Miia tapasi miehen Tinderissä, rakastui ja meni naimisiin – pian edessä oli vankeustuomio

Usein sanotaan, että mitään kokemuksia elämässä ei vaihtaisi, ei edes vaikeita. Mutta Miia toivoisi, että yhtä päivää ei olisi koskaan tullut. Sitä, jona hän tapasi ex-puolisonsa Tinderissä.

Se oli salamarakkaus. Jo toisilla treffeillä Juha sanoi olevansa umpirakastunut. Pian hän muutti Miian ja tämän lasten luo asumaan.

”Vaaran merkit olivat nähtävillä heti. Juha kertoi päihteiden käytöstään ja rikoksistaan”, Miia kertoo.

Miialla ei ollut päihde- tai rikostaustaa. Hän uskoi, että Juhallakin ne kuuluivat entiseen elämään. Todellisuudessa tällä oli edessä vankeustuomio.

Kohta tiedät miltä tuntuu herätä teho-osastolta ilman hampaita. Juha oli jälleen kerran saanut mustasukkaisuuskohtauksen ja tutki Miian puhelinta huutaen samalla uhkauksia.

Miia yritti paeta.

”Juoksimme kissa-hiirileikkiä.”

Pari oli julkisella paikalla, jossa oli muita ihmisiä, mutta kukaan ei kiinnittänyt heihin huomiota. Kukaan ei soittanut poliisia tai auttanut.

Väkivalta oli hiipinyt suhteeseen puoli vuotta tapaamiseen jälkeen. Miia pysyi kuitenkin suhteessa.

”Kerta toisensa jälkeen hän sai minut puhuttua ympäri. Kun ensimmäisestä kerrasta en lähtenyt, oli entistä vaikeampi lähteä. Menin aina vain syvemmälle mustaan kaivoon.”

Vajaa vuosi ensitreffien jälkeen pari meni naimisiin, ja Juhan vankeustuomio alkoi. Miian arki pyöri kodin, työn ja Juhan ympärillä.

”Puhelin oli aina mukanani. Jos en vastannut siihen, helvetti oli irti. Juha epäili, että olin toisen miehen kanssa.”

Miia kirjoitti Juhalle myös kirjeitä ja kävi vankilassa tapaamisissa. Viikoittainen 45 minuutin tapaaminen käytiin pleksin läpi. Noin kerran kuussa oli pidempi perhetapaaminen.

”Elin itsekin kuin vankilassa. Minun piti sovittaa työaikataulunikin vankilatapaamisiin.”

Vankilavuosien aikana Miiasta tuntui, että elämä oli tauolla. Miia oli luullut, että vankilatuomio kestäisi pari kuukautta, mutta se kestikin kaksi vuotta.

”Juha sanoi olevansa syytön, ja uskoin sen. Olin varma, että vankilassa hän jättää päihteet ja kaikki muuttuu.”

Miia kertoiläheisilleen avoimesti miehensä tuomiosta.

”Oli helpotus, ettei sitä tarvinnut peitellä, vaikka kynnys oli iso ja häpesin.”

Kun Juha vapautui, pariskunta päätti muuttaa toiselle paikkakunnalle. Miia tiesi, että Juha oli käyttänyt huumeita vankilassa. Hän jatkoi niiden käyttöä vapaaksi päästyään.

Mutta muutto olisi uusi alku, Miia ajatteli. Todellisuudessa se oli lopun alkua.

Muuttoviikonloppu meni mukavasti. Miian sukulainen oli auttamassa, ja he tekivät pientä pintaremonttia. Miialla alkaisivat työt uudessa työpaikassa maanantaiaamuna. Kun Miian sukulainen lähti sunnuntai-iltana kotiin, Juha paiskasi Miian keittiön lattialle. Miia pakeni kylmään autokatokseen.

”Istuin ja itkin ja ihmettelin, miten olin tässä tilanteessa. Lonkkaan sattui niin, että nilkutin seuraavana päivänä töihin ja selitin, että loukkasin itseni kotia remontoidessa. Tiesin silloin, että tämä ei tule päättymään hyvin.”

Juhan päihteiden käyttö kiihtyi, ja väkivallasta Miiaa kohtaan tuli lähes päivittäistä.

”Hän eli omaa elämäänsä, meni ja tuli miten lystäsi. Päihteet tekivät hänestä arvaamattomamman. Joinakin hetkinä ajattelin, että nyt kuolen.”

Miia pakeni turvakotiin, mutta palasi takaisin.

Miia piti kulissia yllä seitsemän vuotta. Mallin hän oli nähnyt jo lapsuudenperheessään. Miian isä joi ja käyttäytyi väkivaltaisesti viikonloppuisin. Se päättyi lopulta perheen yhteiseen mökkireissuun.

”Isä sanoi, että hakee haulikon ja ampuu meidät kaikki. Pakenimme metsään. Ilta päättyi siihen, että isä ampui itsensä. Olin 13-vuotias.”

Miia ei olisi ikinä uskonut päätyvänsä itse samaan tilanteeseen.

”Lapseni ei hyväksynyt tilannetta, ei pystynyt katsomaan vierestä, kun äitiä kohdeltiin huonosti. Myös äitini ja sisarukseni ottivat etäisyyttä.”

