”Tässä on Sofia, mun viimeinen sinkkuystävä.”

Näin liikunta-alan yrittäjä Sofia Aspegren esiteltiin taannoin eräissä kotibileissä muille juhlavieraille.

”Se kieltämättä vähän triggeröi, koko sinkku-sana itse asiassa. Että eikö minulla ole muuta roolia sosiaalisesti kuin tämä sinkkuus”, Sofia sanoo nyt.

Sofia on ollut vapaaehtoisesti parisuhteeton vuodesta 2018 lähtien. Edellinen parisuhde päättyi ”lapsigateen”, eli tilanteeseen, jossa mies halusi lapsia, mutta Sofia ei.

Ex-poikaystävän ja Sofian suhde ei kuitenkaan päättynyt kokonaan. Seksisuhde jatkui, mikä sopi Sofialle hyvin. Hän halusi pitää tutusta ja rakkaasta ihmisestä kiinni, mutta ei jatkaa suhteessa, jolla ei ollut tulevaisuutta.

”Alkoi vähitellen tuntua siltä, että minähän saan tässä kirsikat kakun päältä. Näemme silloin tällöin, meillä on hyvää seksiä ja käymme ehkä siihen päälle vielä syömässä.”

Lopulta seksisuhdekin lopahti. Sofian seksuaalinen halu ex-kumppania kohtaan loppui. Hän myös uskoo, että suhteen jatkaminen olisi saattanut hidastaa exän omien suhdetavoitteiden täyttymistä.

SOFIA ON AINA kaivannut paljon omaa tilaa ja yksinoloa sosiaalisen yrittäjän työn vastapainoksi. Kissan kehräyksen kuuntelua, minireissuja ystävien kanssa, sarjojen katsomista juuri siinä järjestyksessä kuin itseä sattuu huvittamaan. Sitä, että voi lähteä kaverin kanssa puimaan ihmissuhteita viinilasillisen äärelle milloin vain.

Vielä seurustellessaan Sofia sai säännöllisesti vastata kysymykseen siitä, miksi he eivät monen vuoden seurustelun jälkeen asuneet yhdessä.

”Nämä kysymykset paljastavat sen, että ihmiset eivät oikeasti ole niin vapaamielisiä kuin sanovat olevansa. Että kuitenkin viime kädessä ajatellaan, että ihmisessä on jotain pielessä, jos hän ei halua asua rakastamansa ihmisen kanssa yhdessä. Että onko sinulla jotain tunne-elämän ongelmia ja sitotumiskammoisuutta.”

SUURIN PIIRTEIN samoihin aikoihin Sofian kanssa pitkästä suhteestaan erosi myös viestinnän asiantuntija Sara Pitzén, 28.

Saralle suhteen päättyminen oli pitkään järkyttävä ja kipeä asia. Sara näki suhteessa paljon säilyttämisen arvoista, eikä hän halunnut lopettaa sitä. Jätetyksi tuleminen oli Sarasta ”ihan kauheaa”.

”Kumppani sanoi, että hän halua vielä etsiä itseään ja ottaa selvää. Ja minulla oli juuri päinvastainen fiilis: minä en halua. Haluan vakautta, rauhaa ja tasapainoa. Ero ja sitä seuraava vuosi olivat elämäni ikävimpiä, mutta kyllä niistä jäi myös käteen paljon.”

Elämässä tapahtui samoihin aikoihin muitakin mullistuksia. Sara oli vastikään siirtynyt yliopistolta työelämään, ja tuolloin 24-vuotiaan Saran isä kuoli sydänkohtaukseen. Muutoksien tuomia tunteita Sara käsitteli tekemällä paljon töitä.

Eron jälkeen Sara latasi Tinderin ja deittaili. Pian hän tajusi, että jotta itse pysyy pystyssä, jostain kuormittavasta on luovuttava.

Sara päätti, että deittailu sai jäädä.

Nyt hän on ollut sinkkuna neljä vuotta. Pisin seksitön kausi kesti melkein kolme vuotta.

”Irtosuhteet eivät toimi minulle. Jos katseet kohtaavat jonkun kanssa ratikassa, ajattelen, että onkohan tässä elämäni rakkaus. Deittimaailman välinpitämättömyys ja oma tunneherkkyyteni eivät yksinkertaisesti sovi yhteen, joten lopetin. Pidän kyllä seksistä, mutta sitä voi harrastaa myös ilman kumppania.”

SARA JA SOFIA eivät kumpikaan suhtaudu elämäntilanteeseensa ohjelmallisesti. Molemmat ovat päätyneet hiljalleen, päätös kerrallaan siihen, että heidän elämässään ei ole vuosiin ollut yksiavioista suhdetta, eikä sellaista ole myöskään tilauslistalla. Sara ja Sofia ovat siis vapaaehtoisesti parisuhteettomia.

