”Juuri sopiva”, Heidi Sohlberg, 40, ajattelee katsoessaan peiliin. Takaisin katsoo nainen, joka on viiden viime vuoden aikana selvinnyt avioerosta, rintasyövästä, talousvaikeuksista ja niitä seuranneesta identiteettikriisistä.

– Katselen nykyään itseäni lempeästi ja armollisesti. En ole täydellinen, mutta ei tarvitsekaan. Riitän itselleni ja läheisilleni juuri tällaisena.

Rintasyöpä ja kuoleman katsominen silmästä silmään jättivät Heidiin ikuiset jäljet. Rinnat poistettiin leikkauksessa, kehoa koristivat leikkausarvet ja sytostaattihoito sai hiukset putoamaan päästä.

– Sairaus näkyy vartalossani aina. Kroppa ja mieli eivät vain ole entisellään, kun on käynyt tuon myllyn läpi. Hyväksyn sen ja katson arpiani kuin voitonmerkkejä.

Viiden vuoden ajan Heidi söi lääkettä, joka vaikutti aineenvaihduntaan sekä aiheutti turvotusta ja painonnousua. Lääkitys loppui vuodenvaihteessa. Sekin tuntuu merkiltä yhden aikakauden päättymisestä.

Muistona sairaudesta on lyhyt tukka, johon Heidi on tykästynyt niin, ettei aio enää kasvattaa pitkiä hiuksia.

Vuosi sitten toukokuisessa viisivuotistarkastuksessa hän sai virallisesti terveen paperit. Kontrolleja on edelleen vuoden välein.

Viime vuonna Heidin elämässä oli monta merkkipaalua. Hän täytti 40 vuotta, Miss Suomi -tittelistä tuli kuluneeksi 20 vuotta ja syöpädiagnoosista viisi vuotta. Tuli tarve tehdä inventaario eletyistä vuosista.

– Olen ylpeä itsestäni, että selvisin vastoinkäymisistä ja että elämässäni on nyt alkanut uusi, ihana vaihe.

Kovin kaukana ei ole aika, kun Heidi oli hukassa itsensä kanssa eikä tiennyt, kelpaisiko enää kenellekään.

Kiitollisuus on nykyään aamun ensimmäinen tunne, kun Heidi avaa silmät uuteen päivään.

– Ajattelen, että polkuni johdatti minut tähän hyvään paikkaan, missä olen nyt.

Se polku on ollut välillä kivinen.

Ensin tuli syöpä. Kun Heidi 34-vuotiaana meni geenitutkimuksiin, selvisi, että hän kantaa syövälle altistavaa geenivirhettä.

Heidi päätti saman tien mennä poistattamaan rintansa, mutta magneettikuvauksessa selvisi, että kutsumaton vieras olikin jo paikalla.

– Se oli sokki etenkin, koska tunsin itseni täysin terveeksi. Minulla ei ollut kyhmyä rinnassa tai muitakaan tyypillisiä rintasyövän oireita.

Heidi hakeutui geenitutkimuksiin, koska hänen äitinsä menehtyi rintasyöpään, kun hän itse oli yhdeksänvuotias. Heidin esikoinen oli samanikäinen, kun oma syöpädiagnoosi tuli. Sairastuessaan Heidi eli uudelleen lapsuuden pelot ja epätoivon äitinsä kohtalosta.

– Mietin, kuolenko samanikäisenä kuin äitini. Ensimmäinen tunne oli pelko, sen jälkeen tulivat viha, raivo, suru ja hämmennys.

Syöpä löydettiin onneksi varhaisessa vaiheessa.

– Ilman geenitutkimuksia tuskin olisin tässä. Jos syöpä olisi löydetty vasta myöhemmin, se olisi ehkä ehtinyt levitä joka puolelle.

Heidi täytti viime toukokuussa 40 vuotta, mutta ei pode ikäkriisiä.

– Kiintiöni taisi tulla täyteen kolmekymppisenä, kun kriiseilin itseni avioeroon saakka, hän hymähtää.

Heidi erosi Niklas-puolisostaan keväällä 2018. Pari oli yhdessä 16 vuotta, ja heillä on 12-vuotiaan Sofian ja 14-vuotiaan Josefinan yhteishuoltajuus.

Eron jälkeinen yksinolo ilman lapsia vaati Heidiltä paljon totuttelua.

– Oli hirveää, kun tytöt olivat isällään ja minä yksin kotona. Ikävöin lapsia niin, että sain elämäni ensimmäiset paniikkikohtaukset. Sohvalla istuessa sydän saattoi alkaa takoa niin, että jouduin haukkomaan henkeä. Sain itseni rauhoitettua joogassa oppimieni hengitysharjoitusten avulla. Myös terapia auttoi käsittelemään uutta tilannetta.

Välit tyttäriin ovat läheiset ja mutkattomat.

– Voimme puhua kaikesta puolin ja toisin. Mielestämme onnistuimme erossa hyvin. Tyttärilläni on maailman paras isä.

Kolmen sinkkuvuoden aikana Heidi oppi, että pärjää hyvin myös ilman miestä.

– Minulle oli todella tärkeää näyttää itselleni, että pärjään, ja pärjäsinhän minä. Se teki hyvää sekä minulle että tytöille. Olin ainoa aikuinen taloudessa, ja minun piti huolehtia kaikesta. Helppoa se ei ollut, mutta hieno ja opettavainen matka kylläkin, hän sanoo nyt.

Apuakin olisi ollut tarjolla. Heidi halusi kuitenkin tehdä kaiken itse, koota Ikean hyllyt ja asentaa televisiot, vaikka siinä olisi mennyt monta päivää.

Kun korona vei leijonanosan juontajana ja somevaikuttajana tunnetun Heidin töistä, hän joutui työttömäksi työnhakijaksi. Toisinaan lapsille oli tarjota vain voita ja makaronia.

– Ajanjakso opetti, miten pienellä rahalla pärjää. Ei tule törsättyä mihinkään ylimääräiseen. Olen kaveriporukassa tunnettu siitä, että metsästän kaupoista tarjouslihaa ja -juustoja, hän naurahtaa.

Työn merkityksen Heidi oppi jo kotoa, kun hän silitti isänsä kauluspaitoja ansaitakseen taskurahaa. Myös omat tyttäret on opetettu tekemään kotitöitä.

– Hekin tietävät, ettei raha kasva puissa. On tärkeää, että he ymmärtävät sen arvon.

Mitä jos ketään sopivaa ei löydykään? Se ajatus ehti sinkkuvuosina käydä Heidin päässä. Hän kävi muutamilla Tinder-treffeillä, mutta mitään sykähdyttävää ei tullut vastaan.

Kerran Heidi tuli torjutuksi pelkän valokuvan perusteella.

– Julkaisin somessa kehopositiivisen bikinikuvan. Siinä näkyi, että minulla on vatsamakkaroita ja selluliittia. Puhuin kuvasta Tinder-miehelle, jonka kanssa olimme sopineet näkevämme. Kuvan nähtyään mies sanoi, että ehkä meidän ei kannata tavata. Kuulemma hänen edelliset kumppaninsa ovat olleet paremmassa kunnossa.

Vaikka Heidi arvostaa kehoaan sellaisena kuin se on, tapaus vei hänen itsetuntonsa hetkeksi pohjalukemiin.

– Kun joku saa kommenteillaan lyötyä maahan, on vaikea nousta ylös. Pelissä on kuitenkin koko naiseuteni.

Heidi itse suhtautuu kehoonsa nyt armollisemmin kuin koskaan aiemmin.

– Olen helposti lihovaa sorttia, joten pastan ja pitsan syöminen näkyy välittömästi. Silti olen ylpeä jokaisesta muodosta ja muhkurasta. Ne ovat osa minua, tarinaani.

Syöpähoitojen aikana Heidiltä poistettiin munasarjat, mikä laukaisi kehossa vaihdevuosioireet. Kuumat aallot, voimakas hikoilu ja jatkuvat yöheräämiset ovat tulleet tutuiksi.

– Haaveilen, että saisin joskus nukkua kuusi tuntia putkeen. Nukun pinnallista unta ja säpsähtelen hereille pitkin yötä. Oireet ovat kuitenkin pientä sen rinnalla, että olen terve ja elossa. Seksuaalista halua vaihdevuodet eivät onneksi vieneet. Myös se on suuri kiitollisuuden aihe.

Uusi rakkaus saapui Heidin elämään, kun hän sitä vähiten odotti. Se ei löytynyt deittisovelluksesta vaan ystävien avustuksella.

– Olen onnellinen ja rakastunut nainen. Uskon, että loppuelämän rakkaus on nyt löytynyt.

Vaikka Heidillä ja maansiirtoalalla työskentelevällä puolisolla oli ennestään paljon yhteisiä tuttuja, he eivät olleet koskaan aiemmin tavanneet.

Suhde on edennyt nopeasti, ja mies kosi Heidiä syyskuun lopulla lomamatkalla Espanjassa. Mies soitti ensin Heidin isälle ja pyysi tyttären kättä.

– Kosinta oli yllätys, vaikka olimmekin puhuneet siitä, että haluamme sitoutua toisiimme loppuelämän ajaksi. Vastasin epäröimättä myöntävästi.

Mukana ollut ystäväpariskunta pyydettiin kaasoksi ja bestmaniksi tuleviin häihin, joita on tarkoitus viettää ehkä jo tänä vuonna.

– Minulle kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta katsotaan, missä aikataulussa ehdimme häät järjestää.

Heidin puoliso ei kaipaa julkisuutta eikä nimeään lehteen. Yhteisessä kaveripiirissä hän on saanut leikkisän lempinimen Könsikäs, ja sillä nimellä hän on myös Heidin puhelimessa. Kun Heidi julkaisi joulukuussa parin yhteiskuvan lomalta Dubaista, mies sai lisänimekseen Bono, koska seuraajien mielestä muistuttaa ulkoisesti U2-yhtyeen laulajaa.

Ensimmäiseksi Heidi kertoi kihlausuutisen tyttärilleen. Nämä ovat iloisia äitinsä onnesta, eikä Heidi voisi olla ihmisen kanssa, joka ei olisi hyvä hänen lapsiaan kohtaan.

– Hän kohtelee sekä minua että tyttöjä kuin kukkaa kämmenellä.

Pariskuntaa yhdistävät arvot. Asiat puhutaan suoraan eikä tabuja ole. Sitä Heidi suosittelee kaikille pareille.

– Opin erosta ainakin sen, että kaikesta pitää puhua. Jos jotain lakaisee maton alle, se räjähtää kyllä jossain vaiheessa silmille.

Syvä rakkaus ja toisen kunnioittaminen ovat kahden jo kerran naimisissa olleen aikuisen suhteessa kantavia voimia. Hurtti huumorintaju taas on yhteisen arjen suola.

– Saamme tyttöjen kanssa joka päivä nauraa maha kippurassa hänen noloille jutuilleen.

Marraskuun lopulla Heidi ja tytöt muuttivat miehen kanssa saman katon alle, uuteen omakotitaloon Veikkolaan. Miehen lapset aiemmasta liitosta ovat jo täysi-ikäisiä ja asuvat omillaan. Heidin tyttöjen kouluun ja harrastuskuvioihin muutto ei vaikuta.

Vaikka kaikki on tapahtunut nopeasti, Heidi luottaa tulevaisuuteen.

– Ajattelen, ettei näillä kilometreillä ja kokemuksilla tarvitse enää tutustua vuosia. Kokemus on opettanut, ettei kenellekään ole luvattu huomista.

Heidi puolisoineen ja ex-mies Niklas uuden naisystävänsä kanssa viettävät välillä aikaa yhdessä. Viimeksi pariskunnat istuivat iltaa teekupillisen äärellä.

– Tyttöjenkin on hyvä nähdä, että tulemme kaikki toimeen toistemme kanssa.

Työrintamallakin on uudenlaista imua. Tapahtumien vähennyttyä Heidi työllistää itsensä juontokeikkojen ohella sosiaalisen median vaikuttajana. Hän haluaa tehdä aitoa ja silottelematonta sisältöä ja valitsee kaupalliset yhteistyönsä niin, että ne vastaavat hänen arvojaan.

– Olen saanut palautetta, että olen helposti lähestyttävä tavallisille keski-ikäisille naisille.

Uusi aluevaltaus on myös MTV3:n Olen julkkis, päästäkää minut pois -tosi-tv-ohjelma, joka kuvattiin loppuvuodesta viidakossa Etelä-Amerikassa.

– Päätin uskaltaa, vaikka oli vaikeaa olla erossa tytöistä ja tuoreesta kihlatusta.

Ohjelmassa julkisuudesta tutut ihmiset kilpailevat toisiaan vastaan ja keräävät rahaa valitsemalleen hyväntekeväisyyskohteelle. Heidin kohde on Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanja.

Heidi uskaltaa jo hieman haaveilla tulevaisuudesta.

– Viiden vuoden kuluttua olen naimisissa ja onnellinen. Toivon, että läheisilläni on kaikki hyvin ja että itselläni olisi uusia työkuvioita. Olen kiitollinen siitä, että olen tässä ja elossa. Nyt on aika juhlia elämää.