Kun Anu Sinisalo ihastui uuteen kumppaniinsa, pintaan nousivat vanhojen suhteiden vaikeat tunteet: ”Olen pelännyt hylätyksi tulemista”
Uusi seurustelusuhde on tuonut Anu Sinisalolle levollista yhteiseloa ja kiinnostavia keskusteluja. Se on myös pakottanut käymään läpi menneisyyttä.
Näyttelijä Anu Sinisalon mielessä kuplii kepeys. Jokin aika sitten hänen elämäänsä tuli kiinnostava mies, jonka kanssa tuttavuus syveni.
”Olen onnellisesti seurustelusuhteessa.”
Anu ei tee suuria suunnitelmia etukäteen ihmissuhteissa tai muissakaan asioissa, sillä elämällä on yleensä omat suunnitelmansa. Hän keskittyy pikemminkin surffaamaan elämän aalloilla vastaanottavaisena.
Uuteen ihmiseen tutustuminen tuli hedelmälliseen aikaan – sellaiseen, kun Anu oli pohtinut elämänsä suuntaa jo pitkään ja päättänyt tietoisesti tuunata asennettaan.
Tarvittiin pimeyttä, ennen kuin oli valon vuoro.
Ensin tuli uni, joka ei jättänyt Anua rauhaan.
Unessa Anu seisoi pilvien päällä. Pilvet olivat harmaita, sadepäivän painoisia. Ympärillään Anu näki pelkkää tyhjyyttä.
Ketään ei ollut missään. Kaikki oli autiota. Anu oli yksin koko maailmankaikkeudessa. Hän muistaa elokuvamaisen tarkasti kahdeksan vuotta sitten näkemänsä unen.
”Tavoitan yhä ne ahdistuksen, yksinäisyyden ja epätoivon tunteet, jotka uni nosti pintaan.”
Anu yritti työstää puistattavaa unta myönteisempään suuntaan. Hän kuvitteli harmaan pilvipeiton päälle itselleen mieluisia asioita, kuten luontoa, värejä ja elämää. Se ei onnistunut. Horisontti pysyi tyhjänä.
Unipäiväkirjaa vuosikymmeniä pitänyt Anu tiesi, että unella oli hänelle viesti. Muutoksen aika oli alkamassa.
Muutaman seuraavan vuoden aikana Anun pitkäaikainen parisuhde päättyi, hän hyvästeli hänelle hyvin läheisen isoäidin, maman, viimeiselle matkalleen, ja Anun rescue-koira Pinja kuoli.
Anu kutsuu ajanjaksoa kasvukipuiluksi. Kun elämä tuntui junnaavan tahmeasti paikallaan, Anu kävi läpi itseään ja asenteitaan. Hän mietti, kuka ja minkälainen hän haluaa olla.
Uintiretket pöpelikköjärvissä. Kiireettömät aamut ja Kaiku-koira, jonka Anu saa välillä lainaan aikuiselta pojaltaan. Läheiset, terveys, työ.
Anu alkoi huomioida tietoisesti kiitollisuuden aiheitaan.
”Ymmärsin, että vain minä voin muuttaa asennoitumistani.”
Anu alkoi suhtautua kaikenlaisiin tunteisiinsa hyväksyen.
”Ajattelen, että olen syntynyt tähän elämään tuntemaan tunteita – ja olen totisesti saanut käydä läpi niiden kirjon.”
Käännekohta ei tapahtunut yhdessä yössä. Asennemuutos oli hidas liukuminen, kuin vuodenaikojen vaihtumista. Ilmassa oli vielä kevään karuutta, vaikka samaan aikaan saattoi jo aistia kesän henkäyksen.
”Tiesin ja tunsin, että elämässäni on alkamassa jälleen uusi vaihe.”
Ja sitten elämä toi eteen uuden ihmisen.
”Olen joutunut käsittelemään menneiden suhteitteni kaikuja.”
Tässä suhteessa ei ole kiire minnekään. Niin Anu on saanut tuntea uuden ihmissuhteensa äärellä. Hän on erityisen kiitollinen parin yhteisestä huumorista ja levollisesta yhteiselosta. Kimpassa kulkeminen on avannut myös uusia näkökulmia.
”Tuntuu hyvältä ihmetellä maailmaa hänen kanssaan. Saamme aikaan hyviä keskusteluja, sillä toinen meistä on tiede ja toinen tunne.”