Mitä kummallista siinä on, eikö vapaa ihminen saa tehdä vapaassa maailmassa mitä haluaa?

Kysytään tutkija Anu Kinnuselta, joka on tehnyt sosiaali- ja terveyspolitiikan väitöskirjansa parisuhdenormatiivisuudesta ja sinkkuudesta (2021). Parisuhdenormi tarkoittaa oletusta siitä, että yksiavioinen parisuhde olisi ainoa, oikea tapa elää elämää. Olemmeko todella niin vapaita valitsemaan esimerkiksi sinkkuuden kuin miltä vaikuttaa?

”No, kyllähän parisuhde käsitetään edelleen yhteiskunnassa normaaliksi ja ensisijaiseksi tavaksi elää aikuisuutta”, Kinnunen sanoo.

”Se ihanteellinen elämänkaari menee niin, että löydetään kumppani, perustetaan perhe, kasvatetaan lapset aikuisuuteen ja eletään onnellista vanhuutta saman kumppanin kanssa. Mutta yhä harvemman ihmisen elämä menee sillä tavalla.”

TUTKIMUSTEN VALOSSA se, että Sara ja Sofia viihtyvät oikein hyvin ilman parisuhdetta, ei ole tavatonta. Anu Kinnusen väitöstutkimuksen mukaan sinkkunaiset ovat keskimäärin onnellisempia kuin sinkkumiehet.

Sen sijaan vastentahtoinen parisuhteettomuus on erityisesti miehille hyvinvointiriski. Parisuhdetta toivovilla sinkkumiehillä on selvästi muita sinkkuja enemmän psyykkistä oireilua, kuten ahdistuneisuutta ja painajaisia. Kinnusen tutkimuksen aineisto koostui miespuolisista vastaajista, joista selvä enemmistö oli heteroja.

”Toki on olemassa myös onnellisia sinkkumiehiä, mutta ikäryhmästä riippumatta sinkkumiehistä vähintään puolet toivoi, että kumppani löytyisi.”

Erityisesti parisuhderintamalla kokemattomammat miehet katsovat parisuhdetta onnellisuusobjektina, eli asiana, jonka saavuttaminen tuo onnen, vaikka kokemusta elämästä onnellisessa parisuhteesssa ei olisikaan, Kinnunen kertoo.

ONKOHAN PARISUHDE onnellisuusobjekti vähän meille muillekin? Jotakin joka tuo täyttymyksen, vaikka elämässä tai edes lähipiirissä ei olisi pitkäkestoista kokemusta siitä, että parisuhteessa oleminen olisi onnellista?

Ainakin Saralle ja Sofialle onnellisuusobjekti on menettänyt loistettaan. Sofia näkee selvän eron äitinsä sukupolven naisten ja oman parisuhdeasenteensa välillä.

”Äitini neuvoi joskus, että riittää että mies on ok tyyppi. Kun erosin, se oli vanhemmilleni hirveä katastrofi, että ‘mitä sä olet mennyt tekemään?’ Minulle on todella vieras ajatus, että jakaisin elämäni ihmisen kanssa, joka on ‘ihan ok’”, Sofia kertoo ja jatkaa:

”Näen aika paljon ympärillä pariskuntia, joilla on pienet lapset ja rankka eroprosessi meneillään. Siitä tulee olo, että olen todella tyytyväinen tähän omaan tilanteeseeni ja valintoihini.”

Videolla Sofia ja Sara kertovat, mitä he eivät kaipaa parisuhteesta ja mitä he ovat oppineet itsestään sen jälkeen, kun ovat päättäneet olla tyytyväisiä sinkkuina.

ANU KINNUSEN MUKAAN nykyinen suhtautuminen sinkkuutta kohtaan on yleisesti ottaen hyväksyvämpi kuin edellisten sukupolvien kohdalla. Ei ole kuitenkaan tutkimustiedon valossa selvää, onko vapaaehtoinen sinkkuus juuri meidän sukupolvemme kokemus.

Muiden ihmisten parisuhteisiin ja elämäntilanteisiin ei tietysti näe sisälle. Kuitenkin myös Sara kokee, että ajatus pelkästä parisuhteesta parisuhteen itsensä vuoksi on vieras.

”Otan tunneyhteyden toisen ihmisen kanssa tosi vakavasti. Koen, että naisten oletetaan stereotyyppisesti etsivän jotain tietynlaista pakettia. Esimerkiksi korkeasti koulutettua, hyvin toimeentulevaa ja hyvässä fyysisessä kunnossa olevaa miestä. En tunnista itseäni siitä yhtään”, Sara kertoo.

”Haluan, että joku oikeasti tykkää minusta ja minä oikeasti tykkään toisesta. Ja se on itse asiassa paljon vaadittu. Jos sellaista ihmistä ei satu tielle tulevaisuudessa, olen paljon mieluummin yksin.”

