Onko tämä nyt sitä? Hermoja kiristää, uni karkaa aamuyöllä ja olo on jatkuvasti vähän alakuloinen. Lista kuulostaa vaihdevuosioireilta, mutta ikää on vasta reilut neljäkymmentä. Eivät kai ne vielä voi alkaa? Kyllä voivat ja usein alkavatkin, sanoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Riina Katainen.
”Suurin osa luulee vaihdevuosien alkavan paljon myöhemmin kuin ne oikeasti alkavat. Luulen, että se liittyy vaihdevuosista käytettyyn mummotauti-termiin. Harva kokee itseään mummoksi viisikymppisenä, jolloin menopaussi keskimäärin tapahtuu”, hän sanoo.
Kuuntele podcastia
Suomessa on 1,5 miljoonaa naista, joita vaihdevuodet koskettavat. Toimittaja Aino-Mari Tuuri tajusi olevansa yksi heistä ja päätti selvittää, mitä kaikkea se tarkoittaa. Kuuntele Menologeja-podcastia ja ällisty.
Menopaussi tarkoittaa viimeisiä oman hormonitoiminnan aiheuttamia kuukautisia. Se on kuitenkin eri asia kuin vaihdevuodet. Vaihdevuosioireet johtuvat estrogeenitason laskusta elimistössä, ja se alkaa usein jo vuosia ennen menopaussia.
Ärtyneisyys, masennus, itkuherkkyys ja surullisuus ovat ensimmäisiä vaihdevuosioireita, ja ne sekoitetaan helposti pms-oireisiin. Menopaussin jälkeen tyypillisimpiä oireita ovat kuumat aallot, yöhikoilu ja unettomuus. Moni kokee myös muistiongelmia ja erilaisia kipuja sekä kolotuksia.
Vaihdevuosioireita hoidetaan estrogeenilla, joka korvaa elimistöstä kadonnutta omaa hormonia. Hormonihoitoa voi käyttää suun kautta tabletteina tai ihon kautta laastarina, geelinä tai suihkeena.
Ongelmia ja ratkaisuja
Toimitus kysyi lukijoilta verkossa, mihin vaihdevuosipulmiin he kaipaavat ratkaisuja. Näihin kahdeksaan kysymykseen toivottiin eniten apua. Niihin vastaa naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Riina Katainen.
1. Onko minusta vielä Peppi Pitkätossuksi?
”Vaikka olen henkisesti vireä, kehoni muuttui vaihdevuosissa. Miten palauttaa elastisuutta ja voimaa?”
Vaihdevuodet vaikuttavat merkittävästi kehoon, sillä estrogeeni ylläpitää lihaksia. Menopaussin jälkeen lihakset alkavat herkästi surkastua.
Lihasten ylläpito vaatii kunnon lihaskuntotreeniä riittävällä tasolla. Parhaita treenimuotoja ovat kuntosaliharjoittelun ja bodypumpin kaltaiset treenit, joissa lihakset kuormittuvat monipuolisesti.
Liikuntaa on hyvä harrastaa yleisten suositusten mukaan. Se tarkoittaa viikoittain joko reipasta liikkumista kaksi ja puoli tuntia tai rasittavaa liikkumista tunnin ja vartin verran. Lisäksi pitäisi harjoittaa kevyttä liikuskelua mahdollisimman usein sekä lihaskuntoa ja liikehallintaa kaksi kertaa viikossa.
Myös palautuminen liikunnasta heikkenee estrogeenitason laskiessa. Siksi on tärkeää huolehtia lihashuollosta.
On vaikeaa erottaa, mitkä muutokset kehossa ovat iän tuomaa muutosta ja mitkä liittyvät vaihdevuosiin. Esimerkiksi hiusten harventuminen voi johtua muun muassa ikääntymisestä, menopaussista tai stressistä. Lihasten suhteen muutokset voivat tuntua nopeiltakin. Lihas kuluttaa enemmän energiaa kuin muu kudos, joten lihasten pienentyessä paino alkaa helposti nousta.
Myös luiden heikkeneminen nopeutuu, joten viimeistään vaihdevuosissa on tärkeää huolehtia riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista.
