
”Minulla on pieni lapsi, olen itsellinen äiti ja yrittäjä ja haluan viettää aikaa ikääntyvien läheisteni kanssa. Elämäni, kuten monen muunkin, on hyvin ahdettua. Vapaa-aikaa on teoriassa enemmän kuin ennen, mutta se ei välttämättä ole palauttavaa.
Myös vaatimukset siitä, mitä kaikkea töissä ja vapaalla pitäisi saada aikaiseksi, ovat kiristyneet. Jos on altis suorittamaan, koko ajan on asioita, jotka voisi tehdä yhä paremmin tai monimutkaisemmin.
Kun ärsykkeitä on paljon, yksinkertaisuutta, rauhaa ja luontoa rakastava hermosto joutuu koetukselle. Mieli voi tuottaa riittämättömyyttä tai paniikin tuntua, vaikka kaikki olisi hyvin.
Luulen, että olen välttänyt uupumuksen, koska minulla on tehokkaita keinoja vireystilani säätelyyn.
Tärkein ensiapuni on hengitys. Teen hengitysharjoituksia pitkien työpäivien aikana, ennen esiintymistä ja iltaisin, jos huomaan käyväni kierroksilla.
Yksi suosikeistani on harjoitus, jossa lasken hitaasti kolmeen sisään hengittäessä ja kuuteen ulos hengittäessä. Parin minuuttia voi riittää.
Ylivirittyneenä hengitys muuttuu pinnalliseksi. Kun rauhoittaa hengitysrytmiä ja pidentää uloshengitystä, parasympaattinen hermosto aktivoituu. Silloin ajatus kulkee kirkkaammin ja keskittymiskyky paranee.
Syvään hengittäminen rauhoittaa välittömästi, vaikka ajatukset olisivat vielä ahdistuneita.
Moni yrittää säädellä stressiään liian myöhään. Kun se muistuttaa itsestään voimakkailla merkeillä, stressi on jyllännyt jo pitkään.
Stressitason nousua voi oppia tunnistamaan miettimällä, millainen on oma hyvän vireen tila. Milloin on aikaansaava ja mukava fiilis ja helppo keskittyä töihin? Joku tarvitsee työpäiviinsä paljon yksinoloa, toinen taukoja ja kolmas seuraa.
Jos on koko ajan olo, ettei ehdi, riitä tai saa tarpeeksi aikaan, on hyvä tarkastella, toimiiko arvojensa ja päämääriensä mukaan. Onko itselleen liian ankara tai asettaako muiden tarpeet omiensa edelle?
Jos elämä on vain kujanjuoksua velvollisuuksien kanssa, haahuilulle ja fiilistelylle ei jää tilaa. On hirveän tärkeää, että elämässä on niitäkin.
Vasta silloin keho ja mieli muistavat, että tarvitaan muutakin kuin suorittamista. Jos ei rauhoitu, ihminen urautuu oravanpyöräänsä.
Puhuminen ei aina riitä. On tärkeää etsiä myös kehollisia tapoja hoitaa itseään. Jos sinua rauhoittaa se, että pelaat hetken Tetristä, tee niin.
Monella on jo kaikki keinot rauhoittua: puutarhatyöt, neulominen, kävely metsässä. Niitä pitää vain käyttää ajoissa.
Hengitys ei vaadi eristäytymistä tai hiljentymistä. Se on aina mukana kulkeva supervoima ja turva.
Tiedän, että voin missä tahansa tilanteessa muokata oloani hengittämällä. Ajatus rauhoittaa ja tekee minut onnelliseksi.”
Hanna Markuksela
42, on psykologi, psykoterapeutti ja EMDR-terapeutti, jonka kirja Suorituskyvyn salaisuus (Tammi) on juuri ilmestynyt.