Onko sinulla kanan vai norsun muisti? Näin muistat paremmin
On erilaisia tapoja painaa ja palauttaa asioita mieleen. Moni kuitenkin ahdistuu välittömästi, kun muisti-sana edes mainitaan. Asiantuntija kannustaa huolen sijaan ottamaan selvää muistin toiminnasta. Muistaminen on taito siinä missä muutkin taidot.
Onko sinulla kanan vai norsun muisti? Muistatko mummolan tuoksut? Herahtavatko kielellesi etelänmatkan makumuistot tai kuuletko yhä, kuinka meren aallot osuvat rantaan?
Muistatko rakkaasi käden silityksen hiuksillasi? Onko sinun helppo muistaa ihmisten kasvot, mutta ei nimiä? Jäävätkö puhelinnumerot tai muut numerosarjat mieleesi kuvina?
Ihmisen muisti on monimutkainen järjestelmä. Meillä on monenlaisia tapoja muistaa. Usein niissä on mukana aistihavaintojamme.
On näkömuistia, kuulomuistia, kosketusmuistia, tuoksumuistia, kuvamuistia. Joidenkin arvioiden mukaan pitkäaikaisin näistä on hajumuisto.
”Tarvitsemme muistia omien kokemustemme, taitojemme ja tiedon tallentamiseen. Muisti tekee myös meistä sen, keitä me koemme olevamme”, tiivistää tutkimuspäällikkö, psykologian tohtori Virpi Kalakoski Työterveys- laitoksesta.
Vaikka muisti on yksilöllistä, se sisältää aina tiettyjä prosesseja, jotka ovat yhteydessä eri aivoalueisiimme. Muisti on olennainen osa mielen ja aivojen toimintaa.
Saamme jatkuvasti uutta tietoa ympäristöstämme. Muistin avulla osa tiedosta tallentuu mieleemme ja muovaa käsitystämme itsestämme ja ympäröivästä maailmasta.
Kalakoski korostaa, että ilman toimivaa muistia meidän on vaikea suoriutua arjen askareista, puhumattakaan työelämästä.
Muistin avulla hahmotamme, keitä olemme, mistä tulemme ja mihin olemme matkalla. Koko elämämme tuntuu siis olevan muistimme varassa. Tämän vuoksi muistihäiriöt ja muistamattomuus aiheuttavat usein epävarmuutta, ahdistusta, jopa pelkoa.
Tästä esimerkkinä ovat muistisairaudet. Yleisin dementiaa aiheuttava Alzheimerin tauti muuttaa ja riisuu yleensä pitkälle edetessään koko persoonan. Lopulta herää kysymys: mitä meistä jää jäljelle, kun muisti ja muistot ovat kadonneet?
Kalakoski sanoo, että meidän kaikkien muisti on rajallinen riippumatta siitä, olemmeko terveitä vai sairaita. On luonnollista, että jokaisen muisti pätkii aika ajoin.
Etenkin työelämässä olevien kohdalla harvemmin kyseessä on silti edes alkava muistisairaus.
”Enemmänkin kyse on esimerkiksi stressistä, huonosta unesta tai aivojen ylikuormittumisesta.”
Kalakoski on luennoinut paljon muistista. Hän kertoo kysyvänsä usein luentonsa alussa, onko paikalla joku, jolla on tosi hyvä muisti.
”Olisiko kerran pari joku yleisössä viitannut ja sanonut, että hänellä on aika hyvä muisti.”
Usein kuulee ihmisten päivittelevän, miten hatara muisti heillä on. Meillä kaikilla lienee kokemuksia siitä, että minä tiedän kyllä tuon asian, mutta juuri nyt se ei tule mieleen tai että, se ja se sana on ihan tuossa kielen päällä, mutta en nyt pysty sanomaan sitä.
”Pyrimme täydellisyyteen eli siihen, että pystyisimme muistamaan koko ajan kaiken. Etenkin nykypäivän tietotulvan ja jatkuvien ärsykkeiden keskellä se on mahdotonta.”
