Ullan migreeni kesti jopa viikkoja – kun henkinen kuorma pieneni, oireet helpottuivat
Ulla Ollikkalan migreenikohtaukset lamauttivat pahimmillaan arjen täysin. Avun toivat yllättäen vaihdevuodet – ja parisuhde, jossa kipua ei vähätellä.
Tänään on hyvä päivä. Se on lause, jonka tamperelainen Ulla Ollikkala sanoo itselleen joka aamu. Myönteisyys on hänen sisäänrakennettu tapansa elää.
Kovat päänsäryt nimittäin haastavat Ullan arkea. Nytkin Ullalla on takanaan pari migreenipäivää ja syy on selvillä. Hän oli neljä päivää metsänhoitotöissä perheensä kanssa Pohjanmaalla.
”Mies ja aikuiset lapseni kyllä toppuuttelivat, että koitas nyt rauhoittua. Tiesin itsekin, että jälkeenpäin tulen kipeäksi, mutta haluan nauttia niistä hetkistä, kun olen toimintakykyinen.”
Ulla sairastaa erityisen vaikeaa migreeniä, johon liittyy myös jännityspäänsärkyä.
![[Image] Ulla Ollikkala, 60, on psykofyysinen fysioterapeutti ja ammatillinen opettaja. Hän asuu Tampereella, ja perheeseen kuuluvat puoliso ja kaksi aikuista lasta.](https://assets.eeva.fi/elvis/file/3E4nOV5tKViAf-AzAC7_xP/*/Ulla%20Ollikkala%2008_1760360888034_vWY7w.jpg?w=3840&q=75)
Käännekohta oli 1980-luvun alussa. Ulla seisoi puolimaratonin lähtöviivalla. Oli porottava helle, ja Ulla mietti, mitähän tästä tulee.
25-vuotiaan Ullan juoksu kulki lopulta rullaten, ja hän tuli maaliin tuulettaen. Kotona iski kuitenkin järkyttävä päänsärky.
”Tuntui kuin vasen puoli päästäni olisi räjähtänyt.”
Puoliso vei Ullan terveyskeskukseen – samaiseen, jossa Ulla työskenteli tuohon aikaan kuntohoitajana. Vastassa oli tuttu lääkäri, joka totesi: Ulla, tämä on nyt jotain vakavaa, koska kipu on noin kovaa.
Lääkäri epäili aivoverenvuotoa, ja Ullalta otettiin aivo-selkäydinnestenäyte. Ulla oli niin kipeä, ettei hän kyennyt edes pelkäämään.
Näytteestä ei löytynyt mitään. Koska Ullalla oli pitkä kipuhistoria, lääkäri päätyi diagnosoimaan migreenin.
Ullan päänsäryt olivat nimittäin alkaneet jo kouluiässä ja pahentuneet aikuisiällä.
”Muistan edelleen, miten äiti antoi minulle lapsena aurinkolasit ja peitteli pimeään huoneeseen. Hän teki minulle ruisleivän, jossa oli päällä paljon voita ja suolaa. Se oli sen ajan hoitokeino”, Ulla sanoo naurahtaen.
Ulla oppi välttelemään tilanteita, joista särky leimahti. Täysi-ikäisenä hän jäi kotiin, kun muut lähtivät discoon, sillä hän ei sietänyt meteliä eikä alkoholia. Myös auringon porotus ja stressi altistivat päänsärylle.
”Uskon, että migreeni ja jännityspäänsärky ovat saaneet alkunsa jo lapsuudessa. Pelko on aiheuttanut jatkuvan hermoston ylivireystilan.”
Ulla erosi puolisostaan ja jäi yksin kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa kolmekymppisenä. Arjen pyörittäminen oli selviytymistä, ja migreenit pahenivat. Kohtauslääkkeet eivät juuri auttaneet.
Ulla alkoi hakea apua erilaisista koulutuksista, kuten akupunktiosta ja NLP:stä eli neurolingvistisestä ohjelmoinnista.
Ulla löysi myös keho- ja rentoutusterapian.
”Sain valtavan oivalluksen kehon ja mielen yhteispelistä: siitä, miten lapsuuden kokemukseni olivat jääneet kehooni jännitystiloiksi.”