2. Mikä virkistäisi muistia ja saisi henkisen harson väistymään?
”Minulla on ollut norsun muisti. Nykyisin olen hajamielinen ja minun on vaikea keskittyä. Mikä auttaa aivosumuun?”
Multitaskaaminen ja sosiaalisen median jatkuva käyttö aiheuttavat valtavasti keskittymisvaikeuksia ja muistihäiriöitä kaiken ikäisille. Vaihdevuosissa niiden vaikutuksille voi olla entistä herkempi.
Noin puolet vaihdevuosi-ikäisistä kokee kognitiivisia eli tiedon käsittelyyn, havainnoimiseen ja muistiin liittyviä oireita. Tällaisia ovat muun muassa keskittymisvaikeudet, vaikeudet tehdä päätöksiä ja painaa asioita mieleen sekä aivosumu.
Aivosumu tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, ja siksi sitä myös hoidetaan eri tavoin. Jotkut yhdistävät oireen keskittymisvaikeuksiin. Toisille aivosumu voi olla huonosti nukutun yön jälkeinen tunne. Silloin ei aleta hoitaa aivosumua vaan uniongelmaa. Aamuyön heräily on yleisin vaihdevuosioire, johon haetaan apua.
Hormonihoidon vaikutusta kognitiivisiin ongelmiin on tutkittu, mutta tulokset ovat ristiriitaisia. On epäselvää, liittyvätkö esimerkiksi muistivaikeudet suoraan hormonaalisiin muutoksiin vai ovatko ne muiden vaihdevuosioireiden aiheuttamia. Yleensä oireet helpottuvat jossain vaiheessa, vaikka estrogeenin puutos on pysyvä.
3. Auttavatko akupunktio, yrtit ja kasviestrogeenit?
”Haluaisin helpottaa vaihdevuosioireita luonnollisesti eli ilman varsinaista lääkitystä. Auttavatko esimerkiksi akupunktio ja luontaistuotevalmisteet vaihdevuosioireisiin?”
Ainoa tehokas apu vaihdevuosioireisiin on hormonihoito estrogeenilla. Akupunktion tehoa kuumiin aaltoihin ja yöhikoiluun on kuitenkin tutkittu paljon, ja sen on todettu helpottavan oireita jollain tavalla.
Tosin tutkittavat ovat tunteneet saaneensa apua myös lumehoidosta. He ovat luulleet saaneensa kiinalaisen lääketieteen mukaista hoitoa, vaikka lumeneulat eivät ole lävistäneet ihoa oikeasti. Akupunktion ei siis voi sanoa varmasti auttavan, mutta jos sitä haluaa kokeilla, niin miksipä ei.
Luontaistuotevalmisteita on tutkittu paljon. Osasta on saatu selkeää näyttöä, että ne eivät auta. Joistakin tuotteista näyttö on ristiriitaista. Salviasta saattaa olla apua, mutta se on vähäistä hormonihoitoon verrattuna.
Se tiedetään varmasti, että jotkut vaihdevuosioireisiin käytetyistä luontaisvalmisteista voivat aiheuttaa maksavaurioita. Tällaisia ovat esimerkiksi tähkäkimikki ja rohtokoisio eli Intian ginseng.
Myös kasviestrogeeneista eli fytoestrogeeneista saadut tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Osa kasviestrogeeneista voi hieman lievittää oireita. Kasviestrogeeneja saa ravintolisistä ja ruuasta kuten soijasta, pavuista, pähkinöistä ja täysjyväviljatuotteista.
Elintavatkin vaikuttavat. Tupakointi ja ylipaino lisäävät vaihdevuosioireita. Runsas kahvin juominen ja vahvat mausteet voivat pahentaa kuumia aaltoja ja kahvi lisätä myös unihäiriöitä.
Lääkkeettömiä apukeinoja ovat hengittävä kerrospukeutuminen ja kahden peiton käyttö. Niiden avulla on helpompi ottaa pois ylimääräisiä kerroksia, kun siihen on tarvetta.
