KAIKKI ALKAA kriisistä.

Tämä kokemus vastaanotolta yhdistää parisuhdekouluttaja Marianna Stolbowia ja pari- ja perhepsykoterapeutti Antti Ervastia. Useimmiten heidän pakeilleen tullaan, kun suhteessa on kriisi. Taustalla voi olla uskottomuutta tai yksinkertaisesti tunne siitä, että on kasvettu erilleen. Mitä nyt tehdään? Tästä alkaa Mariannan ja Antin työ.

Molemmat työskentelevät aamusta iltaan toimivien ihmissuhteiden eteen – Marianna sooloasiakkaiden, Antti ennen kaikkea parien kanssa. Nyt he ratkovat suhdepulmia yhdessä uudessa eeva.fi:n podcastissa Rakkaudella me.

Lue ja kuuntele lisää: Rakkaudella me -podcast ratkoo sinunkin parisuhdepulmiasi – kuuntele ja nauti seurauksista

PARIEN YLEISIN ONGELMA on kohtaamattomuus tunnetasolla, Antti määrittelee. Jos tuntuu, että kumppani ei näe, kuule tai ymmärrä, keskinäisestä vuorovaikutuksesta tulee kielteistä. Silloin terapeutti voi toimia sillanrakentajana.

”Tehtäväni on auttaa kumppaneita ymmärtämään toisiaan paremmin, jotta kumpikin tulee tasapuolisesti kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi”, Antti sanoo.

Marianna taas yleensä tapaa kumppanit erikseen. Silloin asiakas voi kertoa ne vaikeimmatkin ajatukset, joita kumppanille ei ainakaan vielä uskalleta lausua. Marianna kuulee esimerkiksi vastaanotollaan usein lauseen: ”Haluaisin erota, mutta en uskalla.”

”Koen, että minun tehtäväni on silloin pitää huolta, että asiakas ei eroa ainakaan vääristä syistä. Toisinaan taas joku voi kertoa, että on käynyt kumppaninsa kanssa vaikka jo muutaman vuoden pariterapiassa, mutta ei ole uskaltanut kertoa tälle olevansa sivusuhteessa.”

Marianna on huomannut, että joskus kumppani halutaan tuoda vastaanotolle aivan erityisestä syystä.

”Kun vain toinen osapuoli hakee pariterapiakontaktia, tarkoitus on pahimmillaan tuoda kumppani kuulemaan jonkinlainen totuus ammattilaiselta. Sitten se tyhmä saa kuulla, miten asia on! Siksikin minusta on kiva tavata ihmisiä erikseen.”

PUHUMINEN ON yliarvostettua! Marianna ja Antti toteavat ja purskahtavat nauruun. Väite yllättää, kun se tulee suhde-eksperttien suusta.

”Loputon parisuhdepuhe on toisinaan umpityhjää jargonia”, Marianna kiteyttää.

Molempien vastaanotoilla puhutaan asiakkaiden kipukohdat halki, mutta mikä tahansa puhe ei kelpaa suhteen pelastajaksi.

”Sitä, että puhuu suhteessa paljon, ei kannata sekoittaa avoimuuteen. Niillä ei ole välttämättä mitään tekemistä keskenään. Joskus puhe on pelkkää puhetta, ja sillä voi myös peittää”, Marianna sanoo.

Nykyään suhdepuhetta viljellään paljon. Mariannan mukaan monella on tuomisinaan vastaanotolle diagnoosi omalle kumppanille tai self help -kirjallisuudesta omaksuttu käsitys omasta kiintymyssuhdetyylistään. Niiden perusteella on helppo luoda tarkka ennakkokäsitys itsestä ja puolisosta.

”Kaikista muotitermeistä huolimatta ihmiseltä puuttuu usein eräänlainen alaston kirkkaus siitä, kuka todella sielultaan on. Sen etsiminen vaatii raaputtelua.”

SEKAVAN TERMIVIIDAKON sijaan Marianna tahtoo suoraa puhetta. Hänellä on vissi, vähän raflaavakin teoria siitä, mikä suomalaisissa parisuhteissa hiertää.

”Minulla on villi teoria siitä, että suurin osa eroista johtuu siitä, että ihmiset eivät tule seksuaalisesti kohdatuiksi haluamallaan tavalla”, hän pamauttaa.

Parit usein pukevat tämän kokemuksen puheissaan erilaisiin asuihin. On ruuhkavuodet, olemme kuin kämppiksiä, rakkaus vain loppui. Jokaisen tarinan takana on jäljitettävissä sama kipupiste. Tahdon olla haluttu ja arvostettu, tahdon syliin.

”Sylin tarve voi olla henkistä ja fyysistä. Tämän kaipuun esiin nostaminen olisi tärkeää”, Marianna sanoo.

Läheisyyden tarvekin on jokaiselle erilaista. Siksi Marianna pyytää asiakkaitaan sanomaan suoraan, kaipaako tämä kumppanilta varpaiden hierontaa vai onko kyse orgasmivajeesta.

Antti uskoo, että Marianna on oikeilla jäljillä.

”Kun kumppanit eivät kohtaa tunnetasolla, ei seksuaalisuuskaan pääse toteutumaan täydessä potentiaalissaan. Hyvä tunneyhteys korreloi usein hyvän seksielämän kanssa. Silloin on kosketuksissa leikkisyyteensä ja heittäytymiskykynsä kanssa”, Antti sanoo.

Käsitystä fyysisyydestä ei siksi kannata typistää pelkkiin seksiakteihin. Kohdatuksi tuleminen on paljon muutakin.

Mihin aikaan ja millaisella ilmeellä kumppani astuu kotiovesta sisään? Katsooko hän kohti, koskettaako, tervehtiikö ja miten vastaat? Kaikki keskinäinen vuorovaikutus voi olla esileikkiä ja rakentaa pohjaa yhteiselle hyvälle.

ELÄMME KOKEILEVAA ja kiinnostunutta aikaa, Marianna sanoo. Kaikilla ei ole enää vain yhtä kumppania, eikä sellaista kannata olettaa. Siksi termi ”parisuhde” särähtää nykyään etenkin Mariannan korvaan. Suhde voi olla avoin tai polyamorinen. Parasta olisikin puhua parisuhteiden sijaan ihmissuhteista.

”Suhdemuodosta huolimatta tietyt perusasiat tuntuvat pysyvän: haemme turvan kokemusta ja tahdomme tuntea itsemme tärkeiksi ja merkityksellisiksi. Osalle kaikkien munien laittaminen yhteen koriin voi edustaa turvaa, toiselle täyttä turvattomuutta”, Marianna kuvailee.

Antin mielestä perinteiseen monogaamiseen suhteeseen ei tarvitse ryhtyä, koska niin on ollut tapana, eikä avoimeen, vaikka se tuntuisi ”muodikkaalta”.

”Meillä kaikilla on särömme, haavamme ja kiintymyssuhdehistoriamme. Joillekin jo suhde yhden kanssa on tarpeeksi haastava, puhumattakaan monisuhteisuudesta. Miellän itseni liberaaliksi tyypiksi, mutta omissa parisuhteissa olen tietyissä asioissa konservatiivinen.”

MUOTI-ILMIÖIDEN nimissä ei kannata uhrata hyvinvointiaan, Antti sanoo. On ihan ok myös haluta olla vain yhden ihmisen kanssa.

”Yksikään suhdemuoto ei sovi kaikille. Toivon silti jokaiselle suhdetta, jossa saa olla itsensä. Silloin suhde toimii emotionaalisena turva­satamana.”

Olennaisinta on, että itselle sopivaa suhdemuotoa saa miettiä rauhassa.

”Hyvässä suhteessa uskaltaa olla haavoittuvainen ja tuoda pöytään kaikki tunteensa. Parhaimmillaan kumppani tai kumppanit osaavat olla joskus hankalienkin tunteiden äärellä. Kun nämä kriteerit täyttyvät, parisuhde on merkittävä hyvinvoinnin lähde.”

Marianna on samaa mieltä. Oman suhdeideaalin hahmottaminen vaatii raadollista rehellisyyttä. Hänkin tapaa työssään asiakkaita, joiden suhdemuoto on välillä kivulias kompromissi.