Sara kyseenalaistaa myös sen, millainen rooli säännöllisellä seksillä on deittailussa tai seurustelussa. Kuluneen neljän vuoden ajan Sara on pitkälti ollut harrastamatta seksiä muiden kanssa, mutta kokee silti olevansa seksuaalinen ihminen.

”Osaan kyllä panna itseäni paremmin kuin joku random-äijä. Hyvää seksiä voi harrastaa ilman kumppaniakin, vaikka intiimiys toisen ihmisen kanssa onkin ihana asia.”

OLETUS PERHEEN perustamisesta on iso osa parisuhdenormia, kertoa Anu Kinnunen. Kun biologiset tarpeet on tyydytetty ja lapset tehty, voi parisuhteenkin hohde himmetä.

Sofia ei halua lapsia ollenkaan, ja Saralle asia ei ole ajankohtainen. Molemmat tosin ajattelevat, että jos lapsia haluaa, itsellinen vanhemmuus olisi mahdollinen vaihtoehto.

Kinnusen mukaan erityisesti naiset saattavat vapautua parisuhdenormista, kun biologisten tarpeiden täyttyminen ei ole enää siitä kiinni.

”Huomio siirtyy muodosta sisältöön ja laatuun: ei niinkään, onko minulla parisuhdetta, vaan että millaisessa parisuhteessa haluan olla. Sehän on ihan romanttinen asetelma, että etsii toista ihmistä itseään varten ilman pakkoa”, Kinnunen selostaa.

Myös Sara ja Sofia ovat kuulleet perhetuttujen uteluja siitä, eivätkö he kykene tai halua sitoutua. Ihmiselle on kuitenkin ominaista tukeutua muihin ihmisiin, ja lajin selviytyminen on laumasta kiinni.

Mutta laumassa on monenlaisia suhteita, eikä yhden vapaaehtoisesti parisuhteettoman tarvitse ratkaista lajinselviytymiskysymyksiä. Sara kokee, että hän elää sosiaalisesti erittäin rikasta elämää, jossa läheisillä ystävillä on suuri painoarvo.

JOS OMIA VALINTOJAAN joutuu jatkuvasti selittelemään, Kinnunen kehottaa heittämään vastapallon. On tärkeää voida sitoutua elämässä johonkin, mutta romanttisen yksiavioisen parisuhteen ei tarvitse olla yksi niistä asioista.

”Kyllähän ihminen voi sitoutua moneen asiaan, esimerkiksi omaan henkiseen kasvuun, jossa parisuhde voi olla rasitekin”, Kinnunen sanoo.

”Ja mihin ihmiset sitten parisuhteissaan itse asiassa sitoutuvat: asuntolainaan ja kasvatusvastuuseen, päivittäisiin rakkauden tekoihin tai toisen tukemiseen?“

Videolla Sara ja Sofia kertovat, mitä ennakkoluuloja sinkkuuteen liitetään ja millaisiin kysymyksiin he eivät enää välittäisi vastata.

MIKÄ OLISI täydellinen ratkaisu ihmiselle, joka ei halua elää parisuhteessa? Mikä kenellekin.

Sofialle se olisi monisuhteisuus. Silloin hänellä olisi useita ihmisiä, joiden kanssa nähdä säännöllisesti ja syventää suhdetta vähitellen. Sofialle monisuhteisuuskin tarkoittaa sitä, että sovitaan rajoista. Se ei saa olla suhteiden villi länsi, jossa toisen tunteilla ei ole väliä.

”Sellainen tilanne olisi minulle täydellinen, että olisi kaksi sunnuntaipoikaystävää. Toisen kanssa voisi lähteä patikoimaan ja hengittelemään Nuuksion metsiin, ja toisessa olisi vähän enemmän rokkenrollia. Ja muuten voisin elää sitä Sofian omaa aikaa.”

Sara kokee, että ei ole mitään, mitä hän ei voi yksin ollessaan tehdä yhtä hyvin kuin parisuhteessa. Toisen ihmisen koskettaminen ja kosketetuksi tuleminen ovat asioita, joita hän toisinaan kaipaa.

Luottaminen toiseen ei kuitenkaan aina ole Saralle helppoa, koska hänen suostumustaan ei ole aina ihmissuhteissa kunnioitettu. Hän ajattelee, että on etuoikeus voida luottaa tuntemattomaan niin paljon, että hänen kanssaan voi tuosta vain harrastaa seksiä.

”Jos tapaan joskus sellaisen ihmisen, jonka kanssa viihdyn ja johon voin luottaa, voi olla, että olen joskus vielä suhteessa. Mutta jos niin ei käy, niin sekin on hyvä vaihtoehto”, Sara sanoo.

”En koe, että elämästäni puuttuu mitään.”