Mitä jos työviikko olisi viisipäiväisen sijaan lyhyempi? Mille kaikelle jäisi energiaa? Työ on yhä harvemmalle arjen merkityksellisin asia, johon haluaa panostaa kaikkensa. Omat unelmat, harrastukset ja läheiset painavat enemmän.

Toisaalta voi tuntua, että kivaan työhönsä jaksaisi satsata paremmin, jos sitä tekisi vähän nykyistä vähemmän.

Etenkin luovilla aloilla jo testaillaan lyhennettyä työaikaa. Pääministeri Sanna Marinin on puhunut sen puolesta, että lyhennetty työaika voisi kuitenkin olla seuraava askel kaikkien työelämässä.

Vaikka taloudellinen tilanne antaisi lyhennykselle myöten, moni asia voi arveluttaa. Kokeneet kertovat nyt oivalluksensa.

Viime vuosina jotkut ovat ihmetelleet Marica Thorénin päätöstä tehdä nelipäiväistä työviikkoa – eihän hänen lapsensa ole enää mikään parivuotias taapero.

”Olen miettinyt, onko minulla oikeutta lyhennettyyn työaikaan, koska minulla ei ole kotona pientä lasta. Mutta ihan sama – ei tarvitse elää niin kuin muut odottavat. Tämä antaa minulle voimaa.”

Thorén jäi osittaiselle hoitovapaalle, kun hän palasi tammikuussa 2016 perhevapailta markkinointialan työhönsä. Välillä työpaikka on vaihtunut, mutta Thorénin perjantait ovat olleet vapaita pian viisi vuotta.

Thorén riemastui, kun hän luki artikkelin sinkkunaisesta, joka oli taistellut itselleen nelipäiväisen työviikon. Työpaikalla ei oltu ymmärretty, miksi hän perheettömänä tarvitsisi sen.

”Hän nautti vapaa-ajastaan suunnattomasti. Toivon, että työpaikoilla nähtäisiin, että asia ei ole sidoksissa siihen, että sinulla on perhe, vaan siihen, että voit hyvin.”

Työterveyspsykologi Johanna Ojala-Oksala toteaa, että lyhennetty työaika houkuttaa usein siksi, että se mahdollistaa sujuvamman työn ja perheen yhteensovittamisen. Se voi kiehtoa myös, jos työn ohella haluaa tehdä jotain ihan muuta, mihin viikonloput ja illat eivät riitä – vaikka opiskella, tuottaa musiikkia tai maalata.

”Silloin työstä vapautunutta aikaa usein käytetään omien toiveiden tavoitteluun tai testaamiseen: haluaisinko tehdä tätä tulevaisuudessa kokopäiväisesti?”

Mutta eniten Ojala-Oksala tapaa työssään ihmisiä, joilla on kurja syy haaveilla lyhennetystä viikosta: työssään uupuneet.

”Kun työt kaatuvat päälle, jotkut haaveilevat vaikkapa 80-prosenttisesta työajasta.”

Varsinkin nuoret aikuiset, jotka ovat vasta lunastamassa paikkaansa työelämässä, ovat harvemmin halukkaita sairauslomalle.

”He voivat ajatella, että sairausloma on heikkouden merkki, jota ei haluta myöntää itselle eikä varsinkaan työnantajalle. Ajatellaan, että hoidan itseni kuntoon omakustanteisesti eli tekemällä vähemmän töitä”, Ojala-Oksala toteaa.

Jos merkit viittaavat työuupumukseen, kannattaa olla itselleen rehellinen ja miettiä, tarvitsisiko sittenkin lyhennetyn työajan sijaan sairauslomaa.

”Jos on ajanut itsensä piippuun, ei yksi vapaapäivä viikossa lisää yleensä ratkaise asioita maagisesti.”

Pärjäänkö pienemmällä palkalla? Tipahdanko urakelkasta? Lyhennetty työaika voi haluttaa ja pelottaa yhtä aikaa.

Mieti, mikä on itsellesi tärkeää.

”Kannattaa pohtia arvojaan ja sitä, elääkö niiden mukaisesti. Jos itselle tärkeitä arvoja ovat perhe, läheiset ja liikunta, mutta tekee silti töitä kellon ympäri, ei elä niin kuin ajattelee”, Ojala-Oksala toteaa.

Hänen mielestään on realismia, että lyhennetty työaika voi haitata uralla etenemistä.

”Se on tietyllä tavalla osoitus, että ei halua antaa työlle ihan kaikkea. Se voi mietityttää työnantajaa. Viisas työnantaja kuitenkin tietää, että hevonenkin juoksee pidempään, jos se nyt säästelee voimiaan.”

Thorén ei tunne jääneensä jostain paitsi omalla urallaan.

”Olen jutellut nuorten äitien kanssa, jotka haluaisivat lyhennetyn viikon, mutta pelkäävät urakehityksen pysähtyvän siihen. Äitiyden ja uraminän identiteettejä rakennetaan yhtä aikaa, ja joka paikassa täysillä mukana olemisella varmistetaan, ettei tipu mistään – eikä nähdä, ettei sen tarvitse mennä niin.”

Ojala-Oksala tietää, että moni haluaa kaiken ja mieluiten täydellisesti: uran, perheen ja vapaa-ajan. Ei ihme, jos silloin uupuu tai ei voi henkisesti hyvin.

”Lyhyempi työaika voisi silloin mahdollistaa kohtuullisuuden opettelun: mitä tarvitsen, jotta voin olla onnellinen ja voida hyvin?

Jos haluat lyhyemmän työviikon siksi, että ajatus siitä tuntuu kivalta, työnantajallasi ei ole velvollisuutta suostua siihen.