Uuteen ihmiseen tutustuminen ei ole ollut pelkästään kepeää. Seurustelusuhde on nostanut Anussa pintaan myös keskeneräisyyden tunteita.
”Olen joutunut käsittelemään menneiden suhteitteni kaikuja. Vaikka aiemmissa suhteissani on ollut suurta rakkautta, olen käynyt läpi kelpaamattomuuden, epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteita niin ihmisenä kuin naisena. Olen pelännyt hylätyksi tulemista.”
Anusta tuntuu siltä, että yhteiskunnassa ihmisen arvoa määritellään yhä sen kautta, onko tämä parisuhteessa. Parisuhde itsessään ei tee Anua onnelliseksi. Se on vain bonus kaiken muun hyvän päälle.
”On rikkautta, että elämässäni on ollut erilaisia vaiheita: sekä itsekseen oloa että pitkiä parisuhteita.”
Unien näkeminen ja niiden tarjoaman viisauden kuunteleminen ei ole Anulle erityislaatuista, vaan osa arkea.
Henkisyys tarkoittaa Anulle energiaa. Hän on lapsesta asti kokenut, että maailmassa vaikuttaa jokin suurempi voima. On olemassa muutakin kuin se, mitä silmillämme näemme.
Anu viehättyy mystiikasta. Ennen kaikkea henkisyys tarkoittaa hänelle kuitenkin itsetutkiskelua, intuition kuuntelua ja luonnon kanssa sovussa elämistä.
”Henkisyys on minulle raadollista rehellisyyttä itseäni kohtaan. Mitä paremmin tunnen itseni, sitä laajemmin pystyn ymmärtämään ja aistimaan ympärilläni olevaa maailmaa.”
Anun henkisellä polulla on ollut erilaisia vaiheita. Teini-ikäistä puhutteli kristinusko. Nelikymppisenä Anu osallistui shamaaniseminaareihin ja kävi energiahoidoissa. Silloin hän löysi ympärilleen samankaltaisesti ajattelevia ihmisiä.
”Kävin läpi hetkellisen hurahtamisen vaiheen. Kuvittelin, että voin parantaa itseni ja koko maailman”, Anu sanoo ja naurahtaa.
Anu on edelleen uteliaan kiinnostunut henkisistä asioista, mutta hänellä ei ole tarvetta tavoitella totuutta. Hän keskustelee mielellään eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa ja omaksuu uutta maailmankatsomukseensa. Olemme täällä oppimassa, hän ajattelee.
”Minusta tuntuu siltä, että olen kulkenut aina hieman eri rytmissä kuin muut ikäiseni.”
Suurin henkinen oppiläksy on ollut Anulle erillisyyden kokemus.
Sen juuret ulottuvat lapsuuteen, jolloin Anu oli ainoana lapsena paljon itsekseen. Kokemus toistui, kun hän aloitti kielitaidottomana ruotsinkielisessä koulussa. Erillisyyden kokemus on vahvistunut monissa elämänvaiheissa, kuten esimerkiksi silloin, kun Anu tuli äidiksi 18-vuotiaana.
”Minusta tuntuu siltä, että olen kulkenut aina hieman eri rytmissä kuin muut ikäiseni. Sekin on vahvistanut erillisyyden kokemustani.”
Anu on käsitellyt erillisyyden tunnettaan pyrkimällä hyväksymään sen sellaisena kuin se on. Myös intohimotyöstä on ollut apua.
”Nautin siitä, että saan ammatissani leikitellä erilaisilla tunteilla.”
Henkisyys on Anun mielestä kuin maailman suurin kirjasto, joka tarjoaa inspiraatiota kaikkiin mielentiloihin. Se on tukipilari, joka on läsnä joka päivä.
Elämme Anun mielestä kiehtovaa aikaa.
”Uskon, että tiede sekä käsite energiasta ja tietoisuudesta muuttuvat tulevaisuudessa. Se tulee olemaan iso edistysaskel.”
Hyvinvointi tarkoittaa Anulle tasapainoa. Se on sopivassa suhteessa haasteita ja mukavuusaluetta, yhdessäoloa ja omaa rauhaa, työtä ja lepoa.
”Kuvittelemme herkästi olevamme ainutlaatuisia ihmisinä, vaikka emme ole. Kaipaamme kaikki samoja perusasioita. Voin hyvin, kun tunnen olevani turvassa, pysyn terveenä, tulen taloudellisesti toimeen ja ympärilläni on hyviä ihmissuhteita.”