Ulla oli pelännyt kolmevuotiaasta asti, että menettäisi äitinsä, jolla oli vaikea sydänsairaus.
”Suojelin äitiäni. Vahdin ja varjelin häntä kuolemalta. Olin tarkka, etten pahoita hänen mieltään tai aiheuta lisäkärsimystä. Sairaudesta ei hirveästi puhuttu, vaan se oli pilvi, joka leijui perheemme yllä. Opin jo varhain tarkkailemaan kodin ilmapiiriä.”
Ulla oivalsi, että hän oli pelon vuoksi jännittänyt kehoaan ja purrut hampaitaan yhteen lapsesta saakka. Jännittyneisyys näkyy jopa lapsuusajan valokuvissa.
”Uskon, että migreeni ja jännityspäänsärky ovat saaneet alkunsa jo lapsuudessa. Pelko on aiheuttanut jatkuvan hermoston ylivireystilan. Päätäni alkaa jomottaa yhä, jos puhun muistoistani.”
Kunpa kuolisin pois. Siltä Ullasta tuntui, kun migreenikohtaukset olivat pahimmillaan. Hieman yli nelikymppisenä migreenit äityivät 2–3 viikon kipujaksoiksi, jotka toistuivat kuukausittain. Ensin jyskytti vasen puoli, sitten jomotus valtasi koko pään.
”Pahimmat kipukaudet ajoittuivat esivaihdevuosiin. Sen vuoksi olen miettinyt, että ehkä migreenini on hormoniperäistä.”
Ulla sanoo olevansa pinnistelijä. Sitä oli myös hänen äitinsä, joka eli vaikeasta sairaudestaan huolimatta lopulta 64-vuotiaaksi.
Ulla työskenteli vastaavana fysioterapeuttina vanhusten vuodeosastolla. Hän kävi päivisin töissä särkylääkkeiden voimalla ja lepäsi illat.
Muu elämä meni tauolle. Oli mahdotonta sopia tapaamisia ystävien kanssa tai lähteä lomamatkalle, kun ei koskaan tiennyt, missä kunnossa olisi.
Nelikymppisenä Ulla jäi ensimmäistä kertaa elämässään sairauslomalle.
”Ajattelin, etten voisi jäädä töistä pois, koska se aiheuttaisi potilaille harmia ja tuskaa. Osastonlääkäri määräsi minut kolmen viikon sairauslomalle, kun vanhusta taluttaessani en enää ollut varma, kumpi piti kumpaa pystyssä.”
Ulla sai riesakseen myös kolmoishermosäryn. Pahimpina kipukausina hän puri hampaitaan yhteen, minkä seurauksena hampaita tulehtui ja niitä jouduttiin juurihoitamaan. Hampaisiin jäi julmettu kipu, joten hammaslääkäri poisti ne.
”Hampaiden poistaminen ei kuitenkaan vienyt kipua. Myöhemmin paljastui, että juurihoidot ja pureminen olivat aiheuttaneet kasvojeni tuntohermojen eli kolmoishermojen ärtymisen. Puremahampaitani poistettiin siis aivan turhaan.”
”Porkkanat ja omenat joudun silppuamaan, jotta saan syötyä ne. Mieheni paloittelee leivät siten, että minä syön pehmeät sisäosat ja hän kovat reunat.”
Kolmoishermosärky on tuikkivaa ja viiltävää kipua. Se aktivoituu kylmästä, stressistä tai siitä, jos Ulla puree hampaitaan yhteen öisin. Ulla ei voi pyöräillä, koska viima aiheuttaa särkyä, ja pakkasilla Ulla kulkee hiihtomaski kasvoillaan. Oman taiteilunsa aiheuttavat myös puuttuvat hampaat.
”Porkkanat ja omenat joudun silppuamaan, jotta saan syötyä ne. Mieheni paloittelee leivät siten, että minä syön pehmeät sisäosat ja hän kovat reunat.”
Migreeni on sen sijaan helpottanut. Jomotus kestää nykyään kahdesta kolmeen päivää. Ulla epäilee, että hormoneilla on ollut vaikutuksensa. Ullan menopaussi alkoi 51-vuotiaana, minkä jälkeen voimakkaimmat kivut alkoivat vähentyä.
