Henna Kaukoniemi, 40:

"Menin lääkäriin migreenin takia neljä vuotta sitten. Olin kärsinyt päänsäryistä kauan ja kokeillut kahta estolääkitystä. Silti olin saanut edellisten kolmen viikon aikana seitsemän migreenikohtausta. Lääkkeet eivät enää toimineet.

Lääkäri mittasi verenpaineeni, ja järkytyin, kun hän kertoi lukemat. Verenpaine on normaali, kun yläpaine on alle 130 mmHg ja alapaine alle 85 mmHg. Minun veren­paineeni oli 187/103 mmHg.

En osannut odottaa lainkaan niin korkeita arvoja, sillä migreeniä lukuun ottamatta olin oireeton. Treenasin maratonia varten neljä kertaa viikossa. Juoksulenkkini kestivät 45 minuutista kahteen tuntiin. Tein myös joka viikko yhdestä kahteen salitreeniä.

Minulla ei ollut ylipainoa, enkä syönyt suolaisia eineksiä tai paljon lakritsia tai salmiakkia. Olen aina ollut huono lisäämään ruokaan suolaa. Olen pikemminkin suolattoman ja mauttoman ruoan ystävä.

Stressaava elämänvaihe minulla kuitenkin oli. Olin vaihtanut työpaikkaa ja asuinkaupunkia kolmesti muutaman edellisen vuoden aikana. Uuteen ­kaupunkiin muuttaminen ja uusin ihmisiin tutustuminen oli rankkaa.

Olin myös juuri aloittanut etäsuhteen nykyisen puolisoni kanssa. Meillä oli välimatkaa 1500 kilometriä, ja mietimme tuolloin, kestääkö suhteemme etäisyyden ja pysymmekö yhdessä.

Edellisenä vuonna minulle oli tullut lonkkaan rasitusvamma, ja siitä oli seurannut pitkä juoksutauko. Sekin stressasi, että en tiennyt, milloin pääsen taas treenaamaan ja tuleeko juoksemisesta enää mitään. Myös migreeni lisäksi henkistä painetta, sillä se pilasi treenejä ja juoksukisoja.

Lääkäri sanoi, että stressini voi nostaa verenpainetta, samoin migreeni ja pelkkä mittaustilanne.

Koska elin terveellisesti ja liikuin paljon, en saanut elämäntapaohjeita lääkäristä. Minulle määrättiin uusi migreenilääke, beetasalpaaja, jonka pitäisi myös vaikuttaa alentavasti verenpaineeseen.

Sain ohjeeksi mitata sitä säännöllisesti. Jos lukemani eivät olisi kolmen kuukauden jälkeen normaalit, varsinaisen verenpaine­lääkityksen aloittaminen olisi todennäköistä.

Kävin mittaamassa paineeni työpaikkani lähellä sijaitsevassa omatoimisessa mittauspisteessä töihin mennessäni ja kotiin lähtiessäni.

Huomasin lenkillä veren­painediagnoosin jälkeen, että hengästyin samoin kuin ennen, mutta suorituskykyni oli heikompi ja juoksin intervalleja tavallista hitaammin.

Terveystilanteeni pelotti minua hieman ja vähensin siksi lenkkejä. Kävin verikokeissa ja sydänfilmissä, eikä minusta löytynyt mitään vikaa.

Verenpaine alkoi onneksi nopeasti laskea. Parin viikon kuluttua se oli 150/95, ja harvensin mittauksia ensin muutamaan kertaa viikossa ja sitten yhteen kertaan. Parin kuukautta jälkeen paine oli normaali ja lopetin mittaamisen. Luultavasti beetasalpaaja oli auttanut.

Pian uskalsin jo treenata kuten ennen. Myös elämäntilanteeni tasaantui ja stressi helpottui. Olen ollut viime vuodet samassa työpaikassa, ja nykyisin asumme puolisoni kanssa yhdessä.

Lopetin beetasalpaajan käyttämisen kahden vuoden jälkeen, sillä se ei enää auttanut migreenikohtauksiin. Verenpaineeni on kuitenkin pysynyt aisoissa. Se mitattiin viimeksi viime vuoden lokakuussa, jolloin se oli 120/80.

Minua ilahduttaa, että vaikka en enää käytä lääkettä, paine ei ole ­noussut. Kokemukseni opetti minulle, miten mieli ja henkinen hyvinvointi vaikuttavat myös fyysiseen terveyteen."