Luonto on Anun hyvinvoinnin peruspilari. Hänelle on elintärkeää, että ikkunoista näkyy puita. Kodistaan Helsingin Keskuspuiston laitamilta Anu pääsee nopeasti metsään. Myllertävät ajatukset rauhoittuvat parhaiten kävelyn meditatiivisessa rytmissä.
Yksi Anun onnellisuuden salaisuuksista on kyky nauttia arjen pienistä iloista. Anulle luksus on muun muassa sitä, että autossa on toimivat stereot ja ilmastointi ja että sillä pääsee huristelemaan haluamaansa paikkaan.
Keväästä myöhäiseen syksyyn Anu pitää autossaan mukana uimakamppeita, jotta hän voi pysähtyä luonnonvesiin pulahtamaan.
Anu saattaa tuntea pakahduttavaa onnea nuuhkiessaan metsän tuoksua sateen jälkeen tai pötkötellessään kotisohvalla.
”Kiitollisuuden hetkissäni tunnen pyhyyden ja rakkauden läsnäolon.”
Pieni, tarkoin valittu ystäväjoukko on Anulle tärkeä voimavara. Ystävien kanssa hän jakaa hersyvän huumorin ja sukeltaa syviin vesiin. Ystävät kannattelevat elämän kaikissa käänteissä.
”Olen luonteeltani varautunut ja yksityinen. Olen opetellut avaamaan ajatuksiani ja tunteitani enemmän ystävilleni. Se on syventänyt ihmissuhteitani.”
”Vaikka minulla on ollut aina kykyä itseironiaan, olen ollut toisinaan turhan totinen.”
Muutamia vuosia sitten Anu sai tärkeän oppitunnin hyvinvoinnista.
Kaikki ystäväni -näytelmän harjoitukset olivat alkamassa Aleksanterin teatterissa, ja Anua jännitti. Pian hän näyttelisi lavalla yhdessä Miitta Sorvalin ja Sanna Stellanin kanssa.
Anu oli epävarma siitä, miten hän pärjäisi valovoimaisten naisten porukassa. Minä kun en ole koomikko, hän ajatteli.
Yhteistyö alkoi kuitenkin luistaa sujuvasti – ja vuosien varrella työkavereista on tullut Anulle tärkeitä ystäviä. Hän on oppinut kollegoiltaan erään korvaamattoman taidon.
”Miitalla ja Sannalla on laaja ymmärrys ihmisyydestä ja kyky nähdä elämä seitinohuen ironian läpi.”
Anu on oppinut naisilta, että elämän vaikeistakin hetkistä voi löytää komiikkaa. Monesti käy niin, että pulmaan löytyy ratkaisu, kun sitä tarkastelee huumorin linssien läpi.
”Vaikka minulla on ollut aina kykyä itseironiaan, olen ollut toisinaan turhan totinen.”
Anu on oppinut suhtautumaan itseensä yhä enemmän huumorilla. Se on vahvistanut hänen hyvinvointiaan.
”Olen luonteeltani kaoottisempi kuin aiemmin kuvittelin – ja nykyään rakastan sitä puolta itsessäni. Nuorempana pyrin turhan tiukkaan säntillisyyteen. Tässä hetkessä opettelen päästämään irti vanhoista toimintamalleistani.”
Ystäväkolmikko nousee taas syksyllä yhdessä lavalle, kun suosittu Kaikki ystäväni -esitys jatkuu Aleksanterin teatterissa.
Anu täyttää ensi vuoden maaliskuussa 60 vuotta. Vuosien kuluessa hän on kasvanut yhä tyytyväisemmäksi elämäänsä ja itseensä. Omissa nahoissa on eri tavalla hyvä olla kuin ennen.
”En halua antaa ikäni määritellä minua.”
Anu on miettinyt, miten nuorempana hän ajatteli enemmän, miten muut näkevät hänet.
”Iän myötä olen löytänyt sopivaa röyhkeyttä olla juuri se, kuka olen. Se on pelkästään vapauttavaa.”
Luottamus elämään on myös kasvanut. Nykyisin Anu tietää, että tyhjyydellä on tapana täyttyä.
Hankalien vaiheiden jälkeen koittaa aina helpompi jakso.
Meikki ja hiukset: Heidi Reponen.
Tyyli: Ida Jokikunnas
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 9/2025.
