä rauhalliseen uloshengitykseen.

Jos on vaikea rentoutua, voi maalaaminen, käsityöt tai muu luova puuha auttaa. Luovuus aktivoi vagushermoa, joka rauhoittaa sykettä ja hengitystä. Sen jälkeen rentoutuminen voi onnistua paremmin, Sonkamuotka neuvoo.

Kaikkiin tunteisiin liittyy muutoksia kehon asennoissa, eleissä ja ilmeissä. Kun olo on ylivireä, moni liikuskelee levottomasti. Pelko voi saada kädet tärisemään.

Toisaalta kun mieli on jumissa, kävely ja hengityksen vapauttaminen voivat auttaa niitä taas virtaamaan, Liisa Sonkamuotka havainnollistaa. Siksi liikunta ja tuntuma omaan kehoon ovat niin tärkeitä tunne-elämälle.

”Jokaisen on hyvä kuulostella, mikä milloinkin on itselle mielekäs tapa liikkua. Mielihyvää tuottava liikunta tukee tunne-elämää ja palautumista.”

Sonkamuotkan mukaan kehoyhteyden vahvistamisessa on kyse omien rajojen ja tarpeiden kunnioittamisesta. Keskeistä on, että liikunnasta nauttii eikä sitä suorita esimerkiksi omanarvontunteen mittarina.

Itseään kuulosteleva liikunta voi toiselle tarkoittaa rauhallisia koiralenkkejä, toiselle ultrajuoksua.

”Painonnostajilla tai kestävyysurheilijoilla on usein muita parempi ymmärrys palautumisesta, koska ilman sitä oma laji ei ole mahdollinen. Yhteys omaan itseen on erityisen tärkeä.”

Kehon kuormitus käy myös mielen päälle. Jos aamulla heräät väsyneenä tai pinnasi on jatkuvasti kireällä, voi olla syytä hellittää tahtia myös treenissä.

Kun omaa kehoaan oppii kuuntelemaan, voi oppia ymmärtämään, miten sitä voi tietoisesti käyttää tunteidensa tueksi. Jos esimerkiksi sosiaaliset tilanteet jännittävät häiritsevästi, voi itseään opetella rauhoittamaan. Stressaavassa tilanteessa liikuskelu ja hartioiden päästäminen alas voivat rauhoittaa mieltä, Sonkamuotka opastaa.

"Stressaantuneena tai ahdistuneena kannattaa kokeilla myös kasvolihasten rentouttamista ja uloshengityksen pidentämistä."

Kehon ja mielen yhteyttä ja omaa tunnesäätelyään voi tiettyyn pisteeseen asti vahvistaa omassa arjessa, mutta jos omat keinot eivät tunnu riittävän, kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen.

”Aina ympäristöään tai maailmantilannetta ei voi muuttaa, mutta jos oppii rauhoittamaan itseään, voi tulla toimeen”, Laura Mannila sanoo.

Vaikka tunteitaan osaisi säädellä kehollisin keinoin, omien tunteiden viestiä ei silti kannata sivuuttaa tai käyttää kehoaan tunteitaan vastaan.

Jos esimerkiksi ahdistuksen taustalla on huonosti johdettu työ, ei ahdistusta pidä sivuuttaa hengitysharjoituksilla tai kävelylenkeillä vaan itse tilannetta muuttamalla. Omaa jännittynyttä mieltä ei myöskään ole tarkoitus tsempata pelottomaksi sillä, että väkisin suoristaa ryhtinsä ja nostaa katseensa.

”Tunteet ovat ihmiselle tärkeää informaatiota. On tärkeää ymmärtää, milloin on syytä muokata ympäristöä ja milloin yrittää säädellä itseään”, Laura Mannila muistuttaa.