Terhi Kontio, 50:

"Seitsemän vuotta sitten minulla diagnosoitiin erittäin harvinaislaatuinen neurologinen sairaus neuromyelitis optica. Sitä ennen olin aina ollut normaalipainoinen.

Tauti oireilee monin tavoin. Jalkani saattavat pettää tai käsistäni lähtee puristusvoima ja tavarat tippuvat lattialle. Oireeni tulevat pahenemisvaiheina, joita hoidetaan muun muassa isoilla kortisoniannoksilla.

Joskus kortisonihoitoa joudutaan jatkamaan kauan, mikä lisää ruokahalua ja nesteen kertymistä kehoon. Siksi pitkät hoitojaksot lihottavat. Kaksi vuotta sitten kävin läpi useita peräkkäisiä vaikeita pahenemisvaiheita, jolloin olin pahimmillaan pyörätuolissa.

Tauti saatiin alkuvuodesta 2020 kuriin ja aloin toipua. Rankasta vuodesta jäi kymmenen ylimääräistä kiloa. Ne eivät lähteneetkään itsestään pois.

Peilistä katsoi kuukasvoinen Terhi, jota en oikein tunnistanut. Kilot harmittivat myös muista syistä.

Liikkumiseni oli edelleen hankalaa, eivätkä liikakilot helpottaneet tilannetta. Olin myös erittäin tietoinen siitä, miten vaarallista sisäelinten ympärille kerääntynyt rasva voi olla. En halunnut vaikean sairauden lisäksi muita sairauksia rasittamaan terveyttäni.

Halusin laihduttaa mutta tehdä sen viisaasti ja ohjatusti.

Serkkuni Outi Kolehmainen on Cambridge-­ohjelman valmentajana. Ventovieraan valmennettavaksi meneminen tuntui siinä tilanteessa ylivoimaiselta, mutta tutun kanssa uskalsin lähteä yrittämään.

Aloitimme rauhallisesti. Emme aloittaneet ohjelman rankimmasta tasosta, jossa kaikki ateriat korvataan vähäkalorisilla valmisaterioilla. Päivän viidestä ateriasta kolme korvattiin valmisannoksilla. Näiden lisäksi sain syödä kasviksia niin paljon kuin halusin.

Laihduttaminen ei ollut vaikeaa, koska ohjelmassa oli selvät säännöt. Oli mahtavaa, kun paino alkoi pudota. Tapasimme valmentajani kanssa viikoittain Teamsissa, ja meillä oli aina aihetta tuulettaa.

Heinäkuussa siirryin tasolle, jossa syödään kaksi valmisateriaa ja kolme normaalia ateriaa päivässä. Siitä siirryttiin vaiheeseen, jossa vain yksi päivän ateria korvataan valmisannoksella.

Saavutin tavoitteeni vuodessa ja laihduin 11 kiloa. Tavoitepainoni on pysynyt ja oloni on hyvä. Mahdun taas vanhoihin farkkuihini. Painoindeksini laski 27,1:stä 22,8:aan.

Nyt tapaan valmentajaani kolmen viikon välein. Ylläpidän painoa syömällä viisi kertaa päivässä. Vältän ylisuuria annoksia.

Haastavassa elämäntilanteessa valmentajan tuki kannattelee ja on erityisen tärkeä. Kemioiden täytyy kohdata ja luottamuksen pitää olla sellainen, että voimme puhua mistä vain.

Jos sairaudessani tulee taas pahenemisvaiheita ja kiloja kertyy, uskon että haluan tehdä tämän uudestaan.

Vaa’an numeroilla ei ole minulle merkitystä vaan sillä, miltä minusta tuntuu. Olen saavuttanut painon, joka tuntuu omalta ja jossa olen ollut suurimman osan elämääni.

Liikkumiseni on parantunut. Fysioterapiassa nostan jalkaprässissä hyvänä päivänä 88 kiloa. Kävelen sauvojen kanssa mutta haaveilen metsälenkeistä ilman tukea.

Jos minua huvittaa herkutella pullalla, syön pullan. Jos tiedän, että edessä on juhlat ja paljon hyvää ruokaa, syön sitä ennen muutaman päivän kevyesti.

Olen oppinut, ettei juhlapöydän herkkujen pidä välttämättä olla sokerisia, melonipalat ajavat saman asian. Elämän ei tarvitse olla pelkkää sairautta, se voi olla myös kevyttä ja hyvää arkea perheen kanssa.”

Kuvateksti: Oululainen sisällöntuottaja, viestintäasiantuntija Terhi Kontio laihdutti Cambridge-ohjelman avulla. Ohjelma maksoi 69 euroa viikossa sisältäen aloitusvaiheen valmisateriat eli kolme ateriaa päivässä. Yksi etävalmennuskerta maksaa 20–30 euroa.