Moni onkin turhaan huolissaan omasta muististaan.
”Sairastumisen pelon sijaan kehottaisin ottamaan selvää muistin toiminnasta ja siitä, miten sitä voi tukea ja parantaa”, Kalakoski sanoo.
Onko sinun helppo muistaa ihmisten kasvot, mutta ei nimiä?
Muisti koostuu erilaisista muistityypeistä. Ne voidaan jakaa sen mukaan, millaista tietoa se käsittelee ja kuinka kauan tieto säilyy muistissa.
Tärkeimmät kaksi muistityyppiä ovat lyhytkestoinen työmuisti ja pitkäkestoinen säilömuisti.
Mikäli tietoa ei kerrata, työmuisti säilyttää tietoa lyhyen ajan, yleensä 15–30 sekuntia.
Työmuistia on kuvattu mielen työpöydäksi, jossa voimme käsitellä ja muokata tietoa tilapäisesti. Siellä tapahtuvat havainnot, ajatukset, päättelyt ja ongelmanratkaisu.
Jos asioita toistaa, niitä voidaan säilyttää pidempään työmuistissa. Esimerkiksi puhelinnumeroa voi toistaa mielessään niin kauan, kunnes ehtii kirjoittaa sen muistiin.
”Työmuistin tehtävänä on auttaa työstämään tietoa siten, että siitä syntyy jotakin pysyvämpää pitkäkestoiseen muistiin. Työmuistia tarvitaan myös erilaisissa ajattelua vaativissa tehtävissä tai kun vaikka luetaan tai lasketaan.”
Pitkäkestoinen eli säilömuisti puolestaan on muistijärjestelmä, jossa tietoa säilytetään pitkään, jopa koko ihmiselämän ajan.
Säilömuisti voidaan jakaa edelleen kahteen päätyyppiin. Puhutaan tietomuistista. Tämä muistin osa sisältää tietoja, joita voimme tietoisesti muistella ja kertoa eteenpäin. Tietomuistin alle voidaan luokitella vielä asiamuisti, tapahtumamuisti ja ennakoiva muisti.
Voimme esimerkiksi muistella henkilökohtaisia kokemuksia hääjuhlista tai etelän lomamatkasta. Samoin voimme määritellä käsitteitä tai luetella faktoja, kuten että Bangkok on Thaimaan pääkaupunki.
Toiseen päätyyppiin kuuluu taitomuisti. Tämän katsotaan liittyvän fyysisiin ja motorisiin taitoihin tai tottumuksiin, joita voimme tehdä ilman tietoista ajattelua.
”Pystymme esimerkiksi ajamaan autoa miettimättä, mitä kaikkea meidän tulee ajon aikana tehdä. Tämä muisti toimii automaattisesti, kun opittu taito on vakiintunut”, Kalakoski kertoo.
Mitä meistä jää jäljelle, kun muisti ja muistot ovat kadonneet?
Muistilla on myös eri vaiheita. Muistiprosessin tiedetään koostuvan kolmesta päävaiheesta, joita ovat koodaus, säilytys ja palautus.
Onnistunut muistaminen vaatii, että havaintotieto onnistutaan koodaamaan ja tallentamaan muistiin, jotta se säilyy muistissa ja saadaan haettua säilömuistista takaisin työmuistiin.
Koodauksessa aivot siis käsittelevät ja muuttavat havaintotiedon muotoon, jossa se voidaan tallentaa muistiin.
Kun esimerkiksi opimme jonkun uuden vieraskielisen sanan, koodausprosessin aikana sana muutetaan informaatioksi, joka voidaan tallentaa pitkäkestoiseen muistiin.
Säilytysvaiheessa koodattu tieto tallennetaan aivoihin. Säilytys voi olla lyhyt- tai pitkäkestoista. Sen laatu riippuu siitä, kuinka hyvin tieto on koodattu ja kuinka usein ja tehokkaasti sitä kerrataan.