4. Lopahtivatko halu ja kiihottuminen lopullisesti?
”Haluni ovat nyt nolla. Palautuvatko seksihalut vaihdevuosioireiden tasaantuessa vai elänkö loppuikäni ilman seksiä?”
Vaihdevuosista johtuva haluttomuus liittyy yleensä limakalvojen muutoksiin. Viimeistään menopaussin jälkeen limakalvot ohenevat eivätkä enää eritä kosteutta. Siksi emättimen limakalvo voi olla arka, eikä kosketus tunnu niin miellyttävältä kuin ennen.
Limakalvo emättimen sisällä on normaalisti hyvin ryppyinen. Kun estrogeeni vähenee, rypyt silenevät ja tuntoherkkä pinta-ala vähenee. Kiihottumisreaktio ei tapahdu kuten ennen ja voi tulla olo, ettei kiihottuisi lainkaan. Limakalvon muutoksia on helppo hoitaa paikallisesti. Seksielämän ei tarvitse missään nimessä päättyä vaihdevuosiin.
Vaihdevuosioireista myös uniongelmat voivat haitata halua. Usein väsyneenä ei jaksa edes ajatella seksiä. Kumppanin kanssa voikin miettiä, mikä aika päivässä olisi paras hetki seksille.
Jos seksuaalisen halun väheneminen johtuu vaihdevuosista, hormonikorvaushoito voi auttaa. Sopiva valmiste voisi olla synteettinen tiboloni, josta muodostuu elimistössä estrogeenin ja keltarauhashormonin lisäksi vähän testosteronia.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että halu aaltoilee koko elämän ajan ja haluttomuutta on paljon kaiken ikäisillä monista eri syistä. Siihen vaikuttavat myös vaihdevuosien aikana muutkin tekijät kuin menopaussi. Jos on paljon stressiä tai parisuhdehuolia, haluttomuus voi liittyä niihin. Silloin voi olla hyvä selvitellä kokonaisuutta seksuaalineuvojan kanssa.
5. Kuinka kauan uskallan jatkaa korvaushoitoa?
”Olen 76-vuotias ja joudun käyttämään virtsankarkailun takia edelleen paikallisestrogeenia. Onko tutkimusta pitkäaikaisen hormonikorvaushoidon vaikutuksista?”
Vaihdevuosien alettua emättimeen annosteltavaa paikallisestrogeenia suositellaan käytettäväksi koko loppu elämä. Paikallisestrogeeni on turvallinen ja tehokas hoito. Vuoden annoksessa on saman verran estrogeenia kuin yhdessä suun kautta otettavassa estrogeenitabletissa.
Näen vastanotollani asiakasta tutkiessani, onko paikallisestrogeeni käytössä. Sen avulla emättimen limakalvo palautuu normaalin paksuiseksi ja kosteammaksi. Paikallisestrogeeni vahvistaa myös virtsateitä sekä ehkäisee virtsankarkailua ja virtsatieinfektioita.
Varsinaista hormonihoitoa suositellaan käyttämään vain niin kauan kuin oireista kärsii. Riskit pitkäaikaiskäytössä liittyvät rintasyöpäriskin kasvamiseen.
Alle viiden vuoden käyttöön ei juurikaan liity riskiä, ja se on pieni kymmenen vuoden käyttöön saakka. Sen jälkeen rintasyöpäriski kasvaa ja on sitä suurempi, mitä pidempään hormonihoitoa käyttää.
Yläikärajaa hoidoille ei kuitenkaan ole. Oireita hoidetaan niin kauan kuin niitä on, sillä lääkityksen hyödyt todennäköisesti voittavat mahdolliset haitat.
Hormonihoidon alkupuolella kontrollikäyntejä lääkärillä on yleensä vuoden välein, myöhemmin voi riittää kahdenkin vuoden väli. Vastaanotolla on tärkeää käydä läpi terveydentila, miettiä sopiva lääkitys ja tehdä suunnitelma jatkosta. Pelkkä reseptin uusiminen ei riitä.
