Vauvahaaveesta on tullut Essille, 35, jatkuva stressinaihe, johon hän etsii lyhytterapiasta mielenrauhaa. Essi on hiljattain eronnut, ja ajatus lapsesta hallitsee ja häiritsee myös alkavia suhteita.

Aiemmilla vastaanotoilla Essi harjoitteli vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia. Hän huomasi, että ne laajensivat näkökulmaa ja helpottivat hieman paineita.

Essi päätti ryhtyä selvittelemään hedelmöityshoitoja, sillä faktojen kerääminen on aina ollut hänen tapansa prosessoida asioita.

Tämä on Essin kolmas käyntikerta.

Taina Risto: Hei Essi, mikä olisi hyvä tulos tämänkertaisesta tapaamisesta?

Essi: En tiedä. Olen niin pois tolaltani. Kävin eilen toisella gynekologilla ja siellä selvisi, että voisin päästä eteenpäin hedelmöityshoidoissa, edes jonoon, aikaisintaan vuoden päästä, kun erostamme tulee virallisesti vuosi. Olemme kuitenkin muuttaneet erilleen jo yli puoli vuotta sitten.

Taina: Näen, että olet järkyttynyt. Pystytkö kuvaamaan tarkemmin, miltä tieto tuntui?

Essi: Tuntuu pahalta ja epäreilulta, että tämä tarkoittaa näin pitkää aikaa lapsettomuushoidoissa. Ei olisi pitänyt olla niin rehellinen. Eivät he olisi voineet tarkistaa sitä mistään, milloin olemme virallisesti eronneet. Nyt asia lukee papereissa. Harmittaa.

Taina: Ymmärrän, käynti ei ollut sinulle helppo. Oletko ehtinyt miettiä, mitä tämä tarkoittaa?

Essi: Sitä, että luovutan. Vaikka kuinka yritän, aina vedetään matto jalkojen alta.

Taina: Muistatko, kun viimeksi sanoit, että asioiden keskeneräisyys tuo sinulle rauhaa, koska se tarkoittaa, että on useita vaihtoehtoja ja elämä voi tuoda myös yllätyksiä. Tämä ajattelu­tapa oli sinulle uusi havainto. Miltä tuo ajatus nyt tuntuu?

Essi: En pysty nyt hahmottamaan isoa kuvaa, olen niin kiinni eilisessä lääkärikäynnissä.

Taina: Mietitään sitten hetki jotain ihan muuta. Puhutaan vahvuuksistasi. Kerro minulle, mitkä ovat voimavarojasi.

Essi: Olen aika ratkaisukeskeinen, hahmotan hyvin kokonaisuuksia. Se toimii tosin vain niihin asioihin, jotka pystyn näkemään. En esimerkiksi hahmota aikaa, koska sitä ei voi koskettaa. Olen myös avoin ja rehellinen ja pyrin ottamaan muut huomioon.

Taina: Hieno lista. Miten sinun vahvuuksistasi on hyötyä nyt, kun lähdet eilisen pettymyksen jälkeen eteenpäin? Sait tiedon, johon joudut sopeutumaan. Eihän sinun tarvitse luopua vauvahaaveesta, mutta toivoisin, että pystyisit katsomaan tulevaisuuteen laajemmin, vähän kuin vaihtaisit tiukan valokeilan 180 asteen kulmaan.

Essi: Mutta kun en halua mitään muuta! Jos en saa lasta, elämäni ei ole elämisen arvoista.

T: Silti minulla on tunne, että kaikesta huolimatta sinulla on jonkinlainen visio mielessäsi. Onko sinulla?

Essi: Täytyy varmasti päästä sinuiksi tuon asian kanssa, että en voi määrittää lapsettomuushoitoihin pääsyaikaa, vaan sen määrittää joku muu puolestani. On opeteltava hyväksymään.

Taina: Mitä se hyväksyminen tässä tapauksessa tarkoittaa?

Essi: Sitä, että en voi tälle asialle mitään enkä tiedä, mitä tapahtuu.

Taina: Voisiko olla, että tuo en tiedä -vastaus onkin kaikkein paras? Että antaisit ajan kulua ja katsot, mihin elämä vie. Mitä muuta elämääsi on viime aikoina kuulunut?

Essi: Aloin tapailla yhtä miestä. Emme vielä edes tunne kovin hyvin, olemme vasta tutustumassa, mutta silti hän halusi olla eilen tukenani lääkärikäynnin jälkeen.

Taina: Miltä hänen läsnäolonsa tilanteessa tuntui?

Essi: Hyvältä mutta myös ristiriitaiselta. En ha­luaisi rakastua häneen siltä pohjalta, että hän tuki minua vaikeassa tilanteessa. Haluaisin rakastua hänen itsensä vuoksi.

Taina: Se on ymmärrettävää. Lähinnä tuli mieleen, että tämäkin ihminen on todiste siitä, että elämällä voi olla tarjottavana sinulle vaikka mitä.

Essi: Samaa sanoi tänään pomoni, hyvä ystäväni. Että ehkä oli tarkoituskin, että asiat menevät näin. Ehkä vuoden sisällä tulee jotain uutta elämään. Mutta minun mieleni on niin musta, että en näe pientäkään valoa.

Taina: Sinulla on kaikki oikeus tuntea noin. Mutta tunteiden vastapainoksi haluaisin muistuttaa sinua faktoista. Kuten siitä, että lääkärikäynnit ovat tuoneet sinulle tiedon, että raskaus on periaatteessa mahdollinen. Ja siitä, että yhtäkkiä elämässäsi on ihminen, jolta löytyi myötätuntoa. Eivätkö nämä asiat ole myönteisiä? Muutama viikko sitten sinulla ei ollut kumpaakaan, ei tietoa eikä tätä ihmistä elämässäsi.

Essi: Se pitää kyllä paikkansa.

Taina: Olet itsekin aiheuttanut muutoksia. Et siis ole vain virran vietävissä. Yhdeksässä kuukaudessa olet eronnut ja löytänyt lomautusajaksi koulutustasi vastaavan työpaikan. Isoja asioita molemmat. Kun nämä tapahtuivat lähimenneisyydessä, voisitko ajatella, mitä kaikkea saattaa tapahtua myös lähitulevaisuudessa? Elämässä on aina toivoa.

Essi: Totta, ehkä minun on tarkoituskin odottaa ja katsoa, mitä tulevaisuus tuo. Elämällä voi olla jotain uutta tarjottavaa.

Essi on jatkanut lyhytterapiakäyntejä. Toivo ja epätoivo ovat vuorotelleet huonojen ja hyvien uutisten mukana. Gynekologin luona selvisi, että vuoden odotus pätee vain julkisen puolen hoitoihin. Parhaillaan Essi miettii, hakeutuuko hoitoihin yksityiselle puolelle vai odottaako vuoden.

Essi on myös totutellut ajatukseen, että ei ehkä saa omaa lasta. Toistaiseksi hän on pysynyt sinkkuna, sillä oikeaa ihmistä ei ole tullut kohdalle. Essi on käynyt terapiassa läpi pettymyksiään ja kokee menevänsä parempaan suuntaan. Hän on alkanut ajatella, että ehkä hänellä on muitakin vaihtoehtoja kuin tulla äidiksi.

Haluaisitko mukaan Terapiassa-sarjaan? Kerro tarinasi lyhyesti ja ilmoittaudu täällä.