Ajoittain oli parempia hetkiä, kuukauden tai pari lähes normaalia elämää, mutta aina oli jokin tuomio tulossa.

Suhteen aikana Juha oli vankilassa yhteensä lähes neljä vuotta.

”Kun aloin vetää rajoja ja asetin ehdoksi, että väkivallan, päihteiden ja rikosten oli loputtava, Juha hankki meille vankilapastorin, jonka luona kävimme parisuhdekeskusteluissa. Ajattelin, että ehkä hän haluaa muuttua.”

Viimeisenä yhteisenä vuonna Miia sai itselleen myös tukihenkilön Rikoksettoman elämän säätiöltä. Miia tiesi tekevänsä eroa.

Lopulta se päivä koitti pari vuotta sitten. Juha oli päässyt koevapauteen ja päättänyt muuttaa toiselle paikkakunnalle Miialta kysymättä. Oli päihteitä ja muita naisia.

Kun Miia teki lähtöä, Juha ei käynyt käsiksi, mutta laukoi uhkauksia sylki suusta vaahdoten. Sillä kertaa Miia tiesi: hän ei palaisi.

”Olin työstänyt irtaantumista pitkään. Vaikka olin aiemminkin lähtenyt, sillä kertaa tiesin, että se oli viimeinen kerta.”

Miian itsetunto ja usko ihmisiin olivat kokeneet kolauksen, mutta toipuessaan hän alkoi pikku hiljaa huomata, ettei miettinyt entistä elämäänsä joka päivä.

Eron jälkeen Miia ei alkuun antanut itsensä olla onnellinen, rakastua tai heittäytyä uuteen suhteeseen.

”Ajattelin, että jotain paskaa tulee kuitenkin. Mutta sitten löysin suhteen, jossa minun ei tarvitse pelätä, miten toinen reagoi, jos sanon ei tai vedän rajoja.”

”Olen saanut suhteen lapsiini ja muihin läheisiini takaisin. Olen parisuhteessa normaalin, tasapainoisen ihmisen kanssa, ja minusta tuli mummi. Elän nyt parasta aikaa, vaikka se on ihan tavallista elämää.”

Kauan Miia uskoi siihen, että ihminen voi muuttua.

”Enää en tiedä, uskonko, että muutos on mahdollista sellaiselle, joka on istunut puolet elämästään vankilassa.”

Vankien perheleireillä hän kuitenkin näki, että kaikkiin suhteisiin ei liittynyt päihteitä tai väkivaltaa.

”Silti miettisin kaksi kertaa, onko valmis suhteeseen vangin kanssa. Ainakaan ei saa jättää omaa elämää elämästä ja sulkea itseään vankilaan, kuten itse tein. Nyt nautin ja uskallan elää.”

Miian ja Juhan nimet on muutettu heidän yksityisyytensä suojaamiseksi.

Parisuhde vaatii työtä vankeusaikana

Puolison ei pidä sulkea itseäänkin vankilaan, sanoo asiantuntija Noora Alanen.

”Vankilatuomio on kriisi myös tuomitun läheisille. Arjen pyöritys kasaantuu kotiin jäävälle. Tilanteessa voi tuntea jäävänsä yksin. Usein lähipiiri ei ymmärrä tilannetta, ja viesti voi olla: ’Jätä se’. Moni parisuhde päättyykin rikoksen tultua ilmi tai vankeusaikana.

Suljetussa vankilassa kommunikointi on rajattua. Perhetapaamiset ovat monille odotettuja hetkiä. Kun kosketus puuttuu, jäljellä ei ole paljon muuta kuin sanat. Jos keskustelu pyörii vain kuulumisten ympärillä, puheenaiheet loppuvat nopeasti, koska vankilassa ei paljon tapahdu.

Usein auttaa se, että tuo vankilaan yhteistä tekemistä. Yhdellä pariskunnalla oli kahden hengen lukupiiri. He lukivat samaa kirjaa ja kävivät siitä keskustelua. Moni innostuu kirjoittamaan toisilleen kirjeitä.

Iso merkitys parisuhteen säilymiselle on se, että tuomittu kantaa vastuun tehdystä rikoksesta ja tunnistaa, miten rikos ja tuomio vaikuttavat läheisiin. Vaikka toinen suorittaa tuomiota, rangaistus osuu aina myös puolisoon. Olisi tärkeää, ettei sulje itseäänkin vankilaan, vaan elää omaa elämäänsä.

Lähisuhdeväkivaltaa sekä toksisia parisuhteita on valitettavan paljon. Tällöin keskitytään muun muassa turvallisuuteen.

On myös parisuhteita, joissa on paljon hyvää ja kaunista. Niissä osoitetaan aitoa katumusta, välittämistä, kiintymystä ja rakkautta, anteeksipyyntöä ja anteeksiantamista. Hyvä parisuhde kannattelee myös vankeusajan, etenkin silloin, kun suhdetta hoidetaan eikä vain odoteta vapautumista.”

Joet koet lähisuhdeväkivaltaa, apua on tarjolla muun muassa osoitteissa naistenlinja.fi, nollalinja.fi ja nettiturvakoti.fi

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 12/2025.