Heli, 59, on kärsinyt työpaikkakiusaamisesta kaksi vuotta. Pikkuepisodista kollegan kanssa kehittyi umpisolmu, johon Heli yritti hakea apua esimiehiltään. Kun sitä ei annettu, hän eristäytyi työyhteisöstä ja on vain yrittänyt kestää.

Heli tuntee menettäneensä ihmisarvonsa eikä uskalla puhua tapahtuneista varsinkaan pomoilleen. Paha olo verottaa vaativaa asiakaspalvelutyötä ja ystävyyssuhteita. Käynti on Helin ensimmäinen ja tehdään koronan vuoksi etänä.

(Kuva on kuvituskuva, ei Helin kuva.)

Taina Risto: Heli, olet nyt kertonut perusteellisesti, mistä työpaikkakiusaaminen alkoi ja siitä, miten yritit hakea apua mutta jäit aivan yksin. Miten ihmeessä olet jaksanut?

Heli: Sitä olen ihmetellyt itsekin. Tämä on ollut rankkaa, mutta olen sitkeä.

En myöskään ole halunnut riskeerata työpaikkaani, mutta olen maksanut kiusaamisesta kalliin hinnan. Moni on sanonut, että olen vanhentunut. (Itkee.)

Taina: Olet tosiaan ollut sitkeä. Sitä voi vain ihailla. Oletko ajatellut, että jos tämä ongelma joskus helpottaisi, mistä huomaisit sen?

Heli: En osaa vastata tuohon mitään. (Itkee.)

Taina: Uskon, että tämä on ollut todella raskasta. Minua kuitenkin kiinnostaisi tietää, oliko sinulla mielessä jokin toive, kun hakeuduit juttusilleni?

Heli: Ajattelin, että ehkä minun ei tarvitse kantaa tätä tuskaa yksin.

Taina: Niin, useimmiten puhuminen auttaa.

Kysyn sinulta nyt jotain, joka voi kuulostaa erikoiselta.

Heli: Näkisin värejä.

Taina: Värejä! Kerro lisää!

Heli: Näkisin valoa, aurinkoa ja värejä. Nyt olen kadottanut kaikki värit. Näen vain tummia värejä ja tummia pilviä, enkä pysty ajattelemaan huomista.

Taina: Entä onko välillä ollut vaiheita, jolloin tilanteesi on ollut yhtään helpompi?

Heli: Ei. Tai hetkinen, on. Kuukausi sitten sain uuden lähiesimiehen. Ensimmäisestä tapaamisesta lähtien hänestä on ollut hyvä tunne.

Taina: Hienoa kuulla. Ilmeesi muuttuu täysin, kun kerrot vaihdoksesta. Tuossa on mahdollisuus uuteen alkuun.

Heli: Totta. Voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Tosin toinen pomo, jonka käytös minua kohtaan on ollut paljon negatiivisempi, on kyllä yhä työssään.

Taina: Mietitään vielä tilannettasi: Piirrä eteesi vaakasuora viiva, asteikko nollasta kymppiin. Nolla kuvaa tilannetta, jossa ongelmasi on tosi paha ja kymppi tilannetta, jossa mielesi on vapaa kaikesta tästä ikävästä. Missä kohtaa olet nyt?

Heli: Nelosessa.

Taina: Ok. Mitä on tapahtunut, jotta et enää ole kolmosessa?

Heli: Lähiesimies vaihtui.

Taina: Mitä pitäisi tapahtua, että pääsisit vitoseen?

Heli: Että uskaltaisin puhua tilanteesta jollekin, vaikka uudelle esimiehelle. Ongelmahan jatkuu yhä jossain muodossa. Minulla olisi töissä paljon annettavaa, kun vain voimat palaisivat..

Taina: Olet selvästi taitava ihmisten kanssa ja tarkka havainnoimaan. Kerro vähän lisää vahvuuksistasi.

Heli: Olen sitkeä, empaattinen ja herkkä, jopa erityisherkkä. Autan mielelläni muita ja pidän heikompien puolta. Ja olen myös visuaalinen.

Taina: Ehdottaisin seuraavaksi, että tekisit kaksi listaa: toisen asioista, joihin voit vaikuttaa, ja toisen niistä, joihin et voi.

Alkaisimme opetella hyväksymään asioita, joihin et voi vaikuttaa. Se olisi lempeä teko itseä kohtaan. Ne voisi tavallaan jättää taakse ja jatkaa matkaa. Väkisin niitä ei pidä eikä voikaan torjua mielestään.

Oloasi voit kuitenkin yrittää helpottaa mielikuvaharjoituksilla.

Miltä nämä ajatukset tuntuvat?

Heli: Kirjoitinkin, että suru muuttaa muotoaan.

Taina: Olet nopea! Tiivistit harjoituksen hetkessä omankuuloiseksi.

Heli: Mutta se on totta. Muistelen edesmennyttä äitiäni tänään eri tavalla kuin vuosi tai kaksi sitten.

Taina: Voisiko aika helpottaa tätäkin surutyötä, vaikka epäoikeudenmukainen kohtelu ei olekaan samaa kuin suru lähimmäisestä?

Heli: Aion pohtia tätä. Lisäksi luonto on ollut lapsesta asti minulle tärkeä. Lähden joka aamu kuudelta kävelylle, metsään ja veden äärelle. Se antaa voimia.

Taina: Sitten ehkä pystyt helposti tekemään tuon jokiharjoituksen?

Heli: Kyllä, ei mitään ongelmaa.

Taina: Heli, huomaatko, että sinua ei kaikesta huolimatta ole lannistettu? Teet työtäsi ja lenkkeilet luonnossa päivittäin. Ja vaikka koronakevät vei sinutkin etätyöhön, siellä sinä istut kivoissa silmälaseissasi ja tukka hyvin leikattuna. Se on paljon.

Niillä voisit päästä alkuun uuden esimiehen kanssa. 

Heli: Tuo viimeinen ehdotus on kaikkein vaikein. Siinä on kova pohdinnan paikka. Yritän.

Taina: Ennen kuin lopetamme, haluaisin kuulla, onko keskustelusta ollut sinulle hyötyä,

Heli: Oli. Tuli varmempi olo ja tunne, että tuo ihminen haluaa oikeasti kuulla tarinani.

Helin nimi ja joitakin tarinan yksityiskohtia on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Haluatko mukaan Terapiassa-sarjaan? Kerro tarinasi lyhyesti ja ilmoittaudu täällä.