Annikan puoliso oli ensin kukkia ostava romantikko, sitten hän raiskasi Annikan viikoittain – lopulta suhde loppui yllättävällä tavalla
Annika rakastui mieheen, jonka kanssa suhde oli aluksi kuin romanttisesta elokuvasta mutta muuttui vähitellen väkivallaksi. Suhde loppui yllättävällä tavalla: miehen pettämiseen.
Suhteen alku oli kuin elokuvista. Kukaan ei ollut kohdellut Annikaa niin kunnioittavasti ja romanttisesti. Puoliso osti kukkia, suklaata ja kokkasi lempiruokia. Puhui tunteista ja siitä, miten ihana ja kaunis Annika on. On kuin oltaisiin sielunkumppaneita.
”En ollut missään parisuhteessani kokenut niin polttavaa ja syvää rakkautta. Toiseen hullaantuminen oli maailman ihanin tunne. Myöhemmin tajusin, ettei ollut tervettä olla niin intensiivisesti toisessa kiinni”, Annika miettii.
Vähitellen puolison käyttäytyminen muuttui.
”Kun käyttäydyin kuin nukke, puolison toiveiden mukaisesti, kaikki oli suhteessa ihanasti.”
Puoliso alkoi ujuttaa Annikalle ajatuksiaan siitä, miltä kaunis nainen hänen mielestään näytti. Naisella piti miehen mielestä olla pitkät hiukset, ripsipidennykset ja rakennekynnet. Niinpä Annikakin hankki ripsi- ja hiuspidennykset.
Kontrollointi paheni sosiaalisiin piireihin. Kun Annika näki kavereitaan, puoliso kyseli heti perään, milloin tämä tulee kotiin.
”Vaikka puolisoni tiesi, että olin menossa kaverin kanssa syömään, hän saattoi kysellä, olenko tulossa kotiin, koska hän oli ajatellut tehdä ruokaa. Aloin epäillä omaa todellisuudentajuani ja muistiani”, Annika kertoo.
Jos Annika tuli töistä kotiin puolison mielestä liian myöhään, tämä saattoi alkaa itkeä ja kertoa, miten syvästi puoliso häntä loukkasi. Koskaan hän ei huutanut, vaan kertoi rauhallisesti Annikan olevan väärässä.
Kun Annika järjesti miehensä kanssa illallisia ystäväpariskunnilleen, puoliso saattoi elehtiä kehollaan viestejä Annikalle: sormella pöydän napauttaminen tarkoitti, että pöydässä ei ollut tarpeeksi juotavaa. Annikan piti olla täydellinen emäntä ja loihtia hienoja, monimutkaisia ruokalajeja vieraille.
Ulospäin parisuhde vaikutti kuitenkin täydelliseltä. Puoliso oli komea ja huomaavainen. Annikan kaveritkin haaveilivat omasta ihanasta kumppanistaan.
”Olin niin uppoutunut puolisoni rakkauteen, että tunsin jäätävää syyllisyyttä huonosta käytöksestäni. Kun käyttäydyin kuin nukke, puolison toiveiden mukaisesti, kaikki oli suhteessa ihanasti. Tunsin olevani itse huono avopuoliso.”
Lopulta Annikan kumppanista tuli väkivaltainen. Ensin oli läpsimistä, sitten kuristamista ja lopulta raiskaamista. Puoliso satutti Annikaa paikkoihin, jotka eivät olleet näkyvillä, kuten väänsi lujaa vatsanahasta.
Vähintäänkin kerran viikossa puoliso pakotti Annikan seksiin.
”Jos en suostunut seksiin, puolisoni pakotti suuseksiin. Monta kertaa mietin, että tukehdun siihen. Oli lopulta helpompaa, että vain suostuin ja olin mukana.”
Kotoa löytyi vieraan naisen papereita, ja samalla Annika huomasi, että hänen vaatteitaan ja korujaan oli hävinnyt.
Lopulta suhde päättyi, kun Annikalle selvisi, että puoliso petti häntä.
Kotoa löytyi vieraalta naiselta unohtuineita asiakirjoja, joissa oli naisen yhteystiedot, ja samalla Annika huomasi, että hänen vaatteitaan ja korujaan oli hävinnyt. Puoliso oli varastanut niitä lahjoiksi.
Lopulta puoliso vain lähti parin yhteisestä kodista, eikä hänestä enää kuulunut.
Myöhemmin Annika törmäsi kuntosalilla eksän uuteen kumppaniin, rohkaistui juttelemaan tälle, ja kuuli naisen kokeneen samankaltaisia asioita. Enää pari ei seurustellut.
Annika ymmärsi, ettei hän itse ollut sekaisin, kuten oli kuvitellut.
”Yhtäkkiä olin yksin, ja kaikki päätökset piti tehdä itse. Minun oli vaikea päättää edes, mitä ruokaa teen tai milloin käyn suihkussa.”
Rikosilmoitusta Annika ei koskaan tehnyt, ja sitä hän katuu. Syyksi hän arvelee sitä, että hän tunsi elävänsä eron jälkeen kuin sumussa.
”Olin ollut monta vuotta toisen kontrollin alla enkä tehnyt itse mitään päätöksiä. Yhtäkkiä olin yksin, ja kaikki päätökset piti tehdä itse. Minun oli vaikea päättää edes, mitä ruokaa teen tai milloin käyn suihkussa, sillä niin monta vuotta kumppani oli päättänyt kaikesta.”
Annika myös pelkäsi, ettei kukaan usko häntä, sillä todisteita väkivaltaisuudesta ei ollut.
”Mies oli taitava manipuloimaan, joten pelkäsin lopputuleman olevan se, ettei minua uskota. Pahimmassa tapauksessa hän olisi onnistunut tekemään itsestään uhrin.”
Ja kolmas syy sille, ettei Annika tehnyt rikosilmoitusta, oli se, ettei hän edes ymmärtänyt tapahtunutta pitkään aikaan.
”Kesti reilun vuoden, että aloin millään tavalla prosessoimaan koko tilannetta. Minua myös hävetti. Miten muka tällainen vahva ja itsenäinen nainen ajautui tuollaiseen suhteeseen?”
”Saatoin aluksi kysellä kumppaniltani lupaa lähteä tapaamaan kavereita. Hän oli ihan ihmeissään.”
Annika on pitänyt yhtä nykyisen kumppaninsa kanssa vuosia. Luottamusta uuteen kumppaniin oli hidasta rakentaa, ja Annika kävi läpi terapiaprosessin.
”Saatoin aluksi kysellä kumppaniltani lupaa lähteä tapaamaan kavereita. Hän oli ihan ihmeissään ja sanoi, ettei häneltä tarvitse kysellä lupia. Aiemmin se ei olisi ollut mahdollista.”
Ajoittain Annika pelkää, että menneisyyden kokemukset näkyvät yhä hänen nykyisessä parisuhteessaan. Annikaa myös pelottaa, että kokemukset seuraavat perhe-elämään.
”Vaikka minua pelottaa, luotan, että voimme omalla esimerkillämme näyttää lapsellemme, millainen on terve ja tasapainoinen parisuhde. Yritän pysyä luottavaisena ja ymmärrän, että parisuhteeseen kuuluvat riitely ja erimielisyydet, anteeksipyytäminen, halaaminen ja pussaaminen.”
Annikan nimi on muutettu entisen kumppanin yksityisyyden suojaamiseksi.
