Tekeekö töiden jälkeen mieli mennä sohvalle? Personal trainerin metodi auttaa liikkumaan silti
Tekeekö töiden jälkeen mieli mennä sohvalle, ei treenaamaan? Personal trainer Marjo Kujala kertoo, miten liikunnasta voi saada kivan osan arkea.
Tiedän liikunnan hyödyt, mutten löydä sille aikaa. Mitä tekisin?
”Tee arjesta triathlonia. Kävele tai pyöräile töihin, kipua rappuset aina kun mahdollista ja harrasta taukojumppaa.
Lähde lasten tai lastenlasten kanssa puistoon ja tee siellä askelkyykkyjä ja punnerra penkkiä vasten. Hyppikää hyppynarua, twistiä tai ruutua. Lähde mukaan trampoliinille pomppimaan tai ottakaa tasapainoilukisa yhdellä jalalla seisten.
Kaikkien ei tarvitse harrastaa jotain lajia. Ajattele mieluummin, että jokainen askel ja liike lasketaan. Edes kotoa ei tarvitse poistua: laita musat soimaan ja tanssi rytmissä tyylistä piittaamatta.”
Eikö väsyneenä pitäisi mennä nukkumaan eikä liikkumaan?
”Keho on harvoin oikeasti väsynyt, jos on kyse työpäivän jälkeisestä henkisestä väsymyksestä eikä siihen liity työuupumusta. Silloin liikkumalla voi saada nopeaa piristystä.
Liikunta nostaa vireystilaa, parantaa keskittymiskykyä ja tehostaa uuden oppimista. Siksi taukojumppa kesken työpäivän tekee skarpimman olon.
Tiedetään myös, että säännöllinen ja kohtuutehoinen liikunta voi vähentää stressiä sekä lieviä ahdistus- ja masennusoireita jo parissa viikossa. Lisäksi liikunta tuottaa mielihyvähormoni endorfiinia.
Liikunnan jälkeen elimistöä rauhoittava parasympaattinen hermosto aktivoituu ja keho rentoutuu, mikä taas voi parantaa unta.
Toisille liikunta tuo energiaa myös siksi, että he tapaavat sen merkeissä säännöllisesti saman tanssiporukan tai padeljengin. Kävelyretki metsään ystävän kanssa voi antaa tuplavaikutuksen: metsä rauhoittaa ja ystävän kanssa jaettu juttutuokio voi saada nauramaan tai laittaa mieltä kalvaneet murheet mittasuhteisiin.”
”Kokeile ajatuskikkaa: älä ajattele, että liikut. Valitse mieleinen äänikirja tai podcast ja keskity sen kuunteluun.”
Inhoan liikuntaa. Miten muka saisin siitä energiaa arkeen?
”Monen keski-ikäisen liikuntakammo on alkanut koulusta, jossa on oltu suorituskeskeisiä ja tuloshakuisia.
Yhden liikuntakammoisen olen vienyt luistelemaan yön pimeydessä, koska hän pelkäsi muiden näkevän jos kaatuu. Nainen pysyi pystyssä ja sai samalla hienon pystyvyyden tunteen: minäkin osaan. Seuraavalla viikolla palasimme luistelemaan päivänvalossa.
Toisilla on kammo pallolajeista, koska heidät on jätetty viimeiseksi joukkueen jaossa. Kun menemme kokeilemaan padelia ja maila osuu palloon, riemu on rajatonta.
Jos liikkuminen jännittää, kannattaa ottaa kaveri, puoliso tai ammattilainen tueksi. Tai kokeile ajatuskikkaa: älä ajattele, että liikut. Valitse mieleinen äänikirja tai podcast ja keskity sen kuunteluun. Kävele samalla lempikahvilaasi tai ystäväsi luo ja takaisin.
Tai onko niska-hartiaseutusi jumissa? Kokeile sauvakävelyä tai kuntonyrkkeilyä vain, koska haluat päästä jumeista eroon. Samalla saatat innostua – mutta älä ajattele, että sinun on pakko innostua.
Tai voisitko bongata patsaita urbaanissa kaupunkiympäristössä? Tai päättää ystävän kanssa karkottaa tulevan talven flunssat avantouinnilla?”
Lähteenä myös: UKK-instituutti
Juttu on ilmestynyt Kauneus ja Terveys -lehdessä 11 - 12/2024.