”Esimerkiksi avoimeen suhteeseen ei kannata suostua siksi, että saisi edes rippeet haluamastaan ihmisestä. Silloin oman kivun joutuu usein piilottamaan.”

PARISUHTEEN HOITAMISESTA ja suoranaisesta työstämisestä puhutaan nykyään paljon. Välillä se voi tuottaa suoranaista syyllisyyttä. Entä, jos oma suhde on ihan ok, eikö se riitä? Onko sitä silloinkin pakko työstää?

”Ensinnäkin: työstäminen on kauhean ankea sana!” Marianna älähtää.

”Ainakaan loputon puhuminen ei ole parisuhteessa tarpeen. Kumppaniaan voi huomioida ihanasti niin monella muullakin tavalla.”

Antti ei ole aivan samaa mieltä. Hänestä on harvinaista, että kaikki soljuisi pitkässä suhteessa kummankin mielestä aina vain ruusuisesti. Siksi työstämisestäkin voi puhua.

”Parisuhde ei ole helppo laji. Se vaatii tahtotilaa ja aktiivista vaivannäköä, jatkuvaa tunnetyötä. Se ei tarkoita mitään vaivalloista pakkopullaa, vaan vaikkapa ihan vain yhteistä aikaa.”

ONKO SUUTARIN LAPSILLA sitten kenkiä? Eli seuraavatko suhde-eksperttien työt kotiin ja syyttävätkö puolisot heitä terapoinnista?

Marianna ei epäröi sekuntiakaan.

”Kyllä”, hän puuskahtaa nauraen. ”Se on ihan sairaan ärsyttävää!”

Antti miettii vastaustaan pidempään.

”Minulla kuvio on itse asiassa päinvastainen. Kumppanillani on tapana lohkaista silloin tällöin sarkastisesti, että jaahas, taisit taas käyttää empatiat loppuun töissä.”

”Kun tekee intiimiä vuorovaikutustyötä viisi päivää viikossa, kaipaa myös paljon omaa tilaa.”

Töiden jälkeen Antti käy mielellään salilla tai kuuntelee musiikkia, ottaa erakkoaikaa palautuakseen.

”Terapeutit eivät ole kaiken tietäviä yli-ihmisiä, myöskään omissa suhteissaan. Osaan olla kömpelö ja syyllistyn kotona samoihin virheisiin kuin asiakkaani.”

OMIA TUNNE- JA SUHDETAITOJAAN voi treenata esimerkiksi käymällä läpi suhdehistoriaansa. Opittavaa on kertynyt elämän varrelta puolihuomaamattakin.

”Riidat kumppanin kanssa ovat tuhannen taalan paikkoja, sillä ne paljastavat itsestä vaikka mitä”, Marianna pohtii.

”Kun ei ole enää ihan nuori, myös menneisyydessä riittää ammennettavaa. Voin vielä nyt, lähes kuusikymppisenä, kelata suhdehistoriastani jotakin tapahtumaa, jonka olen kokenut 18-vuotiaana, ja oivaltaa siitä jotakin uutta. Ahaa, siksi toimin kuten toimin!”

Joskus juuri ne tuskalliset kriisit ovat parhaita mahdollisuuksia raaputella esiin todellista minäänsä.

”Eroni ovat opettaneet paljon ja laittaneet miettimään. Miksi en vaikkapa ole uskaltanut päättää mennyttä suhdetta, vaikka olen intuitiivisesti aistinut jo sen olevan lopuillaan?” Antti sanoo.

Ennen kaikkea ihmissuhteessa voi oppia uutta arjessa, ihan joka päivä.

”Kun on valmis laittamaan itsensä likoon oikean kumppanin kanssa, kehitys on kiehtovaa – eikä se lopu koskaan”, Antti innostuu.

”Samasta ihmisestäkin aukeaa aina uusia puolia. Parisuhde on alusta, jossa kumppanit voivat kasvaa erikseen ajan kanssa omaan kukoistukseensa – tunneyhteyttä menettämättä.”

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 7/2023.