"En rakastunut Samiin ensisilmäyksellä, mutta hän kiinnitti huomioni välittömästi. Oli marraskuu 2017 ja puhuin videopuhelua silloisen belgialaisen kumppanini kanssa. Juttelimme niitä näitä, kun Sami ilmestyi kumppanini taakse ja tervehti. He olivat musiikinohjaajakoulutuksessa Pariisissa. Miten mukava mies, upea tukka, ajattelin.
Tammikuussa lähdin kumppanini kanssa musiikkifestivaaleille Kroatiaan. Tapasimme siellä yllättäen myös Samin. Hän veti minua selittämättömällä tavalla puoleensa. Aloin vältellä Samia, jotta en kiinnostuisi lisää.
Pari kuukautta myöhemmin päätimme avata suhteemme silloisen kumppanini kanssa. Olimme miettineet tulevaisuutta, mutta koimme, että arvomme ja toiveemme olivat erilaisia, eikä suhteemme päässyt syventymään. Halusimme olla vapaita tapailemaan muita. Se, että toinen saattaisi kohdata uuden henkilön, rakastuakin, tuntui pelottavalta, mutta samalla suljettu kaukosuhde liian kahlitsevalta.
Kesäkuussa näin jälleen Samin. Olimme samalla musiikkileirillä Englannissa. Nyt en pystynyt enää vastustamaan häntä. Samin ystävällisyys, kiltteys ja tasapainoisuus olivat omaa luokkaansa. Hänellä oli elämänkokemusta ja hiljaista tietoa, jota en ollut kohdannut aiemmin.
Sami tuntui miettivän, voiko lähestyä minua. Siksi olin Samin suuntaan itsepäisen aktiivinen: pysyttelin hänen lähellään ja hain tanssimaan. Viimeisenä iltana päädyimme samaan aikaan iltanuotioille. Tunnelma oli maaginen. Soitimme pimenevässä illassa kitaraa, lauloimme ja juttelimme. Viimeistään tässä vaiheessa oli selvää, että vetovoima oli molemminpuolista.
Sami kertoi olevansa huolissaan kumppanini suhtautumisesta ja siitä, miltä mahdollinen yhdessäolomme tuntuisi hänestä. Draamaa ei kuitenkaan syntynyt. Olimme sopineet säännöistämme. En kokenut syyllisyyttä.
Aamuyöllä Sami kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan kiertämään maailmaa. Vastasin saman tien kyllä. Yhdeksän kuukautta myöhemmin matkasimme jo pariskuntana ympäri Chileä, Argentiinaa, Brasiliaa, Tunisiaa ja Eurooppaa. Etenimme maata pitkin, keikkailimme ja ohjasimme musiikkityöpajoja. Ennen reissuamme luovuimme kumpikin kodeistamme, jotta rahamme riittivät elämiseen. Se oli samaan aikaan hurjaa ja ihanaa.
Nyt olemme seurustelleet neljä vuotta. Suhteemme oli aluksi avoin, mutta suljimme sen kolmisen vuotta sitten. Ajattelen, että parisuhteen sisällä voi tuntea vetoa muihin. Ajatukset ja teot ovat eri asioita.
Rakkaus on sopimus: suhteen osapuolet päättävät, mitä muiden kanssa saa tehdä. Jos ja kun jompikumpi meistä ihastuu, pohdimme, onko suhteessamme täyttymättömiä tarpeita ja miten voisimme muuttaa tilannetta.
Suomessa parisuhteelle asetetaan usein korkeat odotukset: yhden ihmisen tulisi tyydyttää kaikki tarpeet. Siksi kai pettäminen tuomitaan niin jyrkästi.
Onneksi modernissa yhteiskunnassa on vaihtoehtoja. Suljetun suhteen sijaan voi valita avoimen suhteen tai monisuhteen. Tärkeintä on muistaa, että jokaisella on rajansa, joita täytyy kunnioittaa.
En usko, että meille olisi olemassa vain yksi ainoa ja oikea kumppani. Tarpeet ja tilanteet vaihtelevat, energiat muuttuvat. Samin valitsen joka päivä uudelleen. Hän myös minut.
Minulla on vahva toive suhteen jatkumisesta. Suhteessamme on väljyyttä, vapautta ja tilaa. Uskon, että ne kantavat jatkossakin.”
Juttu on julkaistu Trendissä 6/2022.