6. Oireet kestävät ja kestävät – tuliko niistä ikuinen riesa?
”Olen 69-vuotias ja minulla on yhä vaihdevuosioireita: yöhikoilua ja heräilyä. Loppuvatko oireet koskaan?”
Yleensä loppuvat. Oireiden keston vaihtelun syytä ei vielä tiedetä, mutta asiaa tutkitaan. Jotain merkitystä on geeneillä. Äidin tai muun lähisukulaisen vaihdevuodet voivat antaa osviittaa, millaiset omat vaihdevuodet mahdollisesti ovat.
Jos oireet ovat jo välillä poissa ja tulevat sitten takaisin, niitä voi aiheuttaa jokin muu kuin vaihdevuodet. Esimerkiksi hikoiluoireita voivat aiheuttaa myös kilpirauhasen toimintahäiriö, refluksitauti ja diabetes.
Unettomuuden syynä taas voi olla myös mielenterveyden häiriö, neurologinen sairaus, levottomat jalat tai tihentynyt yöllinen virtsaamistarve. Uniapneakin yleistyy menopaussin jälkeen, ja sen oireet voivat olla täsmälleen samanlaisia kuin vaihdevuosioireet.
Näin kauan vaihdevuosioireet yleensä kestävät!
Oireet ja niiden voimakkuus vaihtelevat yksilöllisesti. Keskimäärin vaihdevuosioireet kestävät reilut seitsemän vuotta, mutta pienellä osalla ne saattavat kestää yli 15 vuotta. Jotkut sen sijaan selviävät vain parin kuukauden oirehdinnalla. Noin 15 prosentilla ei ole oireita lainkaan.
7. Miten vaihdevuosioireita voi helpottaa rintasyövän jälkeen?
”Olen sairastanut syövän enkä voi käyttää hormonikorvaushoitoja. Mikä avuksi hikoiluun, nivelvaivoihin ja limakalvojen kuivuuteen?”
Yleensä limakalvojen ja virtsateiden oireita voidaan syövästä huolimatta hoitaa turvallisesti paikallisella estrogeenilla. Omasta tilanteesta kannattaa jutella syöpää hoitavan lääkärin kanssa.
Muita oireita on mahdollista lievittää myös mieli- alalääkkeillä ja tietyillä epilepsialääkkeillä, vaikka niiden vaikutus ei yleensä ole verrattavissa hormonihoidon vaikutuksiin. Esimerkiksi aivojen serotoniini- ja noradrenaliinijärjestelmiin vaikuttavat lääkeaineet voivat tuoda helpotusta hikoiluun, uneen, mielialaan ja kipu- oireisiin.
Kuumiin aaltoihin voi kokeilla epilepsialääke gabapentiiniä, joka helpottaa myös pitkäaikaisia kipuja. Näiden lääkkeiden sivuvaikutukset ovat yleensä hyvin siedettyjä vaihdevuosioireiden hoidossa, sillä niitä käytetään pienempinä annoksina kuin mieliala- tai epilepsialääkityksessä.
Hikoiluoireita voi hoitaa myös verenpainelääke klonidiinilla. Kaikissa lääkkeissä vaikutukset saattavat näkyä vasta kolmen kuukauden käytön jälkeen.
8. Haluan sanoa heipat estrogeenille, miten teen sen?
”Vaihdevuodet ovat osaltani vihdoin ohi, ja haluaisin lopettaa hormonikorvaushoidon. Miten se tehdään oikein ja turvallisesti?”
Lopettamiseen ei ole virallisia ohjeistuksia. Tiedetään kuitenkin, että hormonihoidon lopettamista seuraavan vuoden aikana sydän- tai aivoinfarktin riski kohoaa. Laskimotukosriski taas on korkeimmillaan aina hoidon aloittamisen jälkeen. Siksi turhia hoidon lopettamisyrityksiä ei kannata tehdä.
Yleensä ohjaan potilasta pienentämään annosta asteittain. Jos sillä tavalla päästään hyvin pieneen annokseen, sen voi todennäköisesti kokonaan lopettaa. Jos oireet palaavat, pakitetaan takaisin siihen pienimpään annokseen, jolla ne pysyvät poissa.
