Kun Jaana Pelkonen jätti eduskunnan kaksi vuotta sitten, hän palasi juontajan töihin. Parhaat opit keikkatyön epävarmuuden sietämiseen ja vaihtelevien viikkojen rytmittämiseen hän saa yllättävästä paikasta: tanssitunneilta.

Tekemisestä voi nauttia, vaikka ei osaisi täydellisesti. Tämä oivallus kävi Jaana Pelkosen mielessä kesken sunnuntaisen tanssitunnin.

Tunti oli vasta kolmas hänen avopuolisonsa Niko Ahon kanssa. Edellisenä päivänä oli tanssittu vakiotansseja, valssia ja tangoa. Nyt pari harjoitteli yhdessä cha cha chaata. Vaikka askeleet eivät heti osuneet yksiin, Jaana huomasi hymyilevänsä.

”Nuorempi Jaana olisi lähtenyt tanssitunnilta tuossa kohtaa kotiin opettelemaan ja palannut takaisin vasta, kun osaa.”

Nyt, 48-vuotiaana, Jaana osasikin nauttia tilanteesta.

”Olin hymy korvissa: oli ihana olla tanssimassa”, Jaana kertoo ja hymyilee.

Hymy on tuttu myös useista tv-ohjelmista. Syksyllä Jaana nähtiin juontamassa Raharemontti-ohjelmaa, vuoden alussa alkavat taas Voice of Finlandin lähetykset ja keväämmällä hänet nähdään Suuri seikkailu -ohjelman juontajana.

Juontajan työt ovat työllistäneet Jaanaa sen jälkeen, kun hän lopetti työt kansanedustajana keväällä 2023.

Kaksitoista vuotta kansanedustajana olivat Jaanalle merkityksellinen ajanjakso, jota hän muistelee yhä lämmöllä ja kiitollisuudella. Muutos toisenlaiseen työelämään oli iso, ja Jaana miettii olleensa aluksi hukassa.

”Vaikka päätös jättää eduskunta tässä kohtaa oli oikea, minut yllätti, miten vahva tunne minulle tuli, kun viimeistä kertaa kävelin pikkuparlamentista ulos. Kuljin ulos käsi kädessä lapseni kanssa ja itkin.”

Tunneihminen. Sitä Jaana on ollut aina. Myös positiivisuus, uteliaisuus ja pedanttisuus ovat piirteitä, jotka ovat pysyneet hänessä samoina läpi vuosikymmenten.

Tuoreena kansanedustajana Jaana ilmoittautui innoissaan jokaiseen työryhmään ja pestiin.

”Olen tyyppi, joka haluaa ymmärtää kaiken suurista kokonaisuuksista pieniin yksityiskohtiin. Vuosien aikana opin, ettei kaikkea voi hallita. Piti valita asiat, jotka koin tärkeinä.”

Merkittävimmät asiat, joita Jaana oli mukana viemässä eteenpäin, olivat tasa-arvoinen avioliittolaki ja Suomen Nato-jäsenyys, jonka aikana hän oli kokoomuksen valiokuntavastaava.

”Eduskunta oli mahtava näköalapaikka moneen ja siellä työskentelee kullanarvoisia virkamiehiä ja henkilökuntaa. Se on myös tiivis työyhteisö ja maailma, joka nielee helposti kokonaan. Eduskunnassa tuntui usein, että koko maailma on siinä. Kun astut sieltä pois, voi olla vaikea löytää paikkansa uudelleen.”

Kahdentoista vuoden jälkeen Jaana tunsi, että olisi hyvä vaihtaa näkökulmaa.

”On hyvä tehdä välillä jotain muuta. Nyt muutaman vuoden jälkeen voin sanoa, että elämää on muuallakin ja eduskunta näyttää taas kokoiseltaan yksiköltä, ei koko maailmalta.”

Myös lapsen saaminen vaikutti jättämispäätökseen. Samalla Jaana painottaa, ettei vanhemmuuden ja politiikan yhdistäminen ollut mahdoton yhtälö. Kun tytär oli parikuinen, Jaana kävi läpi jo kuntavaalit.

”Äitiyslomani aikana oli sellainen hallitus-oppositioasetelma, että paikalle eduskuntaan tarvittiin äänestämään kaikki kynnelle kykenevät. Menin paikalle vauva kainalossa monta kertaa, ja tein sen lähellä asuvana mielelläni.”

Jaanalle on ollut alusta asti tärkeää olla tyttären kanssa kaikki mahdollinen aika.

”Lopulta kansanedustajan työ vaati harvoin iltamenoja, kun niin päätin. Lapsi on nukkunut hyvin, jolloin me muutkin olemme saaneet nukkua. On ollut oma vikani, jos olen lukenut työjuttuja iltamyöhään ja siksi unet jääneet vähäisiksi.”

Ennen lapsen saamista Jaana tykkäsikin lukea työhön liittyviä asiakirjoja yömyöhään, kun intohimo lukea heräsi.

”Lapsen myötä päiväkotiaika asetti puitteet työlle. Minulle se oli hyväkin asia.”

Rehellisyys ja hyvät käytöstavat. Kiitos ja anteeksi on osattava sanoa. Jaanan tytär on jo reipas tokaluokkalainen, ja Jaana on painottanut kasvattajana samoja arvoja kuin on itse saanut.

”En voi sietää valehtelua. Toivon, että välimme pysyisivät avoimina tyttären kasvaessakin ja hän tietää, että kaikista asioista voi kotona kertoa ja keskustella. Sellaista tunteista puhumista ja asioiden analysoimista ei ollut omassa lapsuudessani. Sitä olen halunnut tuoda vanhemmuuteeni.”

Rehellisyytenä Jaana näkee myös sen, että näyttää omatkin tunteensa lapselle. Kuten silloin, kun hän käveli viimeistä kertaa ulos eduskunnasta, haikeus yllätti, vaikka Jaana oli tehnyt luopumistyötä jo pitkään.

”Se oli liian vahva tunne peitettäväksi. Ja sehän olisi myös huijausta piilotella tunnetilojaan! Tunteita voi näyttää, kunhan selvittää lapselle niiden syyn. Ettei lapsi hämmentyneenä jää pienessä mielessään miettimään asioita.”

Aika usein Jaana huomaa, että enemmän hetkessä elävä lapsi on mennyt jo eteenpäin.

”Minä saatan palata edellispäivän keskusteluun ja hän ei edes muista enää koko asiaa.”

Jaanalle on ollut tärkeä olla nyt myös koululaisen aamuissa ja iltapäivissä läsnä. Hän saattaa tyttären yhä aamuisin kouluun ja hakee iltapäiväkerhosta.

”On ihanaa kävellä käsi kädessä yhdessä. Pidän tästä kiinni niin kauan, kun se tuntuu lapsesta hyvälle. Myönnän, että se tuo minullekin turvaa. Mutta en halua myöskään olla se ylihysteerinen vanhempi, jolle lapsi joutuu sanomaan, että mene pois.”

Tänä vuonna Jaana jatkoi politiikan tekemistä vielä Helsingin kaupunginvaltuutettuna.

”Koululaisen äitinä on tuntunut hyödylliseltä olla miettimässä nopeusrajoituksia ja koulukirjoja, sellaista arjen politiikkaa.”

Jaanan puoliso Niko on sotilasuransa vuoksi viettänyt suuren osan arkipäivistä koko suhteen ajan eri kaupungissa. Pari tapasi ensimmäistä kertaa vuonna 2007 Linnan juhlissa, kun Niko tanssitti kadettina Euroviisut juontanutta, juhliin ensimmäistä kertaa kutsuttua Jaanaa. Suhde alkoi kaksi vuotta myöhemmin.

Arkisin Jaana on tottunut olemaan tyttärensä kanssa oma yksikkö.

”Meidän suhteessamme asiat ovat aina olleet näin. En tiedä, millainen se toinen vaihtoehto olisi. Toki olisi ihana, että olisi kaksi ihmistä aina arjessa, mutta tämä on toiminut hyvin näinkin.”

Voisi ajatella, että yksin arjessa vastuunkantaminen olisi raskasta, mutta Jaana ei ajattele niin. Hän sanoo, että ennen äitiyttäänkin hän on ollut hyvä organisoija.

Kun Suuri seikkailu -ohjelman kautta kuvattiin Muoniossa kaksi vuotta sitten, eskari-ikäinen tytär oli reissussa mukana. Tänä ja viime syyskuussa koululainen vieraili kuvauksissa vain muutaman päivän. Puoliso, Jaanan isä ja anoppi pitivät sillä aikaa huolta lapsesta.

”Oli vaikea päästää irti lapsen arjen asioista ja luottaa ne kokonaan muille. Olen tottunut tekemään monet asiat itse. Mutta samalla näin, että he pärjäsivät. Asiat sujuvat poissa ollessanikin ja tytöllekin on tehnyt hyvää viettää aikaa myös muiden kanssa.”

Jaana myöntää, että hänen oli vanhempana pitkään vaikea pyytää apua. Nykyisin hän soittaa herkemmin samassa kaupungissa asuvalle anopille.

”Olen viime aikoina rohkeammin kysynyt anopilta apua vaikka, että pääsen illalla tanssitunnille tai joogaan. Olen kiitollinen turvaverkoistamme.”

Eduskunnan jälkeen Jaana palasi juontaja-yrittäjäksi – samaan pestiin, josta hän aikanaan kansanedustajaksi haki.

”Minun on pitänyt oppia sietämään erilaista epävarmuutta kuin kansanedustajana.”

Onneksi hän on saanut huomata, että hänelle on toisellakin kierroksella paikka tv-maailmassa. Eduskuntatyön aikana kertynyt elämänkokemus näkyy juontajan työssä.

”Osaan olla eri tavalla vaikkapa Voicen kilpailijoiden tukena. Pystyn näkemään osallistujissa pikku-Jaanan, joka aikoinaan mietti, uskaltaisiko vaikka hakea radioon töihin.”

Nuorempana tukijoita alalla ei juuri ollut. Jaana ajattelee, että on oppinut lähes kaiken kantapään kautta.

”Harva ymmärtää, miten paljon taustatyötä, opettelua ja perehtymistä juontaminen vaatii. Vasta kun perusta on selkäytimessä, voi olla luova tilanteissa, joita juontaessa tulee vastaan. Siihen auttaa vain harjoittelu ja kova työ.”

Kun Jaana on miettinyt, mikä työ voisi inspiroida häntä seuraavaksi, vastaus on alkanut muotoutua kuin itsestään.

”Minulla on haave kouluttaa muita esiintymään. Tämä on vielä työn alla, mutta aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, että löytää seuraavan intohimonsa.”

Tanssista on tullut perheen vapaa-ajan intohimo. Tanssi on ollut Jaanan elämässä aina eri tavoin. Lapsena hän kävi satubaletissa, ja nuoruudenaikainen poikaystävä oli ammattitanssija.

Helsinkiin muutettuaan Jaana innostui lattarirytmeistä, ja nykyinen puolisokin on tanssinut aikoinaan lapsena kilpaa. Vuonna 2018 Jaana nähtiin Tanssii tähtien kanssa -oppilaana, mutta hän ei saanut kiireiltään aikaiseksi jatkaa tuolloin tanssiharjoittelua.

Tanssi löytyi tammikuussa 2024 elämään tyttären kautta. Harmaana päivänä Jaana mietti, mitä lapsen kanssa voisi tehdä, ettei pää räjähtäisi kotona Helsingin harmauteen. Hän vei tyttären tanssitunnille. Tytär innostui ja on nyt parinsa kanssa pienten kisaryhmässä.

Jaana näkee nyt, että suurin muutos eduskunnan jättämisessä oli se, että sen myötä elämästä katosi valmis lukujärjestys. Siksi hän työpäiviään nimitti.

Nyt Jaana käy kahtena aamuna viikossa tanssitunnilla, jolla hän treenaa lattari- ja vakiotansseja.

”Tanssin viikossa noin viisi tuntia. Ennen olisin laskenut, että aika paljon, mutta eihän se tanssissa ole yhtään mitään. En vieläkään uskalla tiettyjen opettajien tunneille, kun ajattelen, että jään jalkoihin. Se on aika söpö fiilis.”

Sunnuntaisin koko perhe tanssii, tytär omissa harjoituksissaan, Jaana ja Niko omissaan. Hiljattain Jaana mietti puolisolleen, miten kiinnostavaa tanssisalilla on ollut tavata uusia, eri taustoista tulevia ihmisiä. Aikuisena se ei ole itsestäänselvää.

Jaanan on myös yllättänyt, että hän osaakin ja pystyykin.

”Minä olen ollut perheestämme se, joka on ajatellut, etten osaa tanssia. Kun olimme hiljattain miehen kanssa yhdessä tunnilla, mietin, miksi emme tehneet tätä aikaisemmin. Mies olisi varmasti lähtenyt jo aikaisemmin, jos olisin pyytänyt.”

Tanssisalissa Jaana on oivaltanut jotain tärkeää:

”Olen aina tiennyt, että mitä parempi haluaa olla, sitä enemmän on tehtävä työtä. Kaikessa voi pyrkiä parhaaseensa, mutta tanssisalilla olen myös oppinut sietämään keskeneräisyyttä.”

Hiljattain Jaana totesi puolisolle ja tyttärelle, että joululomalla ei nyt lähdetä mihinkään. Molemmat nyökyttelivät siihen tapaan, etteivät uskoneet.

”Kun puoliso on töissä muualla, meillä aina mennään ja pakataan. Kesälomalla seikkailtiin kolmestaan Kreikassa ja syyslomalla oltiin Tallinnassa. Nyt mietin, että pitääkö aina mennä ja pakata?”

Lahdessa kasvaneena Jaana on tottunut valkoisiin jouluihin. Perhe onkin usein viettänyt pyhät Jaanan isän luona Lahdessa. Karjalaissuvun kasvattina Jaana tykkää tehdä jouluruuat alusta loppuun. Joulubravuuri on sienisalaatti.

”Ihanin joulunaika on marraskuun lopusta aattoon, kun saa fiilistellä valoja, kynttilöitä. Itse pyhät menevät aina niin nopeasti.”

Ennen kaikkea joulu on perheaikaa. Läheisiä asuu eri puolilla Suomea. Yksi unelma olisi mökki luonnon rauhassa Muoniossa, johon Jaana on ihastunut Suuri seikkailu -kuvauksissa. Mökkiin mahtuisivat kaikki läheiset viettämään pyhiä.

Ehkä perhe voisi tänä vuonna viettää joulua ensimmäistä kertaa kotona?

”Reissut ovat kivoja, mutta niiden vaikutus ei aina ole rentouttava. Lähtemisen sijaan olen alkanut kaivata lepoa ja rauhaa.”

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 12/2025.