Palautuksessa muistista haetaan tietoa. Se voi olla tietoista eli vaikka jonkun tiedon, kuten salasanan, muistaminen. Se voi myös olla tiedostamatonta, kuten esimerkiksi pyörällä ajo vuosien tauon jälkeen.
”Palautuksen aikana tietoa saadaan takaisin mielen päälle työmuistiin, jossa sitä voidaan tarvittaessa työstää edelleen”, Kalakoski kertoo.
Aivoterveys on tärkeä tämän päivän puheenaihe. Se on olennaisesti yhteydessä muistin parantamiseen. Kalakoski painottaa, että muistia voi treenata kaikissa elämänvaiheissa.
On tutkitusti totta, että ikääntyminen heikentää lyhytkestoista työmuistia. Muistin hidastuminen tarkoittaa sitä, että ihminen tarvitsee enemmän aikaa koodaukseen ja tallettamiseen.
”Ikääntyminen ei silti ole tuomio muistin rapautumiselle. Iästä riippumatta meille kaikille yksi olennainen muistin apuri on hyvä yöuni. Hyvät nukkujan muistavat paremmin.”
Terveiden elämäntapojen, monipuolisen ravinnon, liikunnan, riittävän unen ja stressinhallinnan ohella muistia voi vahvistaa itselleen mielekkään aivojumpan parissa.
Näistä tunnetuimpia lienevät ristisanatehtävät ja sudokut. Myös luonnossa epätasaisessa maastossa liikkuminen tekee hyvää aivoille ja muistille.
”Muistaminen on taito siinä missä muutkin taidot. Puhumme paljon tunnetaitojen opettelusta, mutta myös muistitaitoja voi opetella ja vahvistaa”, Kalakoski sanoo.
Ihmisen kyky käsitellä tietoa on rajallinen kaikkina ikäkausina. Me pystymme työstämään mielessämme vain yhtä asiaa kerrallaan.
Onkin tärkeä opetella hyvän muistamisen tekniikoita.
”Asioita, olivatpa ne sitten ihmisten nimiä tai muita muistettavia asioita, pitää toistaa ja työstää riittävästi, jotta ne muistetaan.”
”Iästä riippumatta meille kaikille olennainen muistin apuri on hyvä yöuni.”Virpi Kalakoski
Muistilistat ovat yksi toimiva tapa vähentää muistin kuormittumista. Listat vapauttavat keskittymään tekeillä olevaan tehtävään.
Kalakoski on listaihmisiä. Hän kirjoittaa kaikessa rauhassa päivittäin muistivihkoonsa listan hoidettavista asioista. Kun homma on tehty, hän laittaa ruksin tehtävän viereen.
”Listan avulla hallitsen työkuormaani ja ruksin avulla tunnen tyydytystä loppuun saatetusta työstä. Usein tekemättömät työt stressaavat enemmän kuin itse tekeminen.”
Asioiden kirjaaminen voi auttaa myös päästämään irti turhasta huolehtimisesta. Jos heräilee yöllä ja jokin asia vaivaa, sekin kannattaa kirjoittaa ylös.
”Silloin voi luottaa siihen, että asiaan pystyy palaamaan aamulla.”
Kalakoski kehottaa kaikkia ryhtymään listaihmisiksi. He eivät ole hänen mukaansa tavallista huonomuistisempia vaan ovat vain kehittäneet itselleen hyvän, muistia tukevan rutiinin.
Jotkut tykkäävät käyttää värikkäitä post-it-lappusia, mutta vihko toimii Kalakoskelle itselleen paremmin.
”Lappuset häviävät helposti. Muistivihon hyvä puoli on myös se, että voin halutessani palata muistiinpanoihini.”
Sana ’muistiinpano’ kuvaakin hyvin sitä, mistä listojen tekemisessä on kyse. Kun tieto on pantu konkreettisesti ylös, se myös tallentuu paremmin muistiin.
Jos olet vaikka ajatuksella kirjoittanut kauppalistan ja unohtanut sen kotiin, muistat kuitenkin kaupassa ollessasi, mitä sinun piti ostaa.
”Kiire on muistin vihollinen. Työkaverini totesi hiljattain olevansa niin kiireinen, ettei ehdi tehdä edes todoja. Ihmettelin, mitä hän tarkoitti, kunnes oivalsin hänen puhuvan to do -listoista eli tehtävälistoista”, Kalakoski kertoo.
Sitä, mihin emme kiinnitä huomiota, emme myöskään voi muistaa.
Asioiden havainnointi on olennainen osa muistamista. Sitä, mihin emme kiinnitä huomiota, emme myöskään voi muistaa. Muistomme syntyvät siitä, mihin olemme aiemmin keskittyneet ja mitä kokeneet.
Muistamisen tueksi on olemassa erilaisia muistitekniikoita, muistisääntöjä ja kikkoja. Säännöt auttavat mieleen painamisen lisäksi myös tiedon haussa muistista.
Muistitekniikkojen avulla voidaan yhdistää uutta tietoa aiempaan tietoon ja tehdä tiedosta mielekkäämpää ja helpommin muistettavaa. Uuden asian linkittäminen johonkin aiemmin tuttuun nopeuttaa mieleen painamista.
Tutkimusten mukaan muistitekniikoita omaksuneiden eläkeikäisten muisti toimii usein jopa paremmin kuin kolmekymppisten, jotka eivät käytä mitään muistamista helpottavia tekniikoita.
Oppimisen kannalta on tärkeä pyrkiä ymmärtämään asia ja liittää se suurempiin asiakokonaisuuksiin.
Laajempien kokonaisuuksien muistamisessa voi käyttää apuna esimerkiksi keksittyjä tarinoita tai mielikuvia siitä, miten asiat liittyvät toisiinsa.
”Myös yksittäisten nimien ja sanojen opettelemisessa kannattaa käyttää muististrategioita, joita voi itsekin keksiä luovasti”, Kalakoski sanoo.
Tästä tuttu esimerkki on suomen kielen kielioppiin liittyvä sydän-sanan taivutus ja siihen liittyvä muistilause: ”Sydämeen mahtuu vain yksi ämmä.”
Muita käytettyjä muistisääntöjä ovat muun muassa alkukirjainten käyttö, numeroista kuvien tekeminen, järjestäminen, ryhmittely, aistien käyttö, linkittäminen tunteisiin, mielikuvatekniikat, mind mapit eli muistikartat sekä mielleyhtymät.
Esimerkiksi pitkiä numerosarjoja voi ryhmitellä. Numerosarja 8017953 on helpompi muistaa, jos sen jakaa osiin vaikkapa näin: 801-79-53. Seitsemän yksikön (8-0-1-7-9-5-3) sijasta työmuisti kuormittuu vain kolmen yksikön (801-79-53) verran.
Mielikuvatekniikassa puolestaan voi muistettavasta asiasta luoda mielikuvan eli tuottaa mieleen elävä aistihavainto aiheesta.
Yleensä mielikuvia luodaan näköaistin varassa, mutta siihen voi ottaa mukaan myös muita aisteja.
”Visualisoinnissa on voimaa”, Kalakoski sanoo.
”Kuvia ja mielikuvia on usein helpompi muistaa kuin pelkkiä sanoja. Mielikuvitus vahvistaa muistettavaa asiaa.”
Virpi Kalakoski
on tutkija, laillistettu psykologi ja psykologian tohtori. Hän toimii tällä hetkellä tutkimuspäällikkönä Työterveyslaitoksessa ja on aiemmin työskennellyt tutkijana Helsingin yliopistossa. Hän on myös tieto- ja oppikirjailija, ja hänen tutkimuksiaan on julkaistu psykologiaa käsittelevissä tiedelehdissä.
Virpi asuu Helsingissä yhdessä puolisonsa ja teini-ikäisen lapsensa kanssa. Hänellä on myös kolme aikuista lasta ja kaksi lastenlasta. Virpillä on kaksi mottoa: ”Ratkaisuja löytyy aina.” ja ”Nyt on näin.”
