Naimisiin en mene enää koskaan. Niin ajatteli Kirsi Alm-Siira puolitoista vuotta sitten. Pitkä avioliitto oli juuri päättynyt eroon. Kirsi oli elämänsä ensimmäistä kertaa yksin sitten varhaisteini-iän.
”Olen seurustellut aina. Jos suhde on alkanut hiipua, seuraava on ollut jo näköpiirissä, enkä edes tiedä miksi. Ehkä minun on ollut parempi olla jonkun toisen kanssa kuin yksin”, Kirsi, 47, pohtii.
Nuorempana ystävät vitsailivat, että Kirsin sinkkuajat kestivät noin kaksi tuntia – ja sinäkin aikana hän ehti viestittelemään jo uuden miehen kanssa.
Talvella 2021 Kirsi jäi asumaan kotiin, jonka hän oli jakanutentisen miehensä Kalle Siirankanssa. Kirsi ja Kalle sopivat, että tyttäret, nyt 14-vuotias Patricia ja 9-vuotias Stella, asuvat vanhemmillaan vuoroviikoin.
Sopeutuminen vaati aikansa. Tuli hetkiä, jolloin yksinolo tuntui Kirsistä pahalta.
”Kun tytöt olivat isällään, kaikkialla oli hiirenhiljaista eikä kukaan tarvinnut minua. Se oli outo ja alkuun myös ahdistava tunne.”
Neljätoista vuotta kestänyt avioliitto päättyi sopuisasti ja riidatta. Toki eroon liittyi myös surua ja haikeutta erityisesti lasten kannalta.
”Oma deittailuni tai uuden parisuhteen löytäminen tuntuivat silloin hyvin kaukaisilta. Lasten asioiden ja arjen pyörittäminen olivat ykkössijalla. Elämänmuutos oli meille kaikille suuri.”
Uutisankkurina ja jumppaohjaajana työskentelevä Kirsi otti tavallista enemmän töitä yksinäisille viikoilleen. Kun arki ja uusi elämänrytmi tasaantuivat, ajatus uuden ihmisen kohtaamisesta ei tuntunut enää niin vaikealta.
Tunnetun ihmisen erouutisella oli seurauksensa: Kirsi alkoi saada yhteydenottoja sosiaalisen median kautta, joku niistä johti treffeihinkin. Ne tuntuivat hänestä kuitenkin oudoilta. Tinderinkin Kirsi latasi puhelimeensa mutta poisti sen nopeasti.
”Tiedän monia pariskuntia, jotka ovat löytäneet toisensa Tinderin kautta, mutta se ei ollut lainkaan minun juttuni.”
Eronsa jälkeen Kirsi ryhtyi pohtimaan entistä enemmän parisuhteita ja rakkautta. Samalla hän palasi muistelemaan omaa parisuhdehistoriaansa ja kasvuaan tähän hetkeen.
Jos rakkaus on aitoa...
Suudelma oli nopea mutta kutkuttava. Kaksitoistavuotiasta Kirsiä hieman vanhempi poika oli pyytänyt hänet kahdestaan leikkimökkiin. Nuoret olivat kaveriporukalla piilosilla päiväkodin pihalla, ja Kirsi oli livahtanut ensi-ihastuksensa kanssa tynnyrinmuotoiseen mökkiin.
Siellä he pussasivat. Äärimmäisen ihastunut Kirsi odotteli, pyytäisikö poika hänet vielä toisenkin kerran leikkimökkiin, mutta kutsua ei kuulunut.
Kului pari vuotta, ja Kirsi oli seitsemännellä luokalla, kun hän alkoi seurustella ensimmäisen kerran. Hän ja poika olivat sopineet, että ”alkavat olemaan”.
Poika järjesti bileet kotonaan. Jossain vaiheessa illan aikana Kirsi kadotti poikaystävänsä ja etsi häntä. Pian hän löysi pojan suljetun oven takaa pussailemasta toista tyttöä.
”Se tunne oli aivan hirveä. Petetyksi tuleminen tuntui käsittämättömän pahalta, en meinannut päästä siitä millään yli.”
Pojan mielestä asia ei ollut vakava. Hän yritti jatkaa Kirsin kanssa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kirsille se ei sopinut.
”Jo silloin tiesin, etten voisi seurustella ihmisen kanssa, joka on pettänyt luottamukseni. Samaa ohjenuoraa olen noudattanut koko ikäni.”
Puheet siitä, että ulkopuoliseen ihastumiset kuuluvat jokaiseen pitkään parisuhteeseen, saavat Kirsin pudistelemaan päätään.
”Olen itsekin ihastunut toiseen, vaikka olen ollut parisuhteessa, mutta siinä ei ole mitään luonnollista.”
Kirsi näkee sen merkkinä, että pitää jatkaa eri suuntiin.
”Jos rakkaus on aitoa, siihen ei mahdu sivupolkuja edes ajatusten tasolla. Miten joku toinen voisi olla ihastuttavampi kuin ihminen, jota rakastan?”
Kirsi voi mieltyä toisen olemukseen tai käytökseen, mutta sitä vahvemmat tunteet eivät hänestä kuulu varatun ihmisen ajatusmaailmaan.
Nuoruudessaan Kirsi ihastui miehiin, joille sitoutuminen oli vaikeaa ja joiden vapauden kaipuu oli suurta – ehkä osittain siksi, että oli itse samanlainen.
”Monesti syytin itseäni epäonnistuneista parisuhteistani ja siitä, kun minua ensimmäisen seurustelukokemuksen jälkeenkin petettiin. Nyt ymmärrän, että annoin suhteissani itsestäni aika vähän ja olin huono näyttämään tunteitani ja sitoutumistani. Ehkä siksi miehet hakivat hellyyttä muualta.”
Kirsin lapsuudenperheessä osoitettiin tunteita ja halailtiin avoimesti. Silti se oli hänelle nuoruuden parisuhteissa vaikeaa.
”Minulla oli hyvin voimakas epäonnistumisen ja torjutuksi tulemisen pelko: mitä jos toinen ei ajattele ja tunne samalla tavalla kuin minä?”
Epävarmuus vaivasi nuorta Kirsiä. Varmaa syytä hän ei tiedä, mutta arvelee kaiken juontavan lapsuudesta.
”Olin tytöksi hyvin vilkas. Moni asia, joka sallittiin pojille, oli tytöiltä kielletty. Pojat saivat kiipeillä puissa ja töniä toisiaan koulupihan leikeissä. Jos tein samoin, minut haettiin pois ja käskettiin rauhoittumaan.”
Porissa varttuneesta Kirsistä tuntui, että hän joutui jatkuvasti pidättelemään itseään.
”En saanut olla oma itseni, koska siitä seurasi aina ongelmia.”
Kotona tytön olemukseen ei puututtu. Hän ei tehnyt pahojaan, mutta oli hyvin villi.
”Uskon, että äiti kärsi joskus käytöksestäni. Häntä saatettiin pitää huonona vanhempana, koska hän oli kasvattanut niin vilkkaan tytön, joka ei pysynyt kurissa.”
Vahvaa ja vakaata rakkautta
Vakaan parisuhteen mallin Kirsi Alm-Siira sai kotoaan. Hänen äitinsä oli 16-vuotias, kun alkoi seurustella itseään pari vuotta vanhemman pojan, lastensa tulevan isän kanssa. Esikoinen syntyi, kun Kirsin äiti oli vain 17-vuotias.
Nelilapsisen perheen iltatähti tuli maailmaan miltei kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Kirsi on sisaruksista toiseksi vanhin.
Nyt vanhemmat, hoitajana työskennellyt äiti ja metallialalla uransa tehnyt isä, ovat yli seitsemänkymppisiä eläkeläisiä. He ovat olleet yhdessä 56 vuoden ajan.
”Minun silmissäni heidän välillään on aina ollut vahvaa rakkautta. En ole koskaan ajatellut, että parisuhteen pituus määrittäisi rakkauden määrää tai voimakkuutta, mutta ihailen sitä, miten he ovat onnistuneet pitämään suhteensa hyvänä ja säilyttämään rakkauden kaikkien vuosien läpi.”
Kirsi vierastaa ajatusta, että rakkauden eteen pitäisi taistella:
”En olisi valmis kärsimään yhdenkään parisuhteen eteen. Se ei tarkoita sitä, että ensimmäisestä vastoinkäymisestä pitäisi erota, mutta en ymmärrä, miksi parisuhteen pitäisi olla jatkuvaa selviämistä.”
Usein sanotaan, että nainen etsii miehestään isänsä kaltaisia ominaisuuksia. Kirsin kohdalla tämä ei pidä paikkaansa. Hänen vanhempiensa suhteessa perinteiset miehen ja naisen roolit ovat olleet vahvat: isä kävi töissä, äiti hoiti kodin ja lapset.
”En olisi ikinä voinut hankkia lapsia isäni kaltaisen miehen kanssa, joka keskittyy ensisijaisesti omiin juttuihinsa ja on perheenpää.”
Kirsi Alm-Siiran elämässä on uusi, merkityksellinen ihminen
Kirsi Alm-Siira meni hämilleen ja purskahti nauruun, kun eräs toimittaja esitti hänelle kevään Venla-gaalassa kysymyksen: Olen kuullut, että tapailet hävyttömän komeaa ulkomaalaista duunaria?
”En tiedä, mistä tieto oli peräisin, mutta se ei pidä paikkaansa. Minulla ei ole ulkomaalaista duunarimiestä.”
Kysymykseen tämänhetkisestä parisuhdestatuksestaan Kirsi ei silti halua vastata.
”Elämässäni on uusi, hyvin merkityksellinen ihminen. Olemme tapailleet joitakin kuukausia”, hän muotoilee.
Yhteinen tie on kuitenkin vielä hyvin alkuvaiheessa, eikä hän siksi halua puhua asiasta tarkemmin. Kirsin tyttäret tietävät miehen olemassaolosta.
”Minulla ei ole tarve pitää ketään piilossa, mutta toisaalta minulla ei ole kiire mihinkään. Lasten elämä on muuttunut muutenkin, joten pyrin pitämään sen nyt mahdollisimman tasaisena.”
Mutta miltä Kirsistä tuntuu aloittaa uutta suhdetta 47-vuotiaana?
”Ihastuminen on nyt erilaista kuin nuorempana, koska tässä iässä minulla on takanani sekä hyviä että huonoja ihmissuhteita. Mutta ihastumisen perustunteet ja fyysiset reaktiot vatsanpohjassa ovat hyvin samanlaiset kuin nuorena.”
Kirsin mukaan kynnys uuden ihmissuhteen aloittamiseen kasvaa iän myötä.
”Tiesin suunnan oikeaksi, kun minulla oli toisen ihmisen kanssa parempi olla kuin ilman häntä.”
Kumppanin kanssa on mukava jakaa arjen asioita ja päiväntapahtumia.
”Ei minulla mennyt huonosti aiemminkaan, mutta nyt minun on todella hyvä olla.”
Tässä iässä Kirsi tietää jo, mitä elämältä haluaa: tehdä mielekästä työtä mutta niin, ettei se imaise häntä kokonaan. Ajan on riitettävä myös läheisille.
”Tunnen itseni aika hyvin. Myös ihmissuhteessa oleminen on tietyllä tavalla antoisampaa kuin ennen, koska enää minun ei tarvitse kipuilla itseni kanssa.”
Kolme asiaa, joihin voimme vaikuttaa
Muutama vuosi sitten Kirsi Alm-Siira huomasi täyttävänsä elämäänsä työllä. Hän otti herkästi vastaan jokaisen ylimääräisen juontokeikan tai jumppatunnin ohjaamisen, mitä hänelle tarjottiin.
”Yritin pitää itseni kiireisenä, jottei minun tarvinnut ajatella sitä, etten ollut tyytyväinen elämääni.”
Kirsi ajattelee, että elämässä on kolme asiaa, joihin jokainen voi jollain tavalla vaikuttaa: työpaikka, oma koti ja ihmiset ympärillä.
”Voin vaihtaa työpaikkaa, jos töissä on paha olla. Voin muuttaa muualle, jos asuinympäristö tuntuu ahdistavalta. Ja ennen kaikkea omissa käsissäni on, millaisten ihmisten kanssa vietän aikaa ja jaan elämäni.”
Erityisen tärkeä tämä oivallus on parisuhteessa.
”Jos parisuhteessa ei ole hyvä olla, vaihtoehtona on lähteä tai jäädä tekemään niin sanottuja kompromisseja ja voida huonosti.”
Liian kiltti
Roikkuminen liian pitkään huonossa parisuhteessa on tuttua Kirsillekin. Sen vaikutukset omaan mieleen ovat olleet merkittävät.
”Silloin tulen mustasukkaiseksi ja omistushaluiseksi. Olen epävarmempi omasta ulkonäöstäni, älykkyydestäni ja riittävyydestäni.”
Joissakin aiemmissa suhteissaan Kirsi Alm-Siira on huomannut mukautuvansa herkästi toisen toiveisiin tai olettamuksiin.
”Olen ollut monissa parisuhteissani liian kiltti. En ole uskaltanut olla oma itseni vaan olen piilotellut osia itsestäni. Olen yrittänyt hillitä itseäni liiaksi.”
Jos yhteisen illanvieton aikana Kirsin olisi tehnyt mieli juosta tanssilattialle ja antaa musiikin viedä, hän on saattanutjäädä sivuun seisoskelemaan maltillisemmin kumppanin vierelle. Nykyisin piirre on karissut pois.
”Uskallan olla sataprosenttisesti oma itseni, koska tiedän kelpaavani juuri tällaisena. Kukaan ei hylkää minua, vaikka olen minä.”
Itsevarmuus on vahvistunut myös äitiyden myötä, tyttärilleen hän on heidän isänsä ohella maailman tärkein ihminen.
”Joskus tyttöjä ärsyttää, kun puhun heidän mielestään liikaa vieraille ihmisille ja jään jutustelemaan joutavia. Mutta he ovat tottuneet siihen, että olen eläväinen ja sosiaalinen persoona.”
”Mieheltäni vaaditaan huumoria ja rentoa elämänasennetta”
Kesytön. Sillä sanalla yksi Kirsin parhaista ystävistä on kuvaillut häntä.
”Se ei tarkoita, etten noudattaisi sääntöjä ja normeja. Mutta olen tietyllä tavalla levoton sielu, joka on aina menossa ja tekemässä asioita.”
Kirsi Alm-Siira antaa raha-asioihin viittaavan esimerkin, joka pätee myös tunne-elämään.
”En koskaan tuhlaa tai elä yli varojeni, mutta käytän kaiken mitä minulla on. Tänään ja nyt. En myöskään koskaan ajattele sanovani mieltäni painavat asiat myöhemmin vaan kerron avoimesti ajatuksistani heti ja mitään säästelemättä.”
Kirsin mieli vaihtuu herkästi, ja hän saattaa muokata viikonloppusuunnitelmiaan lennossa – ja joskus unohtaa kertoa siitä suhteen toiselle osapuolelle.
”Luonteeseeni liittyy tietynlainen elohopeamaisuus, joka ei ole aina ihan positiivista – en ehkä aina pysy itsekään ajatusteni perässä. Siksi minun on hyvä olla ihmisen kanssa, joka luo ympärilleni rauhaa.”
Hän arvelee, ettei ole helpoin mahdollinen kumppani.
”Toisen voi olla vaikea pysyä rönsyilevien ajatusteni mukana. Mieheltäni vaaditaan huumoria ja rentoa elämänasennetta.”
Miehissä Kirsi arvostaa sitä, että tämä osaa ottaa huomioon muut ihmiset. Empatiakyky ja muiden spontaani huomioiminen ovat tärkeitä. Myös avarakatseisuudella on merkitystä, että hyväksyy erilaiset mielipiteet ja ihmiset, vaikka ne eivät vastaisi omaa maailmankuvaa.
Ajatus loppuelämän unelmien parisuhteesta on selkeä. Toisen kunnioitus, vilpittömyys ja avoimuus ovat tärkeitä. Ettei tarvitse peitellä omia virheitä.
”Haluan jakaa itselleni tärkeitä asioita toisen kanssa. Ihannetilanteessa molemmat voivat nauttia samoista asioista luonnollisesti ja ilman mitään uhrauksia.”
Mutta miten Kirsi suhtautuu uuteen avioliittoon nyt? Ovatko ajatukset pysyneet yhtä jyrkkinä kuin heti eron jälkeen?
”Nyt ajattelen, etten ole epäonnistunut elämässäni, jos olen ollut aviossa kahdesti. Ehkä menen vielä naimisiin, ehkä en – aika näyttää.”
Artikkeli on julkaistu Eevassa 7/2022.
Kurkista roolien taakse ja seuraa Eevaa myös Instagramissa ja Facebookissa.
