Jumppaohjaaja, kahden teinitytön äiti, koko kansan uutisankkuri. Kirsi Alm-Siiran, 50, elämän merkitykselliset roolit mahtuvat samaan uusperhearkeen – ja sitä kannattelee parisuhde, jossa molemmilla on tilaa olla oma itsensä.
Kuin uusi tienhaara häämöttäisi edessäpäin. Siltä uutisankkuri Kirsi Alm-Siirasta on viime aikoina tuntunut.
Syy lähestyvän elämänmuutoksen pohdiskelulle piilee vanhemmuudessa. Kirsin ja hänen ex-puolisonsa Kalle Siiran tytöt ovat teini-ikäisiä ja varttuvat vauhdilla. Esikoinen Stella on 17-vuotias lukiolainen ja marraskuussa 13 vuotta täyttävä Patricia on juuri aloittanut yläkoulun.
”Tuntuu, että polkuni jatkaa tasaisena ja melko vahvana kuten tähänkin asti, mutta likkojen kasvaessa sen varrelle tulee uusia ja erilaisia sivuteitä. He rakentavat itsenäisiä suuntiaan. Se vaikuttaa myös minuun ja tapaani ajatella itsestäni heidän äitinään.”
Kirsi arvelee, että suurimmat muutokset ovat edessä parin–kolmen vuoden kuluttua, kun Stella kenties aloittaa opiskelut ja muuttaa omilleen.
Nyt Kirsi kertoo paitsi muuttuvan äitiyden herättämistä ajatuksistaan, myös muista elämänsä merkityksellisistä rooleista.
Uutisankkuri. Jokainen työvuoro alkaa puhtaalta paperilta. Se on Kirsin mielestä ihanaa hänen työssään MTV-kanavan uutisankkurina. Kirsi on ollut kertomassa uutisia suomalaisten koteihin jo parinkymmenen vuoden ajan.
”Parasta tässä työssä on se, että se ei seuraa kotiin. Kun lähetys on ohi, sille ei mahda enää mitään riippumatta siitä, oliko hommat tehty onnistuneesti vai mokasinko jotenkin. Mihinkään ei voi puuttua enää jälkikäteen. Se luo minulle vapauden tunteen.”
Kirsi nauttii siitä, että saa olla syvällä tiedon ytimessä: kuulemassa maailman tapahtumista tuoreeltaan ja rakentamassa uutislähetystä.
Toisaalta mediatyöläisenä hän joutuu toistuvasti myös raadollisimpien uutisten äärelle. Pohtimaan, millaisin sanamuodoin ja kuvavalinnoin kerrotaan onnettomuuksista, sodista ja raaoistakin rikoksista.
Vaikka työsuoritus ei jää painamaan Kirsin mieltä, raskaat uutiset saattavat joskus niin tehdä. Useimmiten ne liittyvät lasten tai nuorten kärsimykseen.
”Uutisoinnit perhesurmista, kouluampumisista tai nuoreen ihmiseen kohdistuneesta raiskausmurhasta tuntuvat vaikeimmilta ja ovat koskettaneet ehkä eniten.”
Pahinta niissä hetkissä on epätoivo siitä, että jotain kauheaa on tapahtunut eikä kukaan ole voinut tehdä mitään estääkseen sitä. Kirsi käsittelee vaikeimpia tuntemuksiaan niin, että hän keskustelee ajatuksistaan kollegoidensa kanssa. Myös työterveyshuolto tarjoaa keskusteluapua sitä tarvitseville.
Silti Kirsistä ei juuri koskaan tunnu siltä, että hän haluaisi tehdä muuta työtä. Alanvaihto juolahtaa joskus mieleen yllättävissä hetkissä, kun aikuiset ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan ”yhtä lapsellisesti kuin Noormarkun ala-asteella”.
”Kun kuuntelen eduskunnan kyselytuntia tai seuraan yhteiskunnallisten vaikuttajien ilmaisuja ja tapoja, joilla he härkkivät toisiaan somessa, huomaan joskus ajattelevani, että ei saakeli, voisihan sitä muutakin duunia tehdä. En kestä toisten haukkumista tai näsäviisastelua maailmassa, jossa on ihan oikeita ongelmia ja valtavaa kärsimystä.”
Pitkään käynnissä ollut media-alan murros ja perinteisten uutislähetysten katsojamäärien väheneminen eivät Kirsiä huolestuta. Hän toivoo voivansa jatkaa uraansa vielä reilun 17 vuoden ajan, kunnes eläkeikä koittaa.
”Tavat viestiä ja jakaa uutisia muuttavat muotoaan varmasti jatkossakin. Haluan olla mukana siinä kehityksessä. En missään nimessä kuulu jarruttelijoihin ja ole ihminen, joka toivoo kaiken pysyvän ennallaan.”
”Olisi jeesustelua väittää, että liikkuisin vain voidakseni hyvin. Ei se ihan sattumaa ole, että treenaan salilla paljon pakaroitani.”
Liikunnanohjaaja. Joskus varhain lauantaiaamuisin Kirsin mieleen saattaa juolahtaa ajatus: miksi hitossa otin tälle päivälle jumppatunnin vetääkseni?
Se tunne menee nopeasti ohi, viimeistään, kun Kirsiä tervehtivät tutut hymyilevät kasvot liikuntakeskuksen käytävillä.
”Saan ihmisistä valtavasti energiaa. Heidän kohtaamisensa houkuttelee minut palaamaan salin eteen aina uudelleen. Koskaan minua ei ole tunnin jälkeen kaduttanut, että hitto kun piti vetää tämäkin jumppa.”
Kirsi aloitti aerobic-tuntien vetämisen jo lukiolaisena kotikaupungissaan Porissa. Sivutyö on pysynyt osana hänen arkeaan tähän päivään asti.
Liikuntakeskukset ja jumppatuntien tyylit ovat vaihdelleet, mutta edelleen Kirsi vetää keskimäärin kaksi ryhmäliikuntatuntia viikossa. Joskus viikkoon ei uutisvuorojen vuoksi mahdu yhtään tuntia, mutta välillä hän ottaa neljäkin sijaistuntia.
”Rahasta en tätä työtä tee, sillä tuntien vetämisellä ei pääse rikastumaan. Sen sijaan pääsen aina itsekin treenaamaan tunneilla, ja se motivoi. Nautin myös siitä, että pysyn kartalla liikuntamaailman trendeistä.”
Korona-aikana Kirsi ja hänen kanssaan samassa taloyhtiössä asuva Kim Herold ryhtyivät jakamaan @nborjam-nimisellä Instagram-tilillään treenivideoita. Nykyisin he lataavat videoita harvemmin, ehkä kerran kuussa.
”Jumppaohjaajana oleminen on tärkeä osa identiteettiäni. Sen merkitys on jollakin tavalla selittämätön, mutta vahva. Aina siitä tulee kiva mieli, että joku tulee tunnilleni hinkuttamaan vatsalihaksiaan minun ohjaukseeni.”
Liikunta on ollut nuoresta asti tärkeä osa Kirsin hyvinvointia. Koululaisena hän harrasti yleisurheilua ja voimistelua, ja lukioikäisenä hän menestyi kilpa-aerobicissa SM-tasolle asti.
Kirsi käy useita kertoja viikossa kuntosalilla ja juoksemassa. Aiemmin hän väheksyi kävelylenkkejä, mutta hänen muutama vuosi sitten hankkimansa Heli-koiran myötä siitä on tullut tärkeä osa arkiliikuntaa.
Hyvän kunnon lisäksi Kirsi on aina liikkunut myös ulkonäöllisistä syistä. Nykyisin sen sijaan kehosta huolehtimisen merkitys korostuu. Aiemmin hän suosi aerobisia treenejä ja seurasi harjoituksen aikana kuluneita kaloreita, mutta nykyään hän keskittyy mieluummin lihaskunnon kohentamiseen.
”Olisi jeesustelua väittää, että liikkuisin vain voidakseni hyvin. Ei se ihan sattumaa ole, että treenaan salilla paljon pakaroitani.”
Ystävä. Luotettava ja uskollinen. Sellainen ystävä Kirsi arvelee olevansa. Neljän pääkaupunkiseudulla asuvan ystävänsä kanssa hän on tekemisissä joka viikko. Lisäksi lapsuuden maisemissa Porissa asuu saman verran sydänystäviä.
Kirsi on tukeutunut heihin kaikkiin isoissa elämänmuutoksissa, kuten talvella 2021, kun hän erosi pitkäaikaisesta aviomiehestään ja lastensa isästä.
”Nämä kahdeksan ihmistä ovat tyyppejä, jotka tuntevat minut hyvin. Olemme nähneet toisemme elämän suurimmissa iloissa, mutta myös huonossa jamassa.”
Maailmassa ei ole asiaa, josta Kirsi ei voisi läheisimmille ystävilleen jutella. Kun viime keväänä Kirsille tuli yllättävä ja iso taloudellinen meno, pari ystävää ilmoitti heti olevansa valmis lainaamaan hänelle rahaa. Sitä ei tarvittu, mutta ele lämmitti.
”Mikään ei ole parempaa kuin ystäviltäni saama vertaistuki ja kuuntelu. Asioihin tulee ystävieni kautta aina jokin uusi näkökulma ja tuki. Sellainen fiilis, etten ole yksin huolieni kanssa.”
Ystäville voi purkaa myös mielipahaa, jos nykyisen avopuolison Antin kanssa tulee eripuraa.
”Jos meillä on Antin kanssa joku riita, saatan soittaa ystävälleni ja marmattaa. Ystäväni kuuntelevat vaahtoamiseni, mutta saavat minut ymmärtämään myös toisen osapuolen näkökulman.”
Ystävyyteen kuuluu myös toisen puolustaminen. Erityisesti Kirsiä liikutti taannoin ystävänsä Vappu Pimiän reaktio, kun tämä kuuli Kirsin kohtaamasta konfliktitilanteesta.
”Vapussa käynnistyi heti leijonaemoreaktio ja hän julisti, ettei kukaan saa kohdella minua sillä tavoin, kuin tämä ihminen oli tehnyt. Tuntui koskettavalta, miten ehdottomasti ja silmiään räpäyttämättä hän hyppäsi rinnalleni pyytämättä.”
Sama toimii myös toisinpäin. Jos joku on inhottava Kirsin ystävää kohtaan, hänelle tunne on sama, kuin hänelle itselleen oltaisiin inhottava.
Jos jollakin Kirsin ystävällä on pulma ja tuelle tarvetta, Kirsi järjestelee asiansa ja aikataulunsa voidakseen olla toiselle avuksi. Toisaalta hän tunnustaa myös olevansa ajoittain ärsyttäväkin kaveri, sillä hän on huono suunnittelemaan menojaan.
”Tunnen piston sydämessäni aina, kun joku joutuu muistuttamaan minua etukäteen sovituista tapaamisista ja varmistamaan, että tulen varmasti paikalle enkä tee ohareita. Ihan kuin äiti lapselle.”
Se hävettää ja harmittaa, mutta toisaalta Kirsi tiedostaa, ettei mahda itselleen mitään – hän elää hetkessä ja päivän kerrallaan.
”Minua ei tänään kiinnosta, mitä tapahtuu ensi viikolla. En edes tiedä seuraavan viikon työvuorojani, koska en tutkaile niitä etukäteen muuten kuin pakon edessä.”
”Taitaa olla vähän muotia, että äiti voidaan nähdä kaverina. Juuri täysi-ikäisyyden saavuttanut nuori saattaa lähteä ulos juhlimaan ja viettämään iltaa äitinsä kanssa. Minä en ole sellainen.”
Äiti. Millainen äiti haluan olla aikuistuville lapsilleni? Tätä kysymystä Kirsi on viime aikoina pohtinut paljon. Hän on tarkkaillut muiden äitien ja nuorten välisiä suhteita ja huomannut, ettei itse taivu samaan kuin moni muu.
”Taitaa olla vähän muotia, että äiti voidaan nähdä kaverina. Juuri täysi-ikäisyyden saavuttanut nuori saattaa lähteä ulos juhlimaan ja viettämään iltaa äitinsä kanssa. Minä en ole sellainen. Välillä olen tästä ajatuksesta haikea, mutta minusta se ei tunnu hyvältä tai oikealta.”
Samalla Kirsi tietää, että mieli voi lähivuosina vielä muuttua.
”Lasteni silmissä saatan olla tylsä, mutta toistaiseksi en ole kaveriäiti vaan pelkkä äiti.”
Äiti, joka laittaa lapset elämässään kaikessa etusijalle ja haluaa mahdollistaa heille asioita.
Samaan aikaan tuo ajatus vaatii tasapainottelua. Kirsi tunnistaa, että hänen tekisi mieli tasoittaa tytärtensä elämää, mutta nuorten pitää saada tehdä omat mokansa.
Kirsi sanoo yrittäneensä opettaa lapsilleen rohkeutta kohdata ja lähestyä ihmisiä ennakkoluulottomasti.
”Lähes kaikki ihmiset ovat hyviä ja haluavat auttaa. Avatkaa suunne, pyytäkää apua ja kysykää”, hän ohjeistaa usein tyttöjään.
Vaikka lasten varttumiseen liittyy ilon ja ylpeyden lisäksi haikeutta, viime aikoina Kirsi on havahtunut ihailemaan, millaisia nuoria naisia tyttäristä on kasvamassa. Molemmat tytöt harrastavat nykytanssia kansainvälisellä kilpatasolla, ja usein Kirsi matkustaa heidän mukanaan maailmalla.
”Voimme keskustella asioista ihan uudella tavalla. Molemmat tytöt ovat valveutuneita ja kiinnostuneita maailman asioista. Heille on muodostunut omia ajatuksia ja mielipiteitä. Kumpikin on löytämässä äänensä.”
Puoliso. Keväällä 2022 Kirsin elämä mullistui. Silloin hän kohtasi yhteisten tuttavien kautta Antti-nimisen miehen. Pari rakastui.
Alkuvuodesta 2024 Antti muutti asumaan Punavuoreen Kirsin asuntoon, jossa myös Stella ja Patricia asuvat vuoroviikoin. Uusperhekuvion muodostuminen jännitti Kirsiä alkuun, turhaan. Kaikki on soljunut hyvin, ja Antille on muodostunut mutkattomat välit kumpaankin tyttöön.
Puolisona Kirsi arvelee olevansa huomioonottava. Hän hemmottelee Anttia valmistamalla tämän mieliruokaa, leivitettyjä ja marinoituja kananfileitä.
”En itse kyseisestä ruuasta kummemmin välitä, joten Antti tietää, että olen ajatellut häntä silloin, kun fileitä on tarjolla.”
Kirsi puolestaan tietää olleensa Antin mielessä, kun tämä pyytämättä täyttää tiskikoneen Kirsin sotkujen jäljiltä tai pesettää tämän auton. Tai tulee illalla kerrostalon alaovelle vastaan ja ryhtyy etsimään tämän puolesta keskustan lähikaduilta vapaata parkkiruutua, jotta Kirsi pääsee työvuoron jälkeen suihkuun ja huilaamaan.
Antin myötä Kirsi on myös löytänyt itsestään uuden puolen ja innostunut mökkeilystä. Sen seurauksena hän osti osuuden puolisonsa Mäntyharjulla sijaitsevasta vapaa-ajan asunnosta.
”Mökki on Antille todella tärkeä paikka. Jos olen itse kiinni viikonlopun, yritän kannustaa häntä lähtemään joka tapauksessa, vaikka tietysti viettäisin mieluiten aikaa hänen kanssaan. Silloin työnnän omat tarpeeni sivuun ja ajattelen, mikä olisi hänelle kivointa.”
Kirsin mielestä hyvä parisuhde perustuu moniulotteiseen luottamukseen.
”Luottamuksen ansiosta toiseen ei tarvitse takertua. Meillä molemmilla on mahdollisuus olla parisuhteessa oma itsensä, ja kumpikin osaa antaa toiselle tilaa. Kypsemmällä iällä solmitussa suhteessa kumpikin säilyttää itsenäisyytensä ehkä eri tavalla kuin nuorempana”
Se on Kirsistä erityisen tärkeää, kun kyseessä on aikuisena solmittu suhde ja kummallakin on takanaan elettyä elämää.
”Molemmat hyväksyvät sen, että kummallakin on jo omat juttunsa ja rutiininsa. Halu toteuttaa myös itselle tärkeitä asioita eikä pelkästään rakentaa yhteistä elämää, vaikka sekin on tärkeää.”
Luottamukseen kuuluu sekin, että asioista voidaan olla rehdisti eri mieltä – oli kyse sitten arkisista jutuista tai laajemmista näkemyksistä.
”Tärkeintä on, että olemme aina toistemme puolella.”
Toistaiseksi pari ei ole suunnitellut vakavissaan kihloja tai naimisiinmenoa muuten kuin vitsailun tasolla.
”Mutta eihän sitä koskaan tiedä”, Kirsi sanoo ja hymyilee.
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 8/2025.
