Miksi hiljaisuus on niin tärkeää?

Suurin osa suomalaisista elää kaupungeissa tai taajamissa, joissa ilma on sakeana äänistä. On liikenteen melua, ihmisääniä ja koneiden ja laitteiden hurinaa. Avokonttoreissa kuuluu puheensorinaa, ja jos kulkee kuulokkeet korvilla, sisään virtaa toisenlaisia ääniä: musiikkia, äänikirjoja, podcasteja ja muita sisältöjä.

Korvat ovat lujilla nykymaailmassa, samoin mieli. Itseään ja ajatuksiaan on vaikea kuulla jatkuvan aistiärsykkeiden tulvan keskellä.

Ei ihme, että moni kaipaa enemmän sisäistä ja ulkoista rauhaa. Myös kiireinen elämäntapa herättää kaipauksen hiljaisuuteen.

Melua, hiljaisuutta ja äänimaisemien laadun arviointikriteerejä tutkinut FT Outi Ampuja kertoo, että liikenteen melulle altistuminen heikentää unen laatua ja immuunijärjestelmää ja lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.

”Melu aiheuttaa stressiä, ja esimerkiksi keskittymistä vaativissa tilanteissa puheesta syntyvä taustahäly voidaan kokea meluna, joka heikentää muistin toimintaa ja tarkkaavaisuutta sekä lapsilla että aikuisilla”, Outi Ampuja kertoo.

Hiljaisuus on pysähtymistä, asioiden huomaamista ja kaikkien aistien käyttämistä.

Avokonttoreiden, koulujen ja päiväkotien melu ja häly eivät yleensä vaaranna kuuloa, mutta sille altistuminen heikentää suoriutumista ja keskittymistä sekä imee psyykkisiä voimia.

”Kun melua ei ole, voimme rauhoittua, ja verenpaine ja syke laskevat. Hiljaisuus nopeuttaa toipumista stressistä, auttaa keskittymään ja tukee tarkkaavaisuutta. Kun aistiärsykkeiden virta vähenee, ihminen voi kääntyä sisäänpäin ja alkaa miettiä asioita.”

Outi Ampuja lisää, että liiallinen hiljaisuuskin voi olla ahdistavaa. Tärkeintä on tasapainoinen äänimaisema, jossa on sopivasti ääniä ja hiljaisuutta. Ihmiset pitävät yleensä turvallisista arjen äänistä samoin kuin luonnonäänistä.

Ulkoinen melu ja häly häiritsevät helposti sisäistä hiljaisuutta ja mielenrauhaa, ja ulkoisten aistiärsykkeiden kuorma väsyttää mieltä. Sisäistä hiljaisuutta rikkovat myös kiire, suorittaminen, stressi ja jatkuva digitaalinen kuormitus. Kännykät, tabletit ja kannettavat tietokoneet pitävät meitä otteessaan aamusta iltaan.

”Hiljaisuudessa on paljon potentiaalia, koska sitä ei ole vielä täytetty. Hiljaisuudessa ei ole aistiärsykkeitä, joihin refleksinomaisesti aina reagoimme. Se antaa tilaa jollekin, joka voi tapahtua tai olla tapahtumatta. Se on levollista, minkä takia voimme kääntyä sisäänpäin ja miettiä syvällisiä ajatuksia tai vaihtoehtoisesti olla vaan”, Outi Ampuja sanoo.

Mari Vainio on huomannut saman. Hän vetää työkseen hiljaisuuden päiviä ja retriittejä ja kertoo niiden suosion kasvaneen viime vuosina.

”Ihmiset hakeutuvat hiljaisuuteen, koska heillä on kiire ja he haluavat pysähtyä. He kaipaavat rauhaa ja lepoa. Hiljaisuus auttaa antautumaan elämän kuuntelulle. Silloin kuulee paremmin itseään ja kaipaustaan”, Mari Vainio sanoo.

Hiljaisuudessa on suuri voima. Kun ihminen asettuu hiljaisuuteen eikä ole jännittyneessä tilassa, hän yleensä rauhoittuu ja palaa läsnäolon tilaan. Silloin alkaa oikeasti kuulla ja nähdä ja voi kokea olevansa sopusoinnussa ympäristön kanssa. Suorittaminen lakkaa. Suojautuminen lakkaa.

”Pidän hiljaisuudesta, koska se ei pakota. Se ei tuupi meitä mihinkään, eikä ole pakko reagoida mihinkään. Siinä käy, miten käy, eikä se ole ennalta suunniteltua”, Outi Ampuja sanoo.

Mari Vainion mukaan hiljaisuus yllättää usein. Koskaan ei voi tietää, millaisia ajatuksia, tunteita tai unelmia hiljaisuus nostaa esiin. Pintaan voi nousta vaikeitakin tunteita, jos ei ole kohdannut niitä aiemmin. Hiljaisuus puhdistaa mielen.

Sekä Outi Ampuja että Mari Vainio painottavat, ettei hiljaisuuteen kannata vetäytyä, jos on akuutti kriisi meneillään tai on ahdistunut ja kamppailee mielenterveysongelmien kanssa.

Jos ei ole tottunut olemaan hiljaisuudessa, hiljaisuus voi yllättää. Mari Vainio kertoo, että mieli täyttyy silloin sanojen tulvasta.

”Ensikertalaisista voi myös retriitissä tuntua oudolta se, ettei tarvitse tehdä mitään, että saa vain olla. Keho alkaa pikkuhiljaa rauhoittua, ja ihminen saa huokaista ja asettua vaikka vain istumaan ja katsomaan ikkunasta ulos. Hiljaisuus aukeaa vähitellen, ja matka itseen voi alkaa”, Mari Vainio sanoo.

Hän on vetänyt viikonlopun mittaisia hiljaisuuden retriittejä Utön ja Örön saarilla. Suomalaiset rauhoittuvat hänen mukaansa parhaiten luonnon keskellä. Metsä on monille tärkeä. Ympäristön rauha, avaruus ja kauneus tukevat matkaa hiljaisuuteen.

”Hiljaisuus on pysähtymistä, asioiden huomaamista ja kaikkien aistien käyttämistä. Parhaimmillaan se on totaalista läsnäoloa. Hiljaisuudessa saa levätä, mutta tekemättömyyteen ja olemiseen täytyy suostua.”

Retriiteissä läsnäoloa ja hiljaisuuteen laskeutumista tukee myös ryhmä, yleensä parikymmentä ihmistä.

”On ihmeellistä, miten yhdessä jaettu hiljaisuus, puhumattomuus ja tekemättömyys voimistavat hiljaisuuden kokemusta. Ohjaaja kannattelee hiljaisuutta, antaa sille sanoja ja avaa tietä eteenpäin”, Mari Vainio kertoo.

Outi Ampuja puhuu hiljaisuuden hyvinvointivaikutuksista. Hiljaisuus ruokkii luovuutta, armahtaa ja luo ihmisen uudeksi. Se tuo myös monelle kaivattua lepoa ja elpymistä sekä auttaa kantamaan ihmisenä olemisen taakkaa.

Hiljaisuus auttaa saamaan etäisyyttä asioihin ja suhteuttamaan niitä.

”Hiljaisuus on ennakkoehto syvemmälle ymmärrykselle. Omaa ajattelua ja luovuutta ei välttämättä edistä jatkuva melu eikä loputon läsnäolo humisevissa verkoissa ja informaatiotulvassa”, Outi Ampuja sanoo.

Hiljaisuus ei tuupi meitä mihinkään eikä pakota reagoimaan mihinkään.

Jotkut ihmiset saavat lohtua hiljaisuudesta.

”Lohtua hiljaisuudesta löytäneillä on hyvän itsetuntemuksen lisäksi kyky heittäytyä luonnon ja hiljaisuuden helmaan, ikään kuin sulautua osaksi sitä ja haltioitua siitä”, Outi Ampuja sanoo.

Mari Vainio liittää hiljaisuuteen sellaisia sanoja kuin lepo, läsnäolo, yksinkertaisuus ja pyhä. Hänelle hiljaisuus on rakkaudenteko omaa itseä kohtaan.

”Hiljaisuus auttaa näkemään elämän arvon ja sen, miten hieno asia elämä on, kun putsaamme itsemme arjen kiireistä, roskista ja paineista ja palaamme omaan itseemme”, Mari Vainio sanoo.

Vainio on ortodoksi, mutta hän ei kytke hiljaisuutta mihinkään uskontoon, elämänkatsomukseen, filosofiaan, ismiin tai traditioon. Hiljaisuus on hänestä aivan kaikkien ihmisten oma kulttuurista ja uskonnosta riippumatta.

”Hiljaisuuden kautta ihminen löytää juuri sen, mikä on hänelle merkityksellistä ja kuka hän siinä hetkessä on. En ohjaa ketään hiljaisuuteen yhden ajattelutavan, uskonnon tai filosofian kautta, sillä mikä minä olen sanomaan, mitä itse kunkin hiljaisuus hänelle kertoo.”

mari Vainio on huomannut, että moni kavahtaa usein sanaa pyhä, mutta hänestä jokainen ihminen on pyhä.

”Hiljaisuudessa ihminen tekee matkaa sisimpäänsä. Hiljaisuus on pyhiinvaellusta, koska siinä kuljetaan kohti omaa elämää. Ja mikä on sen pyhempi asia kuin elämä? Pyhyys on elämän arvon näkemistä.”

Hiljaisuus on Mari Vainion mukaan yksinkertaista ja pelkistettyä. Se ei vaadi mitään.

”Yksinkertaisuus vapauttaa keveyteen, iloon ja arjen juhlaan, jossa ihminen saa olla juuri se, joka hän on. Yksinkertaisuudessa voi löytää tien kohti itseään, puhdasta minää, josta on riisuttu kaikki turha.”

Hiljaisuus on aina myös vuorovaikutusta, hiljaista kommunikaatiota ryhmässä mutta ensi kädessä vuorovaikutusta itsensä kanssa.

”Mielen taakse jääneet asiat avautuvat vähitellen. Hiljaisuus on aina kommunikaatiota, vastavuoroisuuta, ympäröivän maailman ja sisimmän kanssa. Se avaa mielen maisemia.”

Hiljaisuuden vaaliminen ja siihen vetäytyminen on pohjimmiltaan radikaali rajanveto nyky-yhteiskunnassa, joka on täynnä melua, hälyä, kiirettä ja informaatiota.

Mari Vainion mielestä hiljaisuus voi olla suorastaan anarkiaa.

”Kun hakeudumme hiljaisuuteen, sanomme samalla: Nyt riittää, en jaksa enää. Haluan levätä. Haluan olla rauhassa.”

Silloin ihminen ei ole yhteiskunnan käytettävissä. Hän vetää rajan itsensä ja muun maailman välille.

Hiljaisuus on anarkistista myös siinä mielessä, ettei siinä ole kyse ajallemme tyypillisestä pyrkimyksestä hallita ja kontrolloida asioita vaan pikemmin antautumisesta ja irti päästämisestä.

Jos hiljaisuus houkuttaa, siihen kannattaa tutustua pikkuhiljaa.

”Ohjaan paljon hiljaisuuden päiviä, mutta yhdessä päivässä ei oikein vielä pääse itsensä äärelle. Moni käy säännöllisesti viikonloppuretriitissä kerran kaksi vuodessa päästyään alkuun hiljaisuuden viljelyn kanssa”, Mari Vainio kertoo.

Kun hiljaisuus tulee tutummaksi, sitä voi vaalia myös arjen äänien keskellä.

”Hiljaisuus on aina olemassa jokaisen sisimmässä. Se on menon ja melskeen, jatkuvan yrittämisen ja pakonomaisen hyvyyden vaatimuksen vastavoima. Se on todellista anarkiaa, jolla kyseenalaistetaan elämän kiire ja kohellus.”

Mari Vainio painottaa, että arkinen hiljaa puuhaaminen tai yksin asuminen maalla on eri asia kuin tietoinen hiljaisuuden viljely. Siihen kuuluvat antautuminen hiljaisuudelle ja tekemättömyydelle sekä matka kohti omaa ydintä. Ryhmässä tämä tapahtuu yhdessä muiden kanssa.

Outi Ampuja taas pitää tärkeänä, että vaalimme laadukkaita äänimaisemia ja kehitämme hiljaisempia elinympäristöjä.

Etenkin kaupunkeihin olisi hyvä saada lisää arjessa helposti saavutettavia hiljaisia paikkoja. Monen hiljaisuuden paikka löytyykin kaupunkien ulkopuolelta, metsästä tai kesämökiltä.

Vietä hiljainen päivä ystävän kanssa

Jos haluat kokeilla hiljaisuutta, voit päättää ystäväsi kanssa viettää hiljaisen päivän jommankumman kotona tai mökillä niin, ettei paikalla ole muita ihmisiä. Päättäkää etukäteen, kumpi tekee ruoan, lämmittää saunan ym.

Päivän aikana ei puhuta mitään eikä kuunnella radiota, musiikkia tai käytetä kännykkää tai tietokonetta. Ollaan vaan. Ajatuksiaan voi kirjata muistiin, jos tuntuu siltä.

Myös hiljaa ruoan tekeminen yhdessä ja ruokailu hiljaisuudessa voi olla hyvä idea. Ruoan voi halutessaan tehdä etukäteen valmiiksi, jolloin voi olla tekemättä mitään.

teemaan sopiva teos tai runokirja sopii luettavaksi päivän aikana.

Voitte kokeilla myös hiljaista, rauhallista kävelyretkeä yhdessä, jolloin molemmat keskittyvät aistihavaintoihinsa ja kuulemiinsa ääniin analysoimatta niitä sen enempää.

Yhdessä hiljaa saunominen voi myös olla voimakas kokemus.

päivälle on tärkeä asettaa hiljaisuuden viljelyn intentio. Hiljaisuudella ei pyritä mihinkään. Sille kannattaa vain antautua. Tarkoitus on vain pysähtyä ja olla yhdessä hiljaa.

Lähde: Jaana-Mirjam Mustavuori

Outi Ampuja

työskentelee ympäristöhallinnossa asiantuntijatehtävissä ja on Helsingin yliopiston dosentti. Hän on väitellyt melusta ja ääniympäristön laadusta, julkaissut aiheesta useita tieteellisiä teoksia ja artikkeleita sekä kirjoittanut kirjan Hyvä hiljaisuus (Atena 2017). Outi asuu aviomiehensä ja kahden lapsensa kanssa omakotitalossa Järvenpäässä. Hän on rock- ja blueskitaristi ja luontoihminen, joka harrastaa mökkeilyä, sienestämistä ja marjastamista.

Mari Vainio

ohjaa hiljaisuuden retriittejä, kundaliinijoogaa ja luovaa kirjoittamista, kirjoittaa sekä toimii ratkaisukeskeisenä valmentajana. Hän on kirjoittanut kirjan Antaudu hiljaisuudelle (Kirjapaja 2024). Mari asuu omakotitalossa Porvoossa. Perheeseen kuuluu mies, neljä nuorta aikuista, kissa ja joukko ystäviä. Hän rakastaa kasvimaataan, ruoanlaittoa ja juhlien järjestämistä.