Yleensä se onnistuu silloin, jos haluaa hoitaa pientä lasta kotona eli jäädä osittaiselle hoitovapaalle. Jos syy on terveydellinen, työnantajan pitää pyrkiä järjestämään mahdollisuus lyhyempään työaikaan.

Thorén oli esihenkilönsä ensimmäinen alainen, joka alkoi tehdä lyhennettyä viikkoa. Käytännön järjestelyt olivat pomollekin uutta.

”Kannattaa ottaa itse selvää, mihin on oikeus. Tutkimme asiaa yhdessä, mutta oli hyvä, että minulla oli valmiiksi jotain tietoa.”

Thorén on tottunut avaamaan suunsa. Entisessä työssään asiakasvastaavana hän teki tiiviisti yhteistyötä asiakkaidensa kanssa.

”Kysyin parilta asiakkaalta, haluavatko he vaihtaa yhteyshenkilöä, koska en ole perjantaisin tavoitettavissa. He eivät kokeneet sitä ongelmaksi.”

Thorén kuulosteli myös työkavereidensa tuntemuksia.

”Pyrin ennakoimaan poissaoloni ja petaamaan asioita niin, että perjantaisin mikään ei kaatunut kenenkään niskaan.”

Petaaminen ei tarkoita loputonta joustamista. Thorén muistelee entisiä kollegoitaan, joilla oli myös vapaa perjantai, mutta silloin heidän sähköpostinsa automaattivastaus kehotti soittamaan, jos asia oli kiireellinen.

”Itse olen pitänyt rajoistani kiinni ehkä tiukemmin kuin moni muu. Haluan tehdä työni hyvin, mutta en tee niitä vapaa-ajallani.”

Jos rajoista lipsuu, se kannattaa tehdä tietoisesti.

”Voin laskea yhden käden sormilla kerrat, kun olen tehnyt töitä perjantaina. Ne kerrat oli ennalta sovittu”, Thorén sanoo.

Ojala-Oksalasta tuntuu, että monet kantavat syyllisyyttä siitä, että tekevät lyhennettyä työaikaa.

”Vähän kuin olisi työnantajalle siitä velkaa ja siksi antaa 120 prosentin panostuksen niinä päivinä, kun on töissä. On tärkeää olla realisti siinä, kuinka paljon jaksamisen kannalta on järkevää tehdä töitä – ja muistaa, mitä työsopimuksessa on sovittu.”

Lue myös: Miten jaksaa, jos aina saa vain määräaikaisia työsopimuksia?

”On makea fiilis, kun viettää perjantaisin muksun kanssa retkipäivää, muilla on arkihötäkkä päällä ja meillä ei mihinkään kiire”, Thorén sanoo.

Lyhyemmän työviikon ansiosta hän on voinut olla enemmän läsnä lapselleen.

”Mutta se on ollut myös minulle mahdollisuus ladata akkuja. Vapaat perjantait ovat henkireikäni.”

Kun on enemmän aikaa, löytää itsensä helpommin kävelyltä, joogasta tai terveellisen ­ruuan ääreltä.

Ojala-Oksala toteaa, että lyhennetty työaika voi vaikuttaa myönteisesti terveyteen. Jos työviikkoaan lyhentää joko päivä- tai viikkotasolla, voi se heijastua myönteisesti jaksamiseen, hyvinvointiin ja motivaatioon, ja sitä kautta myös tehokkuuteen.

Thorén kertoo, että lyhennetty työaika on saanut hänet päivittämään työrutiinejaan. Nykyään hän esimerkiksi osallistuu vain palavereihin, joissa oma läsnäolo on varmasti tarpeen, edistää hommia vaikka viiden minuutin rakosissa ja priorisoi tekemisensä tarkkaan.

”Jos lyhennetystä työajasta haluaa parhaan hyödyn, vapaapäivä kannattaa pitää keskellä viikkoa”, Ojala-Oksala sanoo.

Tämä pätee etenkin silloin, jos työ uuvuttaa. Vapaapäivä katkaisee viikon mukavasti ja tuo siihen ehkä yhdet hyvät yöunet lisää. Jos uupumusta ei ole, vapaa perjantai toimii viikonlopun jatkeena hyvin. Se tuo aikaa ja rauhaa paneutua vaikka harrastuksiin.

”Jos on ollut pitkään työelämän pyörityksessä, voi vapaapäivä hujahtaa hetkessä ohi. Iltapäivällä huomaa, ettei ole tehnyt mitään ja alkaa sättiä itseään. Vapaapäivälle voi järjestää itselleen merkityksellistä tekemistä – tai suhtautua tekemättömyyteen hyväksyvästi: on ihan ok olla tekemättä mitään”, Ojala-Oksala toteaa.

Thorén oli elokuussa uuden edessä, kun lapsi aloitti esikoulun. Sitä on viitenä päivänä viikossa.

”Etukäteen juhlin, että saan oman puolen päivän vapaan, mutta olenkin joutunut opettelemaan perjantain viettämistä uudelleen. Olen nimittäin vähän lipsunut tekemään silloin työhommia.”

Lipsuminen on helppoa, kun tykkää työstään ja työtään voi tehdä myös kotona. Siihen on ajanut tylsyyskin, kun korona on rajoittanut tekemisiä.

Thorén aikoo ryhtyä suunnittelemaan perjantaitaan paremmin: menoa ja treffejä heti aamulla.

”Aikaisemmin olen opettanut muille, että en ole perjantaisin töissä. Nyt minun täytyy opettaa se itselleni.”

Juttu on julkaistu Trendissä 09/2020.