Viisikymppisenä Ulla aloitti myös osa-aikaisena psykofyysisenä fysioterapeuttina. Se on keventänyt työn tuomaa kuormaa. Ulla uskoo, että silläkin on ollut merkityksensä, että kotona hänet hyväksytään kipuineen ja kremppoineen.
”Olen aikoinaan kuullut olevani kehno ja viallinen nainen, koska minulla on kipuja. Nykyään elän ihanassa parisuhteessa, jossa minua ei syyllistetä kivuistani. Henkinen kuorma on pienentynyt.”
Ulla on ystävystynyt kipunsa kanssa. Hän ajattelee, että kipu tulee toverillisesti sanomaan: Hei Ulla, nyt sinulla on liikaa asioita meneillään.
”Olen touhukas, minulla on vilkas mieli ja innostun milloin mistäkin. Imeydyn työhöni ja asiakkaideni tarinoihin. Innostavatkin asiat voivat kuormittaa. Jälkeenpäin kipu ikään kuin purkaa päähäni kertynyttä dataa. Kipujakson jälkeen olo on aina tyhjä.”
Ulla on oppinut, että kun keho jännittyy kivusta, hän tarvitsee liikettä kehon rentouttamiseen. Se voi olla pientä keinuttelua ja luontaisen hengityksen löytämistä.
”Hengitysharjoituksia en tee. Niistä tulee vain painetta päähäni.”
Aamut Ulla aloittaa jumppaamalla leukaa ja kasvoja. Hän myös liikuttelee ja pyörittelee kehoaan.
”Iltaisin sama homma. Nytkyttelen, vääntelen ja kääntelen itseäni. Mies on jo tottunut siihen, että vieressä käy melkoinen touhu, ennen kuin käyn nukkumaan.”
”Olen oppinut tahdin hidastamisen ja elämän jarruttamisen merkityksen.”
Suunta on parempaan, mutta Ulla ei silti osaa ajatella, että hän olisi koskaan kivuton. Se vaatisi ihmeen.
Sen sijaan Ulla on kiitollinen jokaisesta kivuttomasta päivästä. Hän tekee ennaltaehkäiseviä rutiinejaan, jotta kivuttomuutta olisi mahdollisimman paljon.
Kivuttomalla viikolla Ulla laittaa hösseliksi. Hän lähtee lavatansseihin helmat hulmuten tai siirtolapuutarhamökilleen rikkaruohoja kitkemään.
”Mieheni sanoo, että olet sinä kummallinen tapaus. Kaksi päivää sitten olit puolikuollut, mutta yhden hyvän päivän jälkeen olet kuin et olisi kipeä ollutkaan. Hyviin hetkiin tarttuminen on ollut selviytymiskeinoni.”
Pohjanmaalla Ullalla on isältä peritty maatila, jossa Ulla aikoo järjestää yksinkertaisuuden retriittejä.
”Olen oppinut tahdin hidastamisen ja elämän jarruttamisen merkityksen. Haluan tuoda muillekin samaa ymmärrystä – sitä, että oppisimme taas odottamaan ja löytämään hyvän olon pelkästä olemisesta.”
Migreenit loppuvat usein vaihdevuosiin
• Migreenistä kärsii noin joka kymmenes aikuinen. Naisilla se on kolme kertaa yleisempää kuin miehillä ja esiintyy usein kuukautisten yhteydessä.
• Kohtauksia voivat laukaista esimerkiksi stressi, kirkas auringonvalo, alkoholi, uniongelmat, huono näkö ja purentavirheet.
• Noin 15 prosentilla esiintyy ennen päänsärkyä esioire eli aura. Useimmiten se on sahalaita, laajeneva kirkas kuvio tai harmaa tai kirkas alue näkökentässä.
• Osalle riittää hoidoksi särkylääkkeet ja laukaisevien tekijöiden välttäminen. Toisia auttavat täsmälääkkeet, joita otetaan heti kohtauksen alettua.
• Jos migreenikohtauksia tulee usein, voidaan kokeilla estolääkitystä.
• Naisilla oireet helpottuvat usein raskauden aikana ja loppuvat tavallisesti vaihdevuosien jälkeen.
Lähde: terveyskirjasto.fi
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 